Pitkäsukuisen hevosen sukutaulu

» Aiempi sukutauluja käsittelevä postaus löytyy täältä, aiheena sukutaulusta löytyvät tiedot hevosista

Jossain vaiheessahan tulee aina eteen se, että hevosella on sukua enemmänkin kuin sukutauluun mahtuvat kolme polvea (tai kaksi tai neljä tai vaikka viisi polvea, riippuen siitä, millaisen "perussukutaulun" oletkaan hevosillesi valinnut). Joillekin tämä ei ole mikään ongelma, eli jätetään vain ne hevoset, jotka eivät sukutauluu mahdu, merkkaamatta hevosen sivuille. Joillekin, kuten esiemrkiksi mulle, tämä ei ole mieleinen ratkaisu, vaan halutaan syystä tai toisesta saada ne kauimmatkin sukupolvet näkyviin.


Näin meillä

Rautkymissä hevosilla on kolmipolvinen sukutaulu, jonka alle merkitsen kaikki hevosen kaukaisemmat sukulaiset. Vasemmalle merkitsen isän puolen kolmannen polven sukulaisten sukulaiset (ah mikä selitys) ja oikealle emän puolen sukulaiset. Jotta vältyttäisiin järkyttävältä i ja e kirjainten mössöltä, olen laittanut välilyönnin jokaisen kolmen sukupolven välei (vrt. iei eei iei iii ie. vs. ieieeiieiiiiie.). Lisäksi merkkaan hevosten palkinnot ja tarvittaessa myös rodun/sektion. Lisäksi merkkaan vielä isä- ja emälinjan ensimmäiset hevoset kolmipolvisen sukutaulun alle ja nimien perään sen sukupolven, josta kyseinen yksilö löytyy. Sukuselvitykseen merkitsen kaukaisimman/kaukaisimmat sukulaiset, mutta tästä lisää seuraavassa sukutauluja käsittelevässä postauksessa.

Esimerkit täysin selvitetystä sukutaulusta & vielä keskeneräisestä sukutaulu

Hirttivaarassa hevosilla on käytössä kolmipolviset ja tarvittaessa nelipolviset sukutaulut. Jos sukulaisia riittää kuitenkin kauemmaksikin, merkkaan vain isä- ja emälinjan edustajat ja loppuun vielä sen sukupolven, josta kyseiset yksilöt löytyvät. Mulla ei toistaiseksi ole aikomusta merkata Hirttiksen puteille kaikkia sukulaisia, mutta tietty jossain vaiheessa saatan jotain erillisiä sukutaulusivuja alkaa tekemään. Olen kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen nykyiseen käytäntöön.

Esimerkit kolmipolvisesta ja pitkäsukuisesta


Miksi kaikki sukulaiset näkvyiin?

Mä tykkään siitä, että hevosen koko suku tai valtaosa siitä on jaksettu selvittää, ja se on listattuna joko hevosen sivulla tai erillisellä sukusivulla. Niin monesta tuutista on toitotettu, että suku on ainoa asia minkä virtuaalihevonen perii vanhemmiltaan. Tavallaan siis koen, että suvun selvittäminen pidemmälle kuin siihen kolmeen-neljään polveen osoittaa kiinnostusta hevosen sukua kohtaan ja onhan se tietty panostustakin sitä hevosta kohtaan, kun käytät päivän (tai enemmänkin) listatessa virtuaalihevosen sukulaisia sen sivuille.

En nyt sano, että kaikkien on nyt aivan pakko ruveta jokaisen hevosensa sukua selvittämään ja listaamaan joka ikisen hevosen sinne kahdenteenkymmenenteen polveen saakka. Tietty tämä olisi ihan tosi hienoa, mutta ihan älyttömän aikaavievää. Joten mielestäni olisi hienoa, että hevosella olisi edes pari polvea normaalista laajennettu sukutaulu ja/tai isä- ja emälinjat merkitty ja niissä sukutaulun ylittävien polvien hevoset linkattu. Olisi myös kiva jos se kauimmaisin polvi olisi merkitty johonkin, koska se tunne, kun hevosesi vanhemmalla onkin kymmenen polvea enemmän sukua, kun sitä ostaessasi/astutusta sovittaessa bongasit.. (:

Mutta joo. Tapoja ja tyylejä on monia, mutta "pitkä suku" ei kerro yhtä paljon, kuin esimerkiksi "isälinja Orhi (10. polvi), emälinja Tammamamma (6. polvi), kauimmainen sukulainen Polle (11. polvi)".

Kysymyksiä lukijoille

Poikkeaako pitkäsukuisen hevosesi sukutaulu esim. kaksipolvisen sukutaulusta? Miksi selvität hevosesi sukulaiset myös kolmen polven takaa/miksi et? Myös kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

Uuden vuoden lupauksia

En ole oikein koskaan harrastanut uuden vuoden lupauksia, koska asioiden lupaaminen on niin kovin helppoa, mutta se toteutus.. Noh, se ei aina onnistu aivan suunnitellulla tai toivotulla tavalla. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä poikkeuksen, ja kirjata tähän muutaman virtuaaliharrastukseen liittyvän lupauksen vuodelle 2016. Onpahan sitten jotain, mitä yrittää tavoitella tänä vuonna! (:

- Lupaan saada Trullinummen toiminnan rullaamaan

Trullis on mun virtuaalihermojen lepuutuspaikka ja tykkään tallista tositosi kovasti, sillä se on tavallaan kotikontujeni virtuaalinen ilmentymä muokattuna sellaiseksi pieneksi maalaistalliksi, josta olen niin kauan haaveillut. Eli tavoitteena on järjestää ainakin kymmenkunta tapahtumaa/aktiviteettia ja hankkia hoitajat meidän omille polleille!

- Lupaan tehdä uuden kasvattiennätyksen Rautkymiin/100 kasvattia vuodessa

Vuonna 2010tehty  ennätys, 72 kasvattia, rikottiin siis viime vuoden aikana, sillä vuonna 2015 meille syntyi ainakin 88 hevoskasvattia + 1 aasikasvatti. Lopullisesta määrästä en ole aivan varma, sillä joulukuun varsoja en ole näemmä vielä ehtinyt listalle lisätä. Voitaisiin vaikkapa siihen 100 kasvattiin siis tähdätä. Eli tällainen tuplalupaus!

- Lupaan piirtää/hankkia kaikille Hirttivaaran hevosille aikuiskuvat

Pohdin hetken, lupaisinko kaikille pelkät kuvat, mutta asetetaan nyt tällainen kunnon tavoite. Turvaudun vaikka valmislineihin, jos on pakko. Melkein puoli vuotta pelistä pois ollut piirtopöytäkin on taas menossa mukana, mikä helpottaa tietty tätä luomisen tuskaa, eikä tarvitse niin paljoa paperia tuhlata :D

- Lupaan kirjoittaa blogiin vähintään kerran kuukaudessa

Eli jatketaan melko lailla samaan tahtiin, kuin viimekin vuonna: parina kuukautena jäi kirjoittelematta (blogin toukokuisen uudelleenaktivoitumisen jälkeen), mutta noin niinkun muuten meni ihan kivasti.

- Lupaan käyttää ainakin 10 hevosta laatuarvosteluissa

Ja varsa-arvosteluja ei siis lasketa! Tämä on ihan hyvä lupaus, sillä mulla on kuitenkin sen verran paljon hevosia, jotka vaatisivat vain panostusta teksteihin, ja ne voisi viedä laatiksiin. Josko tämä vähän motivoisi!

- Lupaan kuopata vanhat hevoset

Kai se joskus on pakko niistäkin luopua. Nyyh.. Muutaman kärsin laittaa jo viime vuoden lopulla kuoppaan,  mutta siltikin Rautkymissä pari vanhaa pierua vielä puksuttavat eteenpäin, vaikka nekin oli jo männä kesänä tarkoitus laittaa pois..

- Lupaan, että Rautkymissä on vuoden lopulla yli 300 hevosta vähintään 50 eri rodusta

Tämä ei nyt toivottavasti hirveän vaikea ole, tilanne kun on nyt 274 hevosta 45 eri rodusta. Mutta nyt kun sanon, että helppo nakki, niin varmaan pissii tämä lupaus ihan huolella :D

- Lupaan olla aktiivinen foorumeilla/aktivoitua myös virtuaalifoorumin puolella

Hötölässä pyörin päivittäin (mutta voisin kommentoida ehkä nykyistä enemmän), VF:llä on ollut hiljaisempaa. Mutta siellä olo vaatii tosin panostusta myös kanssaharrastajien osalta, sillä turha siellä on yksin mitään huudella.

BONUS: Lupaan hankkia Rautkymiin simppelimmän ja toimivamman ulkoasun

Ainakin hevosille. Ja sovitaan, että tämä on tällainen puolilupaus, jonka EHKÄ toteutan. Eli siis tämä ei ole päiväjärjestyksessä se ensimmäinen tehtävä. Mutta ihan tosissaan, me tarvittaisiin sellainen toooosi simppeli ja leveä ulkoasu, mihin mahtuu hyvin ainakin nelipolvinen sukutaulu.

Jees, näillä mennään. Josko tänä vuonna tehtäisiin joku kunnon panostusennätys tämän harrastuksen kanssa! (; Teittekö te lukijat mitään virtuaalihevosiin liittyviä lupauksia uudelle vuodelle?

Valokuvat vs. piirretyt kuvat

Aloitin tämän harrastuksen aikoinaan valokuvallisten hevosten kanssa, kunnes vuoden 2009 tienoilla lipsuin hiljalleen piirrettyjen hevosten ihmeelliseen maailmaan. Nykyään omistan sekä valokuvallisia että piirrettyjä (+ hävyttömän paljon kuvattomia) hevosia: Hirttivaara on puhtaasti piirrostalli, Trullinummi valokuvallinen talli ja Rautkymissä piirrospollet ja valokuvalliset elelevät onnellisesti sekaisin.

Tässä postauksessa on siis ideana käydä lävitse valo- ja piirroskuvien plussat ja miinukset, ja nämähän perustuvat pitkälti siis omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini.


Valokuvat

Oikeiden hevosten kuvat tuovat talliin ja sen hevosiin oleellisesti realistisemman ilmeen ja lienee helpompi kuvitella, että talli tosiaan olisi olemassa. Valokuvien avulla on myös mahdollista saada se ihana (edesmennyt) IRL hoidokki tai suosikkihevonen omaksi virtuaalisen hevosaliaksen turvin. Lisäksi jos käytät itse ottamiasi kuvia, kehityt varmasti myös valokuvaajana.

Yksi suuri ongelma valokuvallisten kanssa on se, että sopivaa kuvaa voi olla vaikea, joskus mahdoton, löytää. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuvaa ei löydy juuri siitä haetusta rodusta/sukupuolesta/väristä ja kun kuva löytyy, se on todella huonolaatuinen (tämä ei tietenkään aina ole ongelma, ellet metsästä upeaa rakennekuvaa). Ja vaikka kuvan yksilö olisi muuten juuri se mitä etsit, se ei siltikään välttämättä vastaa sitä, millaiseksi virtuaalihevosesi mielessäsi ajattelit.

Muita valokuvien ongelmia on se, että monella muullakin voi olla sama tai lähes identtinen kuva. Kuvien etsiminen käy myös pidemmän päälle puuduttavaksi, varsinkin, jos etsintä on tuloksetonta. Ja kun hevosia on paljon, muodostuu lopulta ongelmaksi uusien kuvasivustojen löytäminen sekä kuvalupien kysely. Paitsi, jos harrastat kuvien kierrätystä.

Omaa laiskuutta ja saamattomuutta kuvien etisimisessä ei myöskään voi vähätellä.

Piirroskuvat

Piirroskuvissa on parasta se, että saat hevosesta juuri sen näköisen kuin haluatkin. Hevosellasi on myös varmasti uniikit ja persoonalliset kuvat. Vaikka käyttäisitkin valmislinejä, ne voi värittää miljoonalla eri tavalla, ja saat hevosestasi silti persoonallisen näköisen. Piirtäessäsi itse kuvat, kehityt myös taiteellisesti.

Piirroskuvan tekeminen on vaivalloisempaaa kuin valokuvan etsiminen. Vaikka mielessäsi olisi ihan huikean upea suunnitelma hevosesi kuvasta, toteutus ei aina mene nappiin, minkä lisäksi inspiraationpuute on varmasti yksi piirroshevosharrastajan suurimmista vitsauksista. Ongelmia voi tuottaa myös saamattomuus, tyytymättömyys oman työn jälkeen (etenkin verratessa omia piirroksia muiden kuviin) sekä hidastunut tai pysähtynyt kehitys piirtotaidoissa. Nämä aiheuttavat turhautumista ja edelleen mahdollisesti inspiraationpuutetta, ja näin oravanpyörä on valmis.

Suosittujen rotujen kohdalla tuntuu, että piirroskuvallisia hevosia myös ns. syrjitään. Esimerkiksi kun joku etsii hevoselleen oria/tammaa, menestyneetkin piirroskuvalliset hevoset jäävät helposti valokuvallisten rotutovereidensa jalkoihin. Tämä on toisaalta melko kaksipiippuinen juttu, sillä toki ymmärrän, että valokuvalliselle hevoselle halutaan valokuvalliset vanhemmat, mutta toisaalta on hyvä miettiä, onko se yksi piirroskuvallinen sukulainen tosiaan niin suuri ongelma?


Valo- ja piirroskuvat sekaisin

IRL mulla on kaapit täynnä hevospiirrustuksia, ja näin voin tarjota niille hyödyllisen käyttötarkoituksen. Toisaalta haluan osan hevosistani olevan myös valokuvallisia. Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että valo- ja piirroskuvallisten sekoittaminen on loppupelissä ihan kelpo vaihtoehto suuremman tallin (allekirjoittaneella siis Rautkymi) kanssa.


Kysymyksiä lukijoille

Kummat ovat enemmän sinun mieleesi: valokuvalliset vai piirretyt hevoset? Millaisia ongelmia olet kohdannut hevostesi kuvien kanssa? Mitä mieltä olet valo- ja piirroskuvallisista hevosista samalla tallilla?

Sukutaulusta löytyvät tiedot

Mulla olisi sukutauluista ja sukuselvityksistä paljon asiaa, joten tähän liittyvät blogimerkinnät on pakko jakaa muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä sukutauluihin liittyvässä tekstissä keskitytään lähinnä sukutaulun sisältöön, eli siihen, mitä tietoja sukutaulusta löytyvistä hevosista tulisi käydä ilmi.

Näin meillä

No lähdetään nyt ensin vaikka liikkeelle siitä, mitä itse merkitsen sukutauluihin hevosten nimien lisäksi. Ensimmäisen polven hevosilta mulla löytyy mahdollinen rekisterinumero, väri, rotu, mahdolliset veriprosentit sekä säkäkorkeus. Nykyään yritän Hirttivaarassa ja Rautkymissäkin merkitä hevosen painotuslajin sekä koulutustason ko. lajissa (jos yleispainotteinen, niin koulu- ja esteratsastuksessa sekä valjakkoajossa, jos tässä hevonen kilpailee), laukkahevosille merkitsen niiden tason ja statistiikan. Tietty merkitsen myös palkinnot, jos vanhemmilla näitä on.

Toisen polven hevosille merkitsen mahdollisen rekisterinumeron, värin, rodun, mahdolliset veriprosentit ja säkäkorkeuden sekä mahdolliset palkinnot. Laukkahevosilla saattaa löytyä myös taso ja statistiikka, mitään virallista linjaa en ole vielä tähän ottanut. Kolmannelle polvelle merkitsen vain mahdolliset palkinnot sekä ratsuponeille yms. risteytysroduille tarvittaessa myös rodun.

Joskus merkitsin myös kolmannelle polvelle (ja mahdollisesti tätä kauemmille polville, jos sukutaulu kauemmaksi yltää) värin sekä säkäkorkeuden, mutta jossakin vaiheessa ne jäivät pois. Pitäisi varmaankin ne palauttaa takaisin sukareihin.. Sukutaulun alapuolelle listatuille kauempien polvien edustajille merkitsen ainoastaan palkinnot ja niiden rodun, jos hevosen suvusta on mahdollista löytyä muidenkin rotujen edustajia.

Mitä tietoja sukutaulusta tulee löytyä

Mielestäni on tärkeää, että sukutauluun on merkitty esille hevosen väri, rotu ja säkäkorkeus. Ensinnäkin nämä on niitä tietoja, jotka ainakin itseäni kiinnostaa hevosen sukua tutkiessa nimien lisäksi. Tästä on hyötyä myös silloin, jos hevonen sattuu esimerkiksi katoamaan bittiavaruuteen, eikä siitä jää mitään muuta jäljelle kuin tiedot jonkun sen jälkeläisen sukutaulussa. Näissä asioissa kannattaa ennakoida eikä parkua sitten, kun ollaan jo kusessa.

Joidenkin rotujen kohdalla rodun merkitseminen ei tietty ole pakollista, sillä esim. suomenhevosen suvusta tuskin oletetaan edes löytyvän muita kuin niitä suomenhevosia. Rotu on kuitenkin hyvä merkitä sellaisten hevosten sukutauluihin, joiden suvusta voi löytyä myös muiden roujen edustajia.

Väri ja säkäkorkeus ovat muuten vain kivoja lisiä sukutaulussa. On esimerkiksi hauska tutkia, miten värit ovat hevosen suvussa periytyneet. Värin merkitseminen on hyödyllistä myös niissä tilanteissa, kun hevoselta on muistosivuilta poistettu kuva, eikä väriä ole merkitty ylös mihinkään. Ja tykkään säkäkorkeuden merkitsemisestä sukutauluun jo pelkästään sen takia, että mun on helpompi tehdä laskutoimitukset varsan säkäkorkeuden määrittämiseksi: on miljoona kertaa nopeampaa katsoa säkäkorkeudet vanhemman sukutaulusta kuin siten, että joutuu klikkaamaan itsensä erikseen jokaisen hevosen sivuille säkäkorkeus tarkistamaan.

Palkintojen merkitseminen sukutauluun on tietty aina plussaa, on kiva nähdä miten hevosen sukulaiset ovat menestyneet, mutta en koe näitä täysin pakollisina. Sama juttu pätee lajipainotuksen merkitsemiseen sekä laukkureilla ja ravureilla statistiikkojen kanssa. 

Mutta kuten aluksi mainitsin, kaikki tieto on sinänsä hyvästä, jos jonkun sukutaulusta löytyvän hevosen sivut jostakin syystä katoavat bittiavaruuteen, ja jäljelle jää vain tiedot sen jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten sukutauluissa. Tietty kannustan myös merkitsemään ainakin perustiedot myös suvuttoman hevosen vanhemmille ja muille sukulaisille!

Kysymyksiä lukijoille

Mitä tietoja te merkitsette sukutauluihin? Mitä tietoja teidän mielestänne sukutaulussa vähintäänkin pitäisi olla? Kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

Tilannekatsaus

Tällainen lyhyt tilannekatsaus tallieni ja yhden yksärin tämänhetkisiin tilanteisiin.

Rautkymi

Rautkymin hevoskantaan olen yrittänyt saada hieman uutta vaihtelua. Lähinnähän tämä tarkoittaa uusia varsoja, joiden toinen/molemmat vanhemmat ovat muiden harrastajien omistuksessa, minkä lisäksi pari vanhempaa kasvattia on lähtenyt maailmalle. Marraskuun aikana viimeistään olisi tarkoitus käydä myös kaikki hevoset läpi ja päästää vanhempia hevosia vihreämmille pikselilaitumille. Tiedän, että siellä on ainakin muutama vanha suosikkihevoseni, joista pitäisi nyt päästää vihdoin irti ja antaa tilaa uusille suosikeille. On se vaan kumma, kuinka näihinkin polleihin kiintyy niin kovin, vaikkeivät ole edes oikeita :D

Ja mitäs muuta.. Rautkymin 6v synttäreitä juhlistetaan nyt kuun vaihteessa, tänään on kisojen VIP. Ja silmäilin tässä pikaisesti myös tallin tämänvuotista kasvattilistaa. Syntyneitä kasvatteja oli tähän mennessä jo 77, eli tänä vuonna tehdään uusi kasvattiennätys! Vanha ennätys on vuodelta 2010, jolloin talliin syntyi 72 kasvattia.

Hirttivaara

Hirttivaara on saanut uuden ulkoasun, jonka vaihto sivuille on vielä hieman kesken. Tein kolme-neljä eri ulkoasua, joista tämä valikoitui mieluisimmaksi. Tein myös uuden ulkoasun hevosille, jota en tosin ole vielä käyttöön asti saanut, mutta se vaihtuu kyllä meidän puttejen sivuille tässä pikkuhiljaa. 

Muuten ollaan Hirttiksen kanssa touhuttu melko rentoon tahtiin. Hevoset ovat kyllä kilpailleet taustalla, mutta esim. uusia kasvatteja ei ole tullut, koska meillä on talli pari karsinaa vaille täynnä. Yksi Viehättävän kasvatti meille on kyllä tulossa, kunhan varsa syntyy joulukuussa, mutta muuten hevoskanta on pysynyt melko lailla samana kevään/kesän jälkeen. Mulla tekisi kovasti mieli ottaa tuo meidän karsinarajoitus pois, mutta jos näin teen, niin homma räjähtänee taas käsiin niin, ettei homma enää kiinnosta.

Trullinummi

Trullista en ole täällä tainnut edes esitelläkään! Tämä on mun tällainen rento harrastetalliprojekti, jossa on lähinnä "vanhanaikaista" hoitajatoimintaa (eli vain se yksi hoitokirja, johon kaikki kirjoittaa) ja pari muiden harrastajien yksäriä. Tämä on lähinnä itseäni varten perustettu talli, että pääsen vähän harjoittamaan tarinankirjoitustaitojani.

Trulliksessa päättyi pieni ulkoasuremppa nyt pauttiarallaa viikko takaperin, ja yhden uuden hevosenkin sinne hankin. Tallissa itse asiassa asustelee Hirttivaaran yksi entinen suokkitamma ja Rautkymin aasikasvatti, minkä lisäksi olen talliin ostanut suokkiruunan ja -orin, joita tulen sitten Hirttivaaran tammoilla käyttämään. On tosi virkistävää, kun omistaa pitkästä aikaa valokuvallisia suokkeja!

+ Lorelei

Leija on vanha kasvattini, jonka myin kesällä 2013, mutta joka palautui mulle aiemmin tänä vuonna. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin, kun en ole saanut tällä oikein kilpailtua tai mitään, vaikka kovasti niin oli tarkoitus ja kesällä parit kisat kierrettiinkin. 

Ensi vuonna ajattelin hankkia tammalle varsan, arabi-lämppäriristeytyksen, joka muuttane sitten varmaan Trullikseen. Tai jos oikein innostun, niin ehkä hankin tälle ihan ravivarsan, vaikka Leija itse onkin ollut koko elämänsä ratsu.

---

Tällaista tällä kertaa, yritän jostain ihan asiastakin taas pian kirjoitella :D

Hevosteni ominaisuuksien periytyminen

// muoks 19.10.2015, postauksen lopusta löytyvälle linkkilistalle lisätty pari osoitetta *

Olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt pikeliponeja kasvattaessani periyttää hevosilleni erilaisia ominaisuuksia mahdollisimman realistisesti. Realistisuus ja sen tavoittelu hevosen ominaisuuksien periytymisessä onkin yksi syy, miksi kasvattaminen on se mun juttu tässä harrastuksessa.

Väri

Ellei muistini aivan petä, niin olen pyrkinyt periyttämään värejä jo melko aikaisessa vaiheessa jonkinlaisella "kaavalla". Tuolloin tämä tarkoitti lähinnä sitä, että varsasta tuli saman värinen kuin sen toisesta vanhemmasta, eikä väriä vain valittu summamutikassa mieltymysten mukaan.

Eräänä kauniina päivänä löysin Ionicin blogin kautta Coat Color Calculatorin, joka on siitä lähtien ollut tärkeä apuväline valitessani hevosteni karvapeitteiden väriä. Yleensä otan hevoselle käyttöön laskurin vaihtoehdoissa ylimpänä olevan värin, vaikka se ei tarjotuista vaihtoehdoista aina olisikaan itselleni se kaikkein mieluisin. Välillä kuitenkin leikin jumalaa, ja valitsen jonkin prosentuaalisesti vähemmän todennäköisen värin hevoselle. Tietenkään CCC:n avullakaan täydelliseen realistisuuteen en hevosten värien periytymisessä ole varmasti päässyt, mutta ei se mitään. Tulos voi myös vääristyä jälkikäteen, jos jompikumpi vanhemmpista vaihtaa väriään esimerkiksi omistajan vaihdoksen yhteydessä.

Säkäkorkeus

Myös hevosteni säkäkorkeus määrittyy tietynlaisen kaavan mukaan. Ennen päätin hevosilleni säkäkorkeuden vanhempien säkäkorkeuksien mukaan (esim. jos vanhemmat on 110cm ja 130cm korkeita, varsa on jotakin siltä väliltä). Nykyään säkäkorkeuteen vaikuttavat hevoset kolmesta lähimmästä polvesta, lisäksi tammoilla kolme lähintä emälinjan ja oreilla isälinjan edustajaa kaksi kertaa kukin. Säkäkorkeuksen kokonaissumma jaetaan 17:llä ja tuloksena on hevosen säkäkorkeus. Tarvittaessa luku pyöristetään. Alla on esimerkiksi laskettu, miten Thorista tuli 164cm korkea.

(167 + 167 + 167 + 167 + 164 + 168 + 168 + 165 + 166 + 162 + 158 + 163 + 159 + 164 + 162 + 160 + 158) / 17 = 163,823.. = 164cm

Ratsuponeilla, welsh part bredeillä sun muilla kaava ei kuitenkaan toimi yhtä yksinkertaisesti, sillä poni saattaa jäädä hevoskokoiseksi. Tällöin olen miinustanut kaavan avulla lasketusta tuloksesta tapauskohtaisesti 10cm tai 20cm.

Tietenkin tämä saattaa pidemmän päälle alkaa tuottamaan melko samankorkuisia yksilöitä (muista mahdollisista ongelmakohdista on kirjoitettu täällä). Toisaalta esimerkiksi tammalle oria valitessa sulhon ja sen suvun säkäkorkeuteen on kiinnitettävä suurempaa huomiota, jos suunnitelmissa on vaikkapa pyrkiä kasvattamaan yhä korkeampia yksilöitä.

Sukupuoli

Pyrin siihen, että hevosen sukupuoli määräytyy sattumanvaraisesti - toisin sanoen esimerkiksi noppaa heittämällä tai laskemalla vanhempien nimien kirjaimet yhteen (pariton luku tarkoittaa tammaa, parillinen oria). Tämä on kuitenkin se osuus jossa "fuskaan" eniten, eli jos haluan tietystä yhdistelmästä tammavarsan, niin siitä tulee sitten tammavarsa, sanoi arpaonni mitä tahansa :D

Luonteen peruspiirteet

Yritän periyttää kaikille hevosilleni edes joitain piirteitä sen kummaltakin vanhemmalta. Tämän vuoksi Rautkymissä kaikilla hevosilla onkin sivuillaan kohta, josta näkee kyseisen yksilön periyttämät luonteenpiirteet. Silloin tällöin otan lisäavuksi myös Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattorin.

Painotuslaji & koulutustaso

Hevoselle painotuslajia ja koulutustasoa miettiessäni vanhempien painotuksella ja koulutustasolla on vaihteleva määrä painoarvoa. Yleensä hevosen painotuslaji määräytyy sen vanhempien painotuslajin mukaan (esim. kahdesta kenttäpainotteisesta tulee kenttäpainotteinen, este- ja koulupainotteisista kenttä- tai yleispainotteinen), mutta joskus esimerkiksi työpainotteisista vanhemmista voi syntyä valjakkopainotteinen yksilö. Koulutustaso on yleensä sama kuin vanhemmilla, tai jotain vanhempien koulutustasojen väliltä. Mitään tarkkaa suunnitelmaa näiden suhteen mulla ei vielä ole, vaan melko mututuntumalla mennään.


+ Bonus

Hirttivaaran hevosille ollaan pikkuhiljaa otettu koekäyttöön myös  Arnikan suunnitteleman periytymisjärjestelmän (v. 1.0). Tämä vaikuttaa lähinnä hevosen ominaisuuksiin ja koulutustason määräytymiseen. Ongelmana tässä tietenkin on mahdollinen ristiriitaisuus VRL:n ominaisuuspisteiden kanssa. Toisaalta ongelmaa ei ehdi syntyä, kun en ikinä muista rekisteröidä hevosiani niin aikaisin, että ne hyötyisivät vanhempiensa ominaisuuspisteistä.. :D

---

Hyödyllisiä linkkejä aiheeseen liittyen

- Coat Color Calculator (+ Virtuaaliwikin opas *)

- Yksinkertaisempi värien periytymistaulukko (VATY)
- Kattavampi värien periytymistaulukko (Virtuaaliwiki) *
- Virtuaalijelpin värilaskuri

- Säkäkorkeuden määräytyminen (Ionic, Gin Ahaltek ja Pink)
- Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattori

- Arnikan periytymisjärjestelmä hevosille (v. 1.0)

Sukulinjat #3

Koska tammat on pop, ei saatu oreja esittelyyn tälläkään kertaa.

Dark Secret - tammalinja

Dark Secret (trn, 156cm) VAYL-III, YLA3

- DD Domma Ajayyp (rnvkk, 158cm)

-- DD Dorofeja (rn, 160cm)

--- DD Dayaw (rn, 158cm)

-- DD Dowzah Azar (rn, 158cm) *

-- DD Debóra (rnvkk, 160cm)

--- DD Dunyasha (perl, 159cm)

- DD Durmuş Perişde (trn, 153cm) PP-MVA, VMRJ-II, YLA2

-- Dongan Mele DAWA ((rn)km, 157cm)

-- DD Daenerys (rt, 157cm)

- DD Dalchyn (rn, 158cm)

* ei enää omistuksessani

Dark Secret (2007-2012, 27v) oli ensimmäinen tekkeni, yksi Rautkymin ensimmäisiä asukkeja ja samalla myös osallisena koko puljun perustamiseen. Tammalinja jatkuu Rautkymissä Domma Ajayypin ja Durmuş Perişden kautta - Dalchynillä on vain orijälkeläisiä, eivätkä nämä ole vaikuttamassa Rautkymin tekkejen sukutauluissa. Dark Secret oli oikein hieno tamma, joka aikanaan lukeutui ehdottomasti lempihevosteni ja panostusponieni joukkoon.

Linjan edustajien nimi alkaa D-kirjaimella, muuten mitään erityistä nimeämiskäytäntöä ei ole.

Dark Secret oli ns. monitoimitamma, jonka kanssa pyörittiin näyttelyissä, kilpailtiin kenttäratsastuksessa, mutta myös matkaratsastuksessa. Tamman jälkeläiset ovat pitkälti kenttäpainotteisia joista osa kilpailee samalla myös matkaratsastuksessa, mutta Domma Ajayypin jälkeläiset ovat painottuneet enemmän esteratsastukseen. Dowzah Azar on laukkapainotteinen. Linjan tammojen säkäkorkeus kasvaa hiljalleen, ja nykyyän isävalintoja tehtäessä suositaankin suurikokoisia oreja. Tammoista suurin osa on ruunikkoja tai ruunivoikkoja.

Ja onhan se tietenkin myönnettävä, että näitä Dark Secretin manttelinperijöitä on tallissa enemmän kuin laki sallii (niin tammojen kuin orienkin puolella), mutta ne nyt vaan on niiiiin kivoja ja ihania... :D

Rotupohdiskelua

(Hopsista, jäi näemmä epähuomiossa elokuussa kirjoittelut välistä.. :)

Olen tässä parin viime päivän aikana tarkastellut Rautkymin hevoslistoilta löytyviä rotuja ja pohtinut kyseisten rotujen yleisyyttä virtuaalimaailmassa sekä tyytyväisyyttäni Rautkymin  hevos- ja ponirotujen kirjoon.

Kylmäveriset

Kylmäveristen joukossa tuntuu olevan muutama ihan semi suosittu rotu, joiden kanssa ei tulle ongelmia ainakaan vähään aikaan. Irlannincobien kanssa ei ole mitään hätää, lisäksi shireihin ja percheroneihinkin tuntuu törmäävän hieman aiempaa enemmän. Muutamia eestiläisiä ja bretagnejakin olen nähnyt, joten näidenkään kanssa ei olla missään suuremmassapaniikissa - etenkään, kun eestiläisten kanssa oma intoni ja motivaationi on aika nollissa. 

Suurimmaksi ongelmaksi onkin muodostunut raskas neuvostoliitontyöhevonen. Tuon rodun parista tiedän vain omat kaksi tammaani, kaksi myymääni suvutonta hevosta sekä nuoremman tammani isän. Ei sillä että mulla olisi suunnitelmissa kyseistä rotua ruveta sen suuremmin kasvattamaan, mutta olisi ihan kiva saada Jevlálijallekin jossain vaiheessa jälkikasvua.

Kylmäveristen rotuvalikoimaan olen melko tyytyväinen, enkä koe tarvetta sen suuremmin hamstrata uusia rotuja niiden joukkoon ainakaan vähään aikaan. Kuitenkin kun joskus jotain uutta kylmäverirotua olen talliin lisäämässä, se on ehdottomasti clydesdale.

Lämminveriset

Meidän lämminveriset ovat melko pitkälti sen rotuisia, että niille sulhasia ja morsmaikkuja etsittäessä ei tarvitse hetkeen panikoida. Ainoastaan askellajihevosten (tennesseenwalker, missourinfoxtrotter) ovat ajoittain tuottaneet päänvaivaa, mutta näitäkin kyllä olen muilla talleilla nähnyt. Knabstruppeja mulla on parin tamman verran, ja silloin harvoin kun niille oria tarvitsen, niitä etsiessä saa nähdä hieman enempi vaivaa. Myös andalusialainen voitaneen lukea näihin "ongelmarotuihin". 

Lämminveristenkin kanssa olen melko tyytyväinen nykyiseen rotukirjoon. Toisaalta haluaisin dongolan tai pari talliin, mutta koska kyseisen rodun edustajia ei ole kuin kourallinen, tuntuisi tuo lisäys ehkä hieman turhan työläältä. Myös askellaji- ja lännenratsastusrotuja voisin ottaa lisää, mutta koska olen laiskistunut hevosteni kilpailuttamisessa kyseisissä lajeissa, annan tämän idean jäädä vielä ajatuksen tasolle. Irish sport horse olisi ihan varteenotettava lisä, mutta katsellaan... :)

Ponit

Voidaan ihan heti alkajaisiksi sanoa, että mulla tekisi mieli heivata american miniature horset pois Rautkymistä. Tämän varmaan tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta jätän kuitenkin itselleni kahden yksipolvisen minin vielä syntymättömän jälkeläisen. Näitä hetken huumassa kerran toin neljä talliin, ja nyt ei nappaa kyllä enää yhtään.

Mutta näin muuten, meidän poneissa on aika paljon noita "ongelmarotuja". Amerikanponeille on kovin vaikea löytää erisukuisia seuralaisia. Lewitzeritkin ovat hieman hankalia, mutta eivät vielä aivan täysinmahdottomia. 

Aivan omaa luokkaansa ovat kuitenkin ariegenponi, kaspianponi ja konik. Ariegeja ja kaspianponeja mulla on siis yksi suvullinen kummastakin rodusta, ja näille isäehdokkaita etsiessä ei ollut varaa olla turhan nokonuuka esimerkiksi suvun pituuden suhteen, sillä tarjonta ei päätä huimannut. Suurin ongelma lienee konik, joita pitkän tauon jälkeen toin neljä yksilöä talliin. Mulla oli joskus Rautkymin alkuaikoina yksi koniktamma varsoineen, ja silloin bongasin myös pari rodun edustajaa muillakin talleilla. Nyt en ole rotuun törmännyt ja voisin melkeinpä väittää, että meiltä Rautkymistä löytynee ainoat (elossa olevat) konikit koko virtuaalimaailmasta. Täytynee näitä siis tuoda pari rotua lisää talliin, jottei ihan heti olla ongelmissa näiden kanssa.

Ponienkin rotukirjoon olen melkolailla tyytyväinen. Welshejä haluaisin myös B- ja C-sektioista ja haflingeritkin olisivat kivoja, mutta katsellaan, katsellaan..

---

Loppuun vielä sellainen ilmoitus, että jos kasvatat kylmäverisiä ja/tai jotain näistä roduista joita listasin "ongelmaroduiksi", niin me otettaisiin teidät mielellämme linkinvaihtoon! (:

Sukulinjat #2

Tällä kertaa vuorossa (piirretty) työsuokkitammalinja. Joskos ensi kerralla saataisiin esittelyyn oreja ja muitakin kuin suokkeja! (:

Tellervo - tammalinja ("Hopeat&Kukat-linja")

Tellervo (tprt, 152cm)

- Hirttivaaran Hopeakukka (hpm, 163cm) SLA-III

-- Hirttivaaran Kultakukka (rt, 158cm)

--- Hirttivaaran Kukkahattutäti (trt, 157cm) SV-I

-- Hirttivaaran Hopeatuli (m, 161cm) *

* ei asu Hirttivaarassa

Tellervo (2008-2014, 20v) oli ensimmäinen työpainotteinen suomenhevoseni. Tammalinja jatkuu Hirttivaarassa Tellervon tyttären Hirttivaaran Hopeakukan ja sen tyttären ja tyttärentyttären kautta. Itse Tellervo ei ollut minulle mitenkään erityisen tärkeä, se oli näin kärjistetysti sanottuna "vain virtuaalihevonen muiden omistamieni yksilöiden joukossa", ja niinpä usein itse ajattelenkin linjan lähinnä Hopeakukka-tammalinjana. Vielä melko lyhyen linjan tekee tärkeäksi kuitenkin tamman jälkeläiset ja niiden jälkeläiset, niin  tammat kuin oritkin, jotka ovat omasta mielestäni ihan tosi kivoja yksilöitä. 

Alunperin tälläkään linjalla ei ollut mitään erityistä nimeämiskäytäntyöä. Hopeakukan varsoista alkaen hevoset on kuitenkin nimetty hopea- ja kukkateemaisesti, tai niitä yhdistellen. Toistaiseksi nimeämiskäytäntö on pitänyt kaikilla linjan tammoilla sekä myös oreilla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuten olettaa saattaa, linjan tammat ovat lähinnä työpainotteisia tai yleispainotteisia, jotka kilpailevat myös työkilpailuissa. Värikirjo kattaa lähinnä erilaiset rautiaat ja mustan, ja monet tammoista kantavat myös Hopeakukasta periytyvää hopeageeniä. Vaikka itse Tellervo oli melko pienikokoinen yksilö, ovat sen manttelinperijät huomattavasti suurikokoisempia. Vaikka kyseessä on työhevoslinja, eivät kaikki yksilöt suinkaan ole hirveitä jytkyjä, kiitos hieman sporttisemman mallisten isävalintojen.

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)