Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rautkymi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rautkymi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ongelmallinen kasvattajanimi


[Varoitan jo etukäteen vaikeaselkoisesta tekstistä, sairastellessa selkokielisen tekstin tuottamisesta tulee yllättäen normaaliakin hankalampaa :D]

Valtaosa on varmaan huomannutkin, että Rautkymi vaihtoi nimensä Sîr Angreniksi tässä jokin aika sitten. (Tai kuten itse tykkään ajatella, että nimi päivittyi Rautkymistä Sîr Angreniksi - samaahan tuo nimittäin edelleen tarkoittaa, ainoastaan kirjoituskieli muuttui suomesta Tolkienin kehittelemäksi haltiakieleksi, sindariksi.) Nimen vaihdoksen myötä oli luonnollista allaa pohtia myös tallin kasvattajanimiä.

Kasvattajanimien keksiminen on mielestäni aina ollut tavallaan erittäin hankalaa, mutta toisaalta koen kasvattajanimen kuitenkin erittäin tärkeäksi asiaksi - siitä mm. tunnistaa tietyn tallin kasvatit ja pystyy erottamaan virtuaalihevoset IRL-hevosista, Kun Daydream aikoinaan muutti nimensä Rautkymiksi vuonna 2013, olin tämän saman ongelman äärellä. Tuolloin päätin kuitenkin jatkaa vanhojen liitteiden kera (DD, al Daydream ja frá Daydream) sekä ottaa niiden rinnalle VRL-tunnuksestani johdetun 5594-loppuliitteen. 

Tuolloin Daydreamin aikaiset kasvattajanimet tuntuivat tosi noloilta (koska olihan tallin alkuperäinen nimikin aika nolo :D), mutta toisaalta en koskaan ole oikein lämmennyt tuolle numeroliitteellekään. Se sopii joidenkin rotujen ja nimien kanssa, mutta ei kaikkien, ja se on myös jotenkin niin kovin...tylsä, ja siksi koen sen niin ongelmalliseksi. Toisaalta numeroliitteessä on se hyvä puoli, että sen yhdistää helposti minuun ja VRL-tunnukseeni, mutta toisaalta se on hankala yhdistää itse talliin, jos esimerkiksi törmää kasvatteihimme tai tutustuu sivuihimme ensimmäistä kertaa.

Olen siis periaatteessa jo lähes kolme vuotta vatvonut tätä asiaa mielessäni, ja tallin nimeä vaihtaessa päätin kysyä myös kanssaharrastajilta mielipiteitä hötölässä. (Kiitos muuten kaikille kommentoijille, oli tosi valaisevaa kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä tässä asiassa!) 

Päätös muuttaa arabien kasvattajanimi al Daydreamista al Angreniksi ja niinikään issikoiden kasvattajanimi frá Daydreamista frá Angreniksi oli suhteellisen helppo - ko. rotujen kasvatteja meiltä ei ole turhan paljoa lähtenyt maailmalle ja jos on, niin suurin osa niistä on unohdettu tai kadonnut. Ja esimerkiksi arabien kohdalla olen onnistunut aika hyvin tappamaan valtaosan arabisuvuistani ihan omassakin tallissani, joten.. Arabit ja issikat ovat muutenkin olleet rotuina sellaisia, joihin mulla on tosi on-off-innostus, joten ehkä tämä muutos piristää myös niiden kasvatusta Sîr Angrenissa nyt lähitulevaisuudessa! Mainittakoot, että ensimmäiset kasvatit näiden liitteiden alle ovat jo syntyneet, ne vain odottavat sivuille lisäystä.

Kasvattajanimet DD ja 5594 ovat ne hankalammat tapaukset. Kun 5594-liite otettiin käyttöön, mulla oli tarkoituksena, että varsan kasvattajanimi määräytyy tavallaan vanhempien mukaan (en kuitenkaan ala selittämään kasvattajanimen periytymistä, sillä en osaa tehdä sitä riittävän selkeästi ja lyhyesti), mutta viime aikoina olen ruvennut törkeästi suosimaan alkuperäistä DD-liitettä. Ja syy on yksinekertainen, sillä kuten aiemmin sanoin, tuossa numeroliitteessä on omat ongelmansa. 

Vaikka osa tunnistaa meidän kasvatit tuosta numeroliitteestäkin, niin olen kuitenkin pitkän pohdinnan päätteeksi päättänyt luopua sen pääasiallisesta käytöstä. DD on kuitenkin ollut meillä käytössä alusta saakka, eli pian seitsemän vuotta, minkä lisäksi olen jälleen alkanut pitää sen yksinkertaisuudesta. Sen rinnalle otetaan käyttöön etuliite Angren. Mitään sen tarkempaa sääntöä siitä, millä roduilla/sukulinjoilla mitäkin kasvattajanimeä tulisi käyttää, en aio tehdä, vaan ihan fiilispohjalla mennään. Meiltä tilausvarsoja kysellessä liitettä 5594 saa myös käyttää jatkossa, mutta itse tulen käyttämään liitettä tulevaisuudessa ainoastaan puoliveristen ja ratsuponien kohdalla ja vain tapauskohtaisesti.


Notta näin. Tarkoituksena olisi saada ensimmäiset uuden kasvattajanimen alle syntyvät varsat maailmaan tässä pääsiäisen aikana, jos aika vain riittää. (:

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Nuoruuden typerät valinnat

Kun katson taaksepäin ja tarkastelen joitain Rautkymin suhteen tekemiäni päätöksiä, olen todella vihainen itselleni. Meillä oli Rautkymissä vuosien 2010 ja 2011 tienoilla erittäin monipuolisesti hevosia, niin rotuihin kuin painotuksiinkin katsottaessa. Kasvatteja syntyi paljon ja hevosmäärä kasvoi kasvamistaan.

Vuoden 2012 katovuoden (mistä kertoo mm. vuoden kehno kasvattisaldo, joka on "huikeat" 9 yksilöä) aikana vähensin hevosia. Paljon. Mulla oli silloin joku hirveä tarve saada hevoset menestymään, ja jotta menestys olisi ollut mahdollista, hevosia piti vähentää, sillä niitä oli liikaa. Ongelmana oli myös se, että moni meidän hevosista oli sukua keskenään. (Tämä on ongelma myös nykyään, kiitos nuoruuden ratkaisujeni, mutta pyrin ratkaisemaan asiat nykyään toisin.) Myin tosi paljon hevosia pois, esimerkiksi askellajihevosista ja lännenratsuista taisivat lähteä paria yksilöä lukuun ottamatta kaikki. Ne, jotka eivät menneet kaupaksi ja joihin mulla ei ollut inspiraatiota, laitoin kuoppaan.

Askellaji- ja lännenhevosten kanssa on se hyvä puoli, että niistä valtaosa lähti hyviin koteihin. Hyvällä kodilla tarkoitan siis sellaista, että sivut eivät katoa ja jälkeläisiä syntyy edes se yksi. Näitä hevosia olen tässä vuoden-parin mittaan haalinut pikkuhiljaa takaisin Rautkymin nykyisten hevosten sukuihin - heitetään vaikka esimerkkinä amerikanponiori Chinook's Bowie, jonka isän suku koostuu Grand Jeweliä lukuun ottamatta kokonaan vanhoista kasvateistani ja tuontiponeistani.

Kaikille myymilleni hevosille ei tietenkään käynyt yhtä onnekkaasti, ja pari mukavaa yksilöä onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin tai jäänyt omistajiensa unohtamiksi. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että kasvattajana mulla on oikeus ottaa kasvattini takaisin: kun myyn kasvattini pois, kasvattini on kokonaan uuden omistajansa omaisuutta, eikä mulla ole niihin enää mitään oikeutta. Nallekarkit eivät aina mene tasan ja se on sääli että kivoja hevosia katoaa, mutta niin vain joskus käy. En nyt tämän selkeämmin osaa selittää, miksi en ota unohdettuja/kadonneita kasvattejani takaisin, mutta niin se vain on. :D Mutta merkkailen kyllä tällaisia "vähemmän luottamusta herättäviä" harrastajia ylös, joille en tulevaisuudessa enää yhtä helpolla kasvatteja myy, vaikka he harrastuksen pariin jälleen palaisivatkin.

Kuoppaamistani hevosistani taasen mua harmittaa eniten tammat. Omistamiani kuopattuja oreja saatan tarvittaessa varsan tai kahden verran käyttää tammoilleni (poikkeustapauksissa myös ulkopuolisten tammoille), mutta kuopatuille tammoille en enää jälkeläisiä hanki, vaikka kuinka harmittaisi. Tämä on yksi niitä kasvattien takaisinottamisen kaltaisia periaatteita, joita mulla tässä harrastuksessa on. Kaikista eniten mua harmittaa kaikki vanhat arabituontini ja -kasvattini, joita näkyy enää lähinnä quarabieni ja muiden arabiristeytysrotujen suvuissa.

Olen näistä kuitenkin ottanut opikseni enkä enää tuijota hevosten menestymistä yhtä tarkasti - menestystä tulee jos on tullakseen, mutta suvun jatkaminen on pitkää meriittilistaa ja muuta panostusta tärkeämpää. (:

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tammi-helmikuun palkittuja

Ilmoittelin Rautkymin hevosita tammikuussa pitkästä aikaa laatuarvosteluihin, ja tulihan sieltä ihan menestystäkin! Ilmoitin hevosia ensimmäistä kertaa myös muihin kuin WRJ:n ja VMRJ:n lajilaatiksiin ja pollet palautuivat takaisin palkintojen kera, mistä olen erittäin ylpeä!

Irlannincobtamma Myrcella 5594 on ensimmäinen VVJ:n laatuarvostelussa käyttämäni hevonen. Tamma ylsi nippa nappa VVJ-II-palkinnolle. Olen tammasta erittäin ylpeä, sillä mitenkän erityisesti en tammaa laatista varten valmistellut - pidensin vain hieman luonnetta, kirjoitin pari päiväkirjamerkintää ja käytin tamman valmennuksessa. Kaikesta huolimatta hykertelen tällä hetkellä tyytyväisyydestä, sillä onhan se hienoa että ensimmäinen omistamani VVJ-palkittu hevoseni on oma kasvattini!

Tekkeori DD Daniil (jolla on muuten aivan ihana emälinja ♥) puolestaan käväisi KERJ:n laatuarvostelussa. Olen orin emän joskus viime vuoden puolella ilmoitellut myös kys. laatikseen, mutta tammalle ei silloin palkintoa napsahtanut tamman jäädessä puolen pisteen päähän kolmannesta palkinnosta. Daniil-pojalla oli kuitenkin parempi onni matkassa, ja se nappasi mukaansa KERJ-III-palkinnon. Paremmat pisteet olisivat tulleet jos kuva olisi ollut hieman erilainen, sillä vesi vaikeutti rakenteen tuomarointia. Sanottakoot vielä, että Daniil on myös kunnostautunut matkaratsastuksessa, jossa se on (emänsä tapaan) palkittu VMRJ-II-palkinnolla jo viime elokuussa. 

Mainostelen tässä samalla, että Daniil ottaisi mielellään vastaan tammoja, sillä seniori-ikäisestä orista on ainoastaan yksi varsa, eikä Rautkymiin ole ainakaan enempää tulossa - kiitos orin suvun, josta löytyy liikaa samoja nimiä kuin muiltakin tallin tekeiltä.

Tammikuun Yleislaatuarvostelussa taasen YLA3-palkinnon kävi nappaamassa ex-laukkuri CRH Eat My Shorts!, joka on aiemmin kerännyt meriittilistaan täytettä lähinnä näyttelyistä. Oltaisiin orin kanssa varmaan päästy kakkospalkinnon puoelle, jos olisin kirjoitellut sukuselvityksen toisen ja kolmannen polven sukulaisista. Orin isä ei kuitenkaan ole omistuksessani, joten sen sukulaisille olisi mielestäni ollut vähän törkeää mennä keksimään historiikkia, mutta emän sukulaisille olisin tietenkin jotain voinut vähän raapustaakin. Mutta kolmospalkintokin on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan, joten en valita! 

Shotiksi kutsuttu ori on Daniilin tapaan päässyt vanhenemaan huomaamattani, ja silläkin on ikää plakkarissa jo parikymmentä vuotta. Shotilla on sentään neljä jälkeläistä, joista tosin vain yksi (orin manttelinperijä, ihastuttava Mr Smarty Pants 5594 xx) on täysiverinen. Joten shottikin hankkisi mielellään vielä pari täysiverivarsaa (:

Helmikuun palkittuihin kuuluu quarabori DD Arrhythmia, joka kävi pyörähtämässä WRJ:n laatuarvostelussa (jonka uudistumisesta iso peukku laatiksen pitäjälle ja tuomareille (Y)). Ori oli niinikään ehtinyt jo hyvään seniori-ikään ja sillä oli hieman puutteita sukulaisten ja jälkeläisten kilpamenestuksessä, joten kolmospalkintoa ihmeellisempää emme edes odottaneet. Ja WRJ-III sieltä siis tuli, "Claude" saa pari kuukautta vielä viettää eläkettä (ja ottaa vastaan tammoja, jos orille vain vientiä löytyy), ennen kuin on aika kuopata ori.

Ja tammikuun varsa-arvosteluista vielä sen verran, että meidän welsh D-tamma DD Ilmarë sekä welsh part bred-tamma DD Starshine nappasivat Estevarsojen laatuarvostelusta EV-II-palkinnot. Pari tulevaa estemenestyjää siis on tallissa kasvamassa! (:


perjantai 1. tammikuuta 2016

Uuden vuoden lupauksia

En ole oikein koskaan harrastanut uuden vuoden lupauksia, koska asioiden lupaaminen on niin kovin helppoa, mutta se toteutus.. Noh, se ei aina onnistu aivan suunnitellulla tai toivotulla tavalla. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä poikkeuksen, ja kirjata tähän muutaman virtuaaliharrastukseen liittyvän lupauksen vuodelle 2016. Onpahan sitten jotain, mitä yrittää tavoitella tänä vuonna! (:


- Lupaan saada Trullinummen toiminnan rullaamaan
Trullis on mun virtuaalihermojen lepuutuspaikka ja tykkään tallista tositosi kovasti, sillä se on tavallaan kotikontujeni virtuaalinen ilmentymä muokattuna sellaiseksi pieneksi maalaistalliksi, josta olen niin kauan haaveillut. Eli tavoitteena on järjestää ainakin kymmenkunta tapahtumaa/aktiviteettia ja hankkia hoitajat meidän omille polleille!

- Lupaan tehdä uuden kasvattiennätyksen Rautkymiin/100 kasvattia vuodessa
Vuonna 2010tehty  ennätys, 72 kasvattia, rikottiin siis viime vuoden aikana, sillä vuonna 2015 meille syntyi ainakin 88 hevoskasvattia + 1 aasikasvatti. Lopullisesta määrästä en ole aivan varma, sillä joulukuun varsoja en ole näemmä vielä ehtinyt listalle lisätä. Voitaisiin vaikkapa siihen 100 kasvattiin siis tähdätä. Eli tällainen tuplalupaus!

- Lupaan piirtää/hankkia kaikille Hirttivaaran hevosille aikuiskuvat
Pohdin hetken, lupaisinko kaikille pelkät kuvat, mutta asetetaan nyt tällainen kunnon tavoite. Turvaudun vaikka valmislineihin, jos on pakko. Melkein puoli vuotta pelistä pois ollut piirtopöytäkin on taas menossa mukana, mikä helpottaa tietty tätä luomisen tuskaa, eikä tarvitse niin paljoa paperia tuhlata :D

- Lupaan kirjoittaa blogiin vähintään kerran kuukaudessa
Eli jatketaan melko lailla samaan tahtiin, kuin viimekin vuonna: parina kuukautena jäi kirjoittelematta (blogin toukokuisen uudelleenaktivoitumisen jälkeen), mutta noin niinkun muuten meni ihan kivasti.

- Lupaan käyttää ainakin 10 hevosta laatuarvosteluissa
Ja varsa-arvosteluja ei siis lasketa! Tämä on ihan hyvä lupaus, sillä mulla on kuitenkin sen verran paljon hevosia, jotka vaatisivat vain panostusta teksteihin, ja ne voisi viedä laatiksiin. Josko tämä vähän motivoisi!

- Lupaan kuopata vanhat hevoset
Kai se joskus on pakko niistäkin luopua. Nyyh.. Muutaman kärsin laittaa jo viime vuoden lopulla kuoppaan,  mutta siltikin Rautkymissä pari vanhaa pierua vielä puksuttavat eteenpäin, vaikka nekin oli jo männä kesänä tarkoitus laittaa pois..

- Lupaan, että Rautkymissä on vuoden lopulla yli 300 hevosta vähintään 50 eri rodusta
Tämä ei nyt toivottavasti hirveän vaikea ole, tilanne kun on nyt 274 hevosta 45 eri rodusta. Mutta nyt kun sanon, että helppo nakki, niin varmaan pissii tämä lupaus ihan huolella :D

- Lupaan olla aktiivinen foorumeilla/aktivoitua myös virtuaalifoorumin puolella
Hötölässä pyörin päivittäin (mutta voisin kommentoida ehkä nykyistä enemmän), VF:llä on ollut hiljaisempaa. Mutta siellä olo vaatii tosin panostusta myös kanssaharrastajien osalta, sillä turha siellä on yksin mitään huudella.

BONUS: Lupaan hankkia Rautkymiin simppelimmän ja toimivamman ulkoasun
Ainakin hevosille. Ja sovitaan, että tämä on tällainen puolilupaus, jonka EHKÄ toteutan. Eli siis tämä ei ole päiväjärjestyksessä se ensimmäinen tehtävä. Mutta ihan tosissaan, me tarvittaisiin sellainen toooosi simppeli ja leveä ulkoasu, mihin mahtuu hyvin ainakin nelipolvinen sukutaulu.



Jees, näillä mennään. Josko tänä vuonna tehtäisiin joku kunnon panostusennätys tämän harrastuksen kanssa! (; Teittekö te lukijat mitään virtuaalihevosiin liittyviä lupauksia uudelle vuodelle?

torstai 29. lokakuuta 2015

Tilannekatsaus

Tällainen lyhyt tilannekatsaus tallieni ja yhden yksärin tämänhetkisiin tilanteisiin.


Rautkymin hevoskantaan olen yrittänyt saada hieman uutta vaihtelua. Lähinnähän tämä tarkoittaa uusia varsoja, joiden toinen/molemmat vanhemmat ovat muiden harrastajien omistuksessa, minkä lisäksi pari vanhempaa kasvattia on lähtenyt maailmalle. Marraskuun aikana viimeistään olisi tarkoitus käydä myös kaikki hevoset läpi ja päästää vanhempia hevosia vihreämmille pikselilaitumille. Tiedän, että siellä on ainakin muutama vanha suosikkihevoseni, joista pitäisi nyt päästää vihdoin irti ja antaa tilaa uusille suosikeille. On se vaan kumma, kuinka näihinkin polleihin kiintyy niin kovin, vaikkeivät ole edes oikeita :D

Ja mitäs muuta.. Rautkymin 6v synttäreitä juhlistetaan nyt kuun vaihteessa, tänään on kisojen VIP. Ja silmäilin tässä pikaisesti myös tallin tämänvuotista kasvattilistaa. Syntyneitä kasvatteja oli tähän mennessä jo 77, eli tänä vuonna tehdään uusi kasvattiennätys! Vanha ennätys on vuodelta 2010, jolloin talliin syntyi 72 kasvattia.


Hirttivaara on saanut uuden ulkoasun, jonka vaihto sivuille on vielä hieman kesken. Tein kolme-neljä eri ulkoasua, joista tämä valikoitui mieluisimmaksi. Tein myös uuden ulkoasun hevosille, jota en tosin ole vielä käyttöön asti saanut, mutta se vaihtuu kyllä meidän puttejen sivuille tässä pikkuhiljaa. 

Muuten ollaan Hirttiksen kanssa touhuttu melko rentoon tahtiin. Hevoset ovat kyllä kilpailleet taustalla, mutta esim. uusia kasvatteja ei ole tullut, koska meillä on talli pari karsinaa vaille täynnä. Yksi Viehättävän kasvatti meille on kyllä tulossa, kunhan varsa syntyy joulukuussa, mutta muuten hevoskanta on pysynyt melko lailla samana kevään/kesän jälkeen. Mulla tekisi kovasti mieli ottaa tuo meidän karsinarajoitus pois, mutta jos näin teen, niin homma räjähtänee taas käsiin niin, ettei homma enää kiinnosta.


Trullista en ole täällä tainnut edes esitelläkään! Tämä on mun tällainen rento harrastetalliprojekti, jossa on lähinnä "vanhanaikaista" hoitajatoimintaa (eli vain se yksi hoitokirja, johon kaikki kirjoittaa) ja pari muiden harrastajien yksäriä. Tämä on lähinnä itseäni varten perustettu talli, että pääsen vähän harjoittamaan tarinankirjoitustaitojani.

Trulliksessa päättyi pieni ulkoasuremppa nyt pauttiarallaa viikko takaperin, ja yhden uuden hevosenkin sinne hankin. Tallissa itse asiassa asustelee Hirttivaaran yksi entinen suokkitamma ja Rautkymin aasikasvatti, minkä lisäksi olen talliin ostanut suokkiruunan ja -orin, joita tulen sitten Hirttivaaran tammoilla käyttämään. On tosi virkistävää, kun omistaa pitkästä aikaa valokuvallisia suokkeja!


Leija on vanha kasvattini, jonka myin kesällä 2013, mutta joka palautui mulle aiemmin tänä vuonna. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin, kun en ole saanut tällä oikein kilpailtua tai mitään, vaikka kovasti niin oli tarkoitus ja kesällä parit kisat kierrettiinkin. 

Ensi vuonna ajattelin hankkia tammalle varsan, arabi-lämppäriristeytyksen, joka muuttane sitten varmaan Trullikseen. Tai jos oikein innostun, niin ehkä hankin tälle ihan ravivarsan, vaikka Leija itse onkin ollut koko elämänsä ratsu.


---

Tällaista tällä kertaa, yritän jostain ihan asiastakin taas pian kirjoitella :D

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hevosteni ominaisuuksien periytyminen

// muoks 19.10.2015, postauksen lopusta löytyvälle linkkilistalle lisätty pari osoitetta *

Olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt pikeliponeja kasvattaessani periyttää hevosilleni erilaisia ominaisuuksia mahdollisimman realistisesti. Realistisuus ja sen tavoittelu hevosen ominaisuuksien periytymisessä onkin yksi syy, miksi kasvattaminen on se mun juttu tässä harrastuksessa.

Väri

Ellei muistini aivan petä, niin olen pyrkinyt periyttämään värejä jo melko aikaisessa vaiheessa jonkinlaisella "kaavalla". Tuolloin tämä tarkoitti lähinnä sitä, että varsasta tuli saman värinen kuin sen toisesta vanhemmasta, eikä väriä vain valittu summamutikassa mieltymysten mukaan.

Eräänä kauniina päivänä löysin Ionicin blogin kautta Coat Color Calculatorin, joka on siitä lähtien ollut tärkeä apuväline valitessani hevosteni karvapeitteiden väriä. Yleensä otan hevoselle käyttöön laskurin vaihtoehdoissa ylimpänä olevan värin, vaikka se ei tarjotuista vaihtoehdoista aina olisikaan itselleni se kaikkein mieluisin. Välillä kuitenkin leikin jumalaa, ja valitsen jonkin prosentuaalisesti vähemmän todennäköisen värin hevoselle. Tietenkään CCC:n avullakaan täydelliseen realistisuuteen en hevosten värien periytymisessä ole varmasti päässyt, mutta ei se mitään. Tulos voi myös vääristyä jälkikäteen, jos jompikumpi vanhemmpista vaihtaa väriään esimerkiksi omistajan vaihdoksen yhteydessä.

Säkäkorkeus

Myös hevosteni säkäkorkeus määrittyy tietynlaisen kaavan mukaan. Ennen päätin hevosilleni säkäkorkeuden vanhempien säkäkorkeuksien mukaan (esim. jos vanhemmat on 110cm ja 130cm korkeita, varsa on jotakin siltä väliltä). Nykyään säkäkorkeuteen vaikuttavat hevoset kolmesta lähimmästä polvesta, lisäksi tammoilla kolme lähintä emälinjan ja oreilla isälinjan edustajaa kaksi kertaa kukin. Säkäkorkeuksen kokonaissumma jaetaan 17:llä ja tuloksena on hevosen säkäkorkeus. Tarvittaessa luku pyöristetään. Alla on esimerkiksi laskettu, miten Thorista tuli 164cm korkea.

(167 + 167 + 167 + 167 + 164 + 168 + 168 + 165 + 166 + 162 + 158 + 163 + 159 + 164 + 162 + 160 + 158) / 17 = 163,823.. = 164cm
Ratsuponeilla, welsh part bredeillä sun muilla kaava ei kuitenkaan toimi yhtä yksinkertaisesti, sillä poni saattaa jäädä hevoskokoiseksi. Tällöin olen miinustanut kaavan avulla lasketusta tuloksesta tapauskohtaisesti 10cm tai 20cm.

Tietenkin tämä saattaa pidemmän päälle alkaa tuottamaan melko samankorkuisia yksilöitä (muista mahdollisista ongelmakohdista on kirjoitettu täällä). Toisaalta esimerkiksi tammalle oria valitessa sulhon ja sen suvun säkäkorkeuteen on kiinnitettävä suurempaa huomiota, jos suunnitelmissa on vaikkapa pyrkiä kasvattamaan yhä korkeampia yksilöitä.

Sukupuoli

Pyrin siihen, että hevosen sukupuoli määräytyy sattumanvaraisesti - toisin sanoen esimerkiksi noppaa heittämällä tai laskemalla vanhempien nimien kirjaimet yhteen (pariton luku tarkoittaa tammaa, parillinen oria). Tämä on kuitenkin se osuus jossa "fuskaan" eniten, eli jos haluan tietystä yhdistelmästä tammavarsan, niin siitä tulee sitten tammavarsa, sanoi arpaonni mitä tahansa :D

Luonteen peruspiirteet

Yritän periyttää kaikille hevosilleni edes joitain piirteitä sen kummaltakin vanhemmalta. Tämän vuoksi Rautkymissä kaikilla hevosilla onkin sivuillaan kohta, josta näkee kyseisen yksilön periyttämät luonteenpiirteet. Silloin tällöin otan lisäavuksi myös Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattorin.

Painotuslaji & koulutustaso

Hevoselle painotuslajia ja koulutustasoa miettiessäni vanhempien painotuksella ja koulutustasolla on vaihteleva määrä painoarvoa. Yleensä hevosen painotuslaji määräytyy sen vanhempien painotuslajin mukaan (esim. kahdesta kenttäpainotteisesta tulee kenttäpainotteinen, este- ja koulupainotteisista kenttä- tai yleispainotteinen), mutta joskus esimerkiksi työpainotteisista vanhemmista voi syntyä valjakkopainotteinen yksilö. Koulutustaso on yleensä sama kuin vanhemmilla, tai jotain vanhempien koulutustasojen väliltä. Mitään tarkkaa suunnitelmaa näiden suhteen mulla ei vielä ole, vaan melko mututuntumalla mennään.


+ Bonus

Hirttivaaran hevosille ollaan pikkuhiljaa otettu koekäyttöön myös  Arnikan suunnitteleman periytymisjärjestelmän (v. 1.0). Tämä vaikuttaa lähinnä hevosen ominaisuuksiin ja koulutustason määräytymiseen. Ongelmana tässä tietenkin on mahdollinen ristiriitaisuus VRL:n ominaisuuspisteiden kanssa. Toisaalta ongelmaa ei ehdi syntyä, kun en ikinä muista rekisteröidä hevosiani niin aikaisin, että ne hyötyisivät vanhempiensa ominaisuuspisteistä.. :D

---

Hyödyllisiä linkkejä aiheeseen liittyen

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sukulinjat #3

Koska tammat on pop, ei saatu oreja esittelyyn tälläkään kertaa.

Dark Secret - tammalinja

Dark Secret (trn, 156cm) VAYL-III, YLA3
- DD Domma Ajayyp (rnvkk, 158cm)
-- DD Dorofeja (rn, 160cm)
--- DD Dayaw (rn, 158cm)
-- DD Dowzah Azar (rn, 158cm) *
-- DD Debóra (rnvkk, 160cm)
--- DD Dunyasha (perl, 159cm)
- DD Durmuş Perişde (trn, 153cm) PP-MVA, VMRJ-II, YLA2
-- Dongan Mele DAWA ((rn)km, 157cm)
-- DD Daenerys (rt, 157cm)
- DD Dalchyn (rn, 158cm)

* ei enää omistuksessani

Dark Secret (2007-2012, 27v) oli ensimmäinen tekkeni, yksi Rautkymin ensimmäisiä asukkeja ja samalla myös osallisena koko puljun perustamiseen. Tammalinja jatkuu Rautkymissä Domma Ajayypin ja Durmuş Perişden kautta - Dalchynillä on vain orijälkeläisiä, eivätkä nämä ole vaikuttamassa Rautkymin tekkejen sukutauluissa. Dark Secret oli oikein hieno tamma, joka aikanaan lukeutui ehdottomasti lempihevosteni ja panostusponieni joukkoon.

Linjan edustajien nimi alkaa D-kirjaimella, muuten mitään erityistä nimeämiskäytäntöä ei ole.

Dark Secret oli ns. monitoimitamma, jonka kanssa pyörittiin näyttelyissä, kilpailtiin kenttäratsastuksessa, mutta myös matkaratsastuksessa. Tamman jälkeläiset ovat pitkälti kenttäpainotteisia joista osa kilpailee samalla myös matkaratsastuksessa, mutta Domma Ajayypin jälkeläiset ovat painottuneet enemmän esteratsastukseen. Dowzah Azar on laukkapainotteinen. Linjan tammojen säkäkorkeus kasvaa hiljalleen, ja nykyyän isävalintoja tehtäessä suositaankin suurikokoisia oreja. Tammoista suurin osa on ruunikkoja tai ruunivoikkoja.

Ja onhan se tietenkin myönnettävä, että näitä Dark Secretin manttelinperijöitä on tallissa enemmän kuin laki sallii (niin tammojen kuin orienkin puolella), mutta ne nyt vaan on niiiiin kivoja ja ihania... :D

torstai 3. syyskuuta 2015

Rotupohdiskelua

(Hopsista, jäi näemmä epähuomiossa elokuussa kirjoittelut välistä.. :)

Olen tässä parin viime päivän aikana tarkastellut Rautkymin hevoslistoilta löytyviä rotuja ja pohtinut kyseisten rotujen yleisyyttä virtuaalimaailmassa sekä tyytyväisyyttäni Rautkymin  hevos- ja ponirotujen kirjoon.

Kylmäveriset

Kylmäveristen joukossa tuntuu olevan muutama ihan semi suosittu rotu, joiden kanssa ei tulle ongelmia ainakaan vähään aikaan. Irlannincobien kanssa ei ole mitään hätää, lisäksi shireihin ja percheroneihinkin tuntuu törmäävän hieman aiempaa enemmän. Muutamia eestiläisiä ja bretagnejakin olen nähnyt, joten näidenkään kanssa ei olla missään suuremmassapaniikissa - etenkään, kun eestiläisten kanssa oma intoni ja motivaationi on aika nollissa. 

Suurimmaksi ongelmaksi onkin muodostunut raskas neuvostoliitontyöhevonen. Tuon rodun parista tiedän vain omat kaksi tammaani, kaksi myymääni suvutonta hevosta sekä nuoremman tammani isän. Ei sillä että mulla olisi suunnitelmissa kyseistä rotua ruveta sen suuremmin kasvattamaan, mutta olisi ihan kiva saada Jevlálijallekin jossain vaiheessa jälkikasvua.

Kylmäveristen rotuvalikoimaan olen melko tyytyväinen, enkä koe tarvetta sen suuremmin hamstrata uusia rotuja niiden joukkoon ainakaan vähään aikaan. Kuitenkin kun joskus jotain uutta kylmäverirotua olen talliin lisäämässä, se on ehdottomasti clydesdale.

Lämminveriset

Meidän lämminveriset ovat melko pitkälti sen rotuisia, että niille sulhasia ja morsmaikkuja etsittäessä ei tarvitse hetkeen panikoida. Ainoastaan askellajihevosten (tennesseenwalker, missourinfoxtrotter) ovat ajoittain tuottaneet päänvaivaa, mutta näitäkin kyllä olen muilla talleilla nähnyt. Knabstruppeja mulla on parin tamman verran, ja silloin harvoin kun niille oria tarvitsen, niitä etsiessä saa nähdä hieman enempi vaivaa. Myös andalusialainen voitaneen lukea näihin "ongelmarotuihin". 

Lämminveristenkin kanssa olen melko tyytyväinen nykyiseen rotukirjoon. Toisaalta haluaisin dongolan tai pari talliin, mutta koska kyseisen rodun edustajia ei ole kuin kourallinen, tuntuisi tuo lisäys ehkä hieman turhan työläältä. Myös askellaji- ja lännenratsastusrotuja voisin ottaa lisää, mutta koska olen laiskistunut hevosteni kilpailuttamisessa kyseisissä lajeissa, annan tämän idean jäädä vielä ajatuksen tasolle. Irish sport horse olisi ihan varteenotettava lisä, mutta katsellaan... :)

Ponit

Voidaan ihan heti alkajaisiksi sanoa, että mulla tekisi mieli heivata american miniature horset pois Rautkymistä. Tämän varmaan tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta jätän kuitenkin itselleni kahden yksipolvisen minin vielä syntymättömän jälkeläisen. Näitä hetken huumassa kerran toin neljä talliin, ja nyt ei nappaa kyllä enää yhtään.

Mutta näin muuten, meidän poneissa on aika paljon noita "ongelmarotuja". Amerikanponeille on kovin vaikea löytää erisukuisia seuralaisia. Lewitzeritkin ovat hieman hankalia, mutta eivät vielä aivan täysinmahdottomia. 

Aivan omaa luokkaansa ovat kuitenkin ariegenponi, kaspianponi ja konik. Ariegeja ja kaspianponeja mulla on siis yksi suvullinen kummastakin rodusta, ja näille isäehdokkaita etsiessä ei ollut varaa olla turhan nokonuuka esimerkiksi suvun pituuden suhteen, sillä tarjonta ei päätä huimannut. Suurin ongelma lienee konik, joita pitkän tauon jälkeen toin neljä yksilöä talliin. Mulla oli joskus Rautkymin alkuaikoina yksi koniktamma varsoineen, ja silloin bongasin myös pari rodun edustajaa muillakin talleilla. Nyt en ole rotuun törmännyt ja voisin melkeinpä väittää, että meiltä Rautkymistä löytynee ainoat (elossa olevat) konikit koko virtuaalimaailmasta. Täytynee näitä siis tuoda pari rotua lisää talliin, jottei ihan heti olla ongelmissa näiden kanssa.

Ponienkin rotukirjoon olen melkolailla tyytyväinen. Welshejä haluaisin myös B- ja C-sektioista ja haflingeritkin olisivat kivoja, mutta katsellaan, katsellaan..

---

Loppuun vielä sellainen ilmoitus, että jos kasvatat kylmäverisiä ja/tai jotain näistä roduista joita listasin "ongelmaroduiksi", niin me otettaisiin teidät mielellämme linkinvaihtoon! (:

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

10v pikseliponeilua takana

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä rajapyykki taidettiin virallisesti saavuttaa jo keväällä. Oli miten oli, pikseliponeja on tullut harrastettua nyt puolet elämästäni. Pieni muistelotuokio lienee paikallaan nyt, kun vielä muistan jotakin harrastukseni alkuajoista!

2005-2008 - alkutaival

Tämä oli sitä hoitaja- ja freewebsin valmisulkoasuaikaa. Ensimmäisen vuoden taisin vain toimia hoitajana eri talleilla, erityisesti mieleen jäi Talli Suklaapupu ja Talli FlowerHorse (tmv), joksi ensiksi mainittu muuntui pian alettuani hoitajanurani siellä. FlowerHorsessa taisin hoitaa parikin vuotta ja useita eri hevosia, joista mieleenpainuvin oli eräs pegasostamma, jonka nimeä en enää muista. Myöhemmin tamma siirtyi omistukseeni, mutta hukkui sittemmin bittiavaruuteen.

Ensimmäinen oma tallini oli siskoni ja kahden ystäväni kanssa perustamamme talli Talli HorseHeaven vuonna 2005 tai 2006, jonka nimi on yhtä hulppea kuin mikä monella muullakin tuon aikaisella valmisulkoasutallilla oli.. :D Ystäväni lopettivat pian pikseliponeilun, ja siirryin ylläpitämään siskoni kanssa suomenhevosia kasvattavaa Mansikkamäen siitolaa. Siskonikin pian lopettaessa harrastuksen siirryin ylläpitämään yksin vuonohevosia kasvattavaa Siitola Auringonkajoa (huom. toistuva kirjoitusvirhe :D). Auringonkajon kanssa uskaltauduin koittamaan jäätä valmisulkoasujen ulkopuolelle, mutta tallin uutta, ei-valmisulkoasullista versiota ei taidettu koskaan saada julkaisuun asti. Auringonkajon lisäksi minulla oli liuta muita talliprojekteja, jotka eivät koskaan päässeet julkaisuun asti tai eivät olleet toiminnassa viikkoja kauempaa. Auringonkajon toiminta taisi loppua hieman ennen siittola Kukkakepin, nykyisen Hirttivaaran, perustamista.

Harrastukseni alkutaival jäi sinänsä positiivisesti mieleeni. Olin nuori, minulla ei ollut mitään suuria tavoitteita harrastuksen suhteen, eikä näin ollen tarvetta ottaa suurta stressiäkään tässä asiassa. Lämmöllä muistelen mm. hevossivuja joilla kaikki hevoset oli listattu tietoineen samalle sivulle, ihania valmisulkoasuja, freebokin miljoonia vieraskirjoja, välkkyviä glitterikoristeita ja noloja tallinnimiä.

2008-2013 - tavoille opettelua

Kesällä 2008 perustetun siittola Kukkakepin rinnalle nousi saman ja seuraavan vuoden aikana joitakin pienempiä talliprojekteja (esim. islanninhevostalli Hindber). Näistäkään harva kesti angstisen teinin muuttuvan mielen kanssa julkaisuun tai pitkäikäisyyteen, ja suurin osa tallinraakileista yhdistyikin syksyllä 2009 suurtalli Daydreamiksi, nykyiseksi Rautkymiksi. Kukkakeppi ja Daydream kumpainenkin kokivat monia, osin rajujakin muutoksia vuosien saatossa. Molemmat esimerkiksi vaihtoivat nimiään nykyiseen muotoonsa: Kukkakepistä tuli Hirttivaara lokakuussa 2011 ja Daydreamista Rautkymi niinkin myöhään kuin heinäkuussa 2013. 

Yksi Kukkakepin ja Daydreamin rinnalla toimineista, mainittavan arvoisista talleista on vuosina 2011-2013 toiminut Peikonjoen tila, jonka lopettaminen vielä näin jälkikäteenkin harmittaa. Myös siskoni palasi hetkellisesti takaisin vuosien 2010-2011 paikkeilla, jolloin ylläpidimme Ponikalliota (ratsastuskoulu/maalaistalli). Lisäksi vuoden 2009 tienoilla olin tutustunut myös virtuaaliseen laukka- ja raviurheiluun, joista olen nykyään muutamaa hassua laukkaponia lukuun ottamatta luopunut. Samoihin aikoihin talleistani alkoi löytyä myös piirroskuvallisia hevosia.

Siittola Kukkakepin perustaminen oli ehdottomasti käännekohta pikseliponiharrastuksessani, jota kuvaa hyvin sana "harjoittelu". Harjoittelin ulkoasujen muokkaamista, etsin omaa suuntaani harrastuksessa ja etenkin vuoden 2011 jälkeen yritin pikkuhiljaa ottaa uudelleen entistä enemmän kontaktia myös kanssaharrastajiin (vuoden 2008 jälkeen olin harrastellut lähinnä ylhässä yksinäisyydessäni). Myös teiniangstivaihe näkyy ajoittain selkeästi. :D Kaikesta opettelusta ja lukuisista tauoista huolimatta tämä ajanjakso toi lopulta myös jonkinlaista pysyvyyttä tähän harrastukseen. Tiedä sitten johtuiko se pitkästä "harjoittelu- ja opettelujaksosta" vai yksinkertaisesti siitä, että yritin kovasti kasvaa aikuiseksi.

2013/2014 -> - nykytilanne

Nykytilanteesta ei ole ainakaan vielä paljoa sanottavaa, kun tämäkin vaihe tässä harrastuksessa on vielä melko tuore ja uusi. Hirttivaara ja Rautkymi porskuttavat edelleen eteenpäin ja olen entistä lähempänä oman suuntani löytämistä tämän harrastuksen parissa: teiniangsteilu ja suuruudentavoittelu alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Myös kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa on lisääntynyt roimasti lähinnä hevostalli.netin kautta - siis juuri sen foorumin kautta, johon en ennen olisi koskenut pitkällä tikullakaan!

---

Tämä oli tällainen suppea ja tiivis pikamuistelu, jota voin itse käyttää myöhemmin tarvittaessa muistin tukena. Tätä postausta voinee joskus myöhemmin jatkaa pohdinnalla siitä, että mitä tästä harrastuksesta on saanut/saa irti, ja mikä pitää ihmisen mukana tässä touhussa vuodesta toiseen. 

Anyway, toivottavasti innostuit itsekin tekemään nostalgiatripin oman harrastuksesi alkuaikoihin. (:

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Rautkymin uusi ilme

Sain kesäkuussa vihdoin vaihdettua kaikille Rautkymin hevosille uuden ulkoasun, mikä kunniaksi halusin tietenkin ruveta suunnittelemaan tallille uutta ulkoasua. Tuo vanha, keltasävyinen ulkoasu oli kyllä ihan kiva, mutta halusin jotain vähän epävärikkäämpää, yksinkertaisempaa ja muka-käytännöllisempää. Niinpä muutama päivä sitten muokkasin tästä ulkoasusta itseäni miellyttävämmän version. Ulkoasu on nyt vaihdettu melkein kaikille pääsivuille, hevosten sivut päivitän uuteen ilmeeseen muiden päivitysten yhteydessä.

Vanha keltasävyinen ulkoasu.

Ulkoasua vaihtaessani päivittelin myös sivuston tekstejä ja muokkasin hevoslistausta. Ennen hevoset oli jaettu kahdelle sivulle, siitoshevosiin ja kilpahevosiin. Näillä on se ero, että siitoshevoset kilpailevat epäaktiivisemmin/eivät ollenkaan/ne ovat jo siirtyneet eläkkeelle. Vanha hevosjaoittelu olikin lähinnä muistutus itselle, millä tarvitsee kilpailla ja millä ei. Tämän lisäksi hevoset oli vielä jaoiteltu roduittain, ensin orit suvun pituuden mukaan aakkosjärjestyksessä, sitten tammat suvun pituuden mukaan aakkosjärjestyksessä. Nyt kaikki hevoset on listattu yhdelle sivulle ja jaoiteltu rotutyypeittäin. Näiden alaotsikoiden alle hevoset on vielä listrattu roduittain, ja rodun sisäisesti jaoiteltu kilpa- ja siitoshevosiin. Listauksesta siistimmän tekee kuitenkin se, että tietyn hevosrodun yksilöt saa näkyviin rodun nimeä klikkaamalla. Itse ainakin pidän uudesta hevoslistauksesta vanhaa enemmän, mutta olisi kiva kuulla kommentteja myös Rautkymissä vierailevilta kanssaharrastajilta!

Uusi, yksinkertaisempi ja omistajan silmää miellyttävämpi ulkoasu.

Uuden ulkoasun myötä Rautkymissä puhaltavat uudet tuulet myös hevosten kilpailuttamisen osalta. Koulu-, este-, kenttä- ja valjakkopainotteisten kanssa siirrytään kilpailemaan lähinnä porrastetuissa, mikä vähentää omaa työtäni hevosten sivujen päivittämisen suhteen; kaikki tarvittava tieto hevosten kilpailustatistiikasta näkyy sen rekisterisivulla! Hevosten kilpailuttamisesta lisää toisessa postauksessa myöhemmin tässä kuussa, joten ei aiheesta tällä kertaa enempää.


Uudesta ulkoasusta olisi mukava kuulla kommentteja ja mahdollisesti myös parannusehdotuksia. (: