Pitkien sukujen selvittämisestä

Tässä taannoin eräälle virtuaalihevoselleni sukua selvitellessäni sain innostuksen kirjoittaa omia mietteitäni pitkäsukuisiin virtuaalihevosiin, tai oikeastaan niiden sukujen selvittämiseen liittyen.

Välillä sitä tulee miettineeksi, onko pitkäsukuisen hevosen suvun selvittämisessä mitään järkeä. Suvun selvittäminen on erittäin aikaavievää puuhaa, vaikka sukupolvia olisi "vain" se kymmenkunta kappaletta. Suurimmat ja aikaavievimmät ongelmat hevosen suvun selvittämisessä ovat lähinnä toimimattomat linkit, hevoset joiden kohdalla on epäselvää ovatko ne evm-yksilöitä vai joskus olleet virtuaalimaailmassa sekä hevosten linkkien puuttuminen sukutaulusta kokonaan esimerkiksi niissä tilanteissa, kun hevonen on kadonnut tai kuollut ja hevosen omistaja on nähnyt syystä tai toisesta tarpeelliseksi tästä syystä poistaa linkin. Etenkin näiden kahden viimeiseksi mainitun asian selvittely on välillä melkoista salapoliisityötä.

Omasta hevoslaumastani pitkäsukuisimmat omistamani yksilöt taitavat olla puoliverisiä, ja niistä osalla sukutaulu ulottuu tietyiltä osin noin 20 sukupolven taa. Sukutaulujen selvittämiseen on käytetty monia, monia tunteja ja parin hevosen kohdalla varmasti jopa päiviä. Kun lopulta huomaa käyttäneensä yhdeltä istumalta kokonaisen päivän ja puoli yötä virtuaalihevosen suvun selvittämiseen ja selvitys jää silti kesken tulee pohtineeksi, onko tässä nyt oikesti mitään järkeä.

Kaikesta käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta haluan itse kuitenkin merkitä hevosen sivulle sen kaikki esivanhemmat. Haluan, että kaikki historia ja lukuisten harrastajien panostus, mikä pitkäsukuisen hevosen taustalla on, saadaan esille kaiken kansan ihmeteltäväksi. Lisäksi jonkinasteisena historiafriikkinä koen erittäin mielenkiintoiseksi mm. tarkastella eri aikoina eläneiden virtuaalihevosten sivuja ja vetää niistä omia johtopäätöksiäni esimerkiksi ulkoasumuoteihin ja siihen, mitä asioita hevosissa on milloinkin arvostettu. Jokaisesta rodusta voi myös löytää niitä ns. ykkösnimiä, jotka saattavat esiintyä pitkäsukuisen hevosen sukutaulussa jopa kymmenenkin kertaa, ellei useamminkin. Ja onhan se tavallaan aika hienoa ajatella, että joku lähes 20 vuotta sitten, hyvässä lykyssä vain hetken ajan virtuaalimaailmassa elänyt virtuaalihevonen vaikuttaa edelleen suvuissa. Virtuaalihevosen suvun selvittäminen voi siis omalla tavallaan olla erittäin palkitsevaa, mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Lisäksi kun suvun on kerran selvittänyt ei sitä tarvitse hevosen jälkeläisille selvittää enää uudestaan, kunhan vain copypastettaa kaiken selvitetyn tiedon hevosen jälkikasvun sivulle.

Mitä kaikkea sitten pitkäsukuisen hevosen sukulaisista merkitään sivuille? Moni merkitsee vain hevosen nimen, mikä on mielestäni täysin riittävää. Itse merkitsen myös palkinnot ja hevosen rodun, jos rodun kasvatukseen on sallittu useampia rotuja/sektioita/kantakirjoja. Merkitsen myös jos hevonen on kadonnut, eli sille ei löydy enää mitään toimivaa linkkiä, sekä ns, epäselvät tapaukset (evm?-merkinnällä) sekä varmasti evm-hevoset. Haluaisin myös merkitä hevosten säkäkorkeuden ja värin, mutta siinä taitaisi olla ihan liikaa työtä. Mutta olisihan se mielenkiintoista ja tarjoaisi lisää analysoitavaa!

---

Mitä mieltä sinä olet pitkäsukuisten hevosten sukujen selvittämisestä - hauskaa ja hyödyllistä, aivan turhaa touhua, vai kenties jotakin muuta? Selvitätkö sinä pitkäsukuisten hevostesi suvut ja jos selvität, mitä kaikkia tietoja niistä merkitset nähtäville? Tuliko mieleen jotakin muuta kommentoitavaa/ajatuksia aiheeseen liittyen? Sana on vapaa!

Projektihaaveita #1: Piirrostalli puskapolleille

Osittain Ninstun Minä suurtallin omistajana? -postauksesta ja vanhan talliprojektin esittelystä innostuneena päätin itsekin hieman pohtia omia virtuaalihevosiin liittyviä projektihaaveitani.

Olen jo vuosia haaveillut sellaisesta kivasta piirroskuvallisesta hömppäilytallista maaseudulla, jossa hevoset saisivat kattavat kuvagalleriat ja tarinoita päiväkirjaan. Parhaassa tapauksessa tallilla olisi myös hoitajatoimintaa, ehkä myös yksityisiä ja joitain pieniä kisoja ja/tai muita mukavia aktiviteetteja.

Vuosikymmenen alussa, vuosina 2011-2013 minulla tällainen talli olikin, nimittäin Peikonjoen tila.  (Tai no, alunperin Peikkometsän tila, mutta pienen hötölässä tapahtuneen "tällainen IRL-talli on jo!!!1" -lynkkausoperaation jälkeen nimi muuttui nopeasti nykyiseen muotoonsa.) En tiedä muistaako kukaan enää sellaista tietokonepeliä kuin Petrin ja Maijan löytöretki maatilalle, mutta kyseisen pelin maisemiin sijoitin oman Peikkikseni. Mutta koska en tietenkään ikinä koskaan osaa pitää tallieni hevosmäärää pieneksi rajattuna, jouduin rakentamaan tiluksille muutaman lisätallin ja -pihaton. Aikanaan tallilla oli muutama enemmän tai vähemmän aktiivinen hoitaja, ja ainakin henkilökohtaisesti pidin tallin ja hevosten kuvien tunnelmasta.

Muistelen Peikonjokea edelleen usein ja suurella lämmöllä. Välillä edelleen myös kadun tallin lopettamista, ja osittainhan Trullinummen perustaminen kolmisen vuotta sitten oli yritykseni luoda jotakin Peikonjoen kaltaista. Vaikka Peikkis omana aikanaan olikin se mun rento hömppäilytalli, jollainen Trullis nykyään on, vei se hirmuisesti aikaa hoitajatoimintansa vuoksi. Koska Trullinummessa ei ole enää hoitajatoimintaa, ei haittaa, vaikka hevoset välillä jävätkin oman onnensa nojaan. Peikkiksen kanssa kuitenkin tunsin aina huonoa omaatuntoa siitä, etteivät hevoset ja tallin kävijät saaneet ansaitsemaansa huomiota. 

Peikonjoen aikaan minulla oli muistaakseni vielä lisäksi jokin pakottava tarve saada talleista ja hevosista kovin menestyneitä ja muutenkin sopia johonkin muottiin tässä harrastuksessa, mistä syystä tein muitakin huonoja ratkaisuja tallejani ja hevosiani ajatellen. Myös opinnot verottivat tuolloin paljon aikaa, minkä lisäksi olin tuolloin juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja tietyllä tapaa suuren henkisen kasvun äärellä (ja oikeastaan vasta tuon matkan alussa), mikä ei yhtään ainakaan helpottanut asioita. Ehkä Peikonjoki olikin se ns. The Talli, mutta valitettavasti vain perustettu väärään aikaan, minkä vuoksi sen elinkaari jäi kovin lyhyeksi.

Mutta tosiaan. Olen oikeastaan Peikkiksen lopetuksesta saakka makustellut ajatusta Peikonjoen henkiin herättämisestä tai lähes vastaavanlaisen, mutta pienemmässä mittakaavassa toimivan tallin perustamista. Samalla kuitenkin mietin, onko mitään järkeä aloittaa taas yhtä, todennäköisesti tuhoon tuomittua projektia?

Piirrostallit ovat aivan mahtavia. Olen aina pitänyt piirtämisestä ja käyttämättömiä hevoskuvia löytyy edelleen läjäpäin kansioista ja kaapin perukoilta, mutta ongelmaksi muodostuu usein liiallinen täydellisyyden- ja realismintavoitteluni (tosin nykyään olen onneksi hieman onnistunut löysäämään pipoa näiden suhteen) ja ailahtelevainen piirrustusmotivaatio. Suurinta osaa käyttämättämistä hevoskuvistani kuitenkaan tuskin kelpuuttaisin enää käyttöön ja kun miettii Hirttivaarankin hevosten kuvatilannetta aina välillä, niin onko mitään järkeä pidentää piirrosten to do-listaa entisestään ja luoda itselle lisää paineita tämän harrastuksen suhteen?

Muita ongelmia olisivat varmasti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja ihan suoraan sanoen oma laiskuuteni. Nykyisistä neljästä talliprojektistani ainoastaan Hirttivaara ja Sîr Angren lienevät ne, joita aktiivisimmin kaitsen. Ravurit ja laukkurit ovat saaneet olla taas muutaman kuukauden täysin oman onnensa nojassa, ja Trulliksenkin kanssa olen nyt viime aikoina intoutunut pakertamaan piiiiitkän tauon jälkeen. Trullinummeen olen tosin tällä hetkellä sen verran tyytyväinen, että ehkä intoa sen kanssa riittää nyt pidemmäksikin aikaa. Mutta kuvittele tähän soppaan lisäksi vielä hoitajatoimintaan painottava piirrostalli, miten paljon lisätyötä ja stressiä se toisikaan, kun välillä täytyy jo nykyistenkin projektien kanssa hieman potkia itseään persuksille.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, onko tässä taustalla oikeasti kaipuu oman hömppäilypiirrostallin ylläpitämisestä vai vain tarve päästä luomaan ja suunnittelemaan uusia talleja. Itse ainakin myönnän rakastavani tallien ja tallipihojen pohjapiirrosten suunnittelua. Niitäkin on meinaan tässä vuosien varrella rustailtu ruutuvihot täyteen, ja materiaalia löytyisi varmasti useiden kymmenien tallien tarpeiksi.

Toistaiseksi aion siis vielä pitää pääni ja jatkaa tällä nykyisellä tallimäärällä. Ehkä joskus, jonkun pitkän ja rauhallisen suunnittelun ja kulissien takana tapahtuneen rakennustyön päätteeksi läväytän esittelyyn jonkun oman uuden piirrostallini, mutta aika näyttää.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Eli niitä pieniä asioita, jotka pikseliponeilussa aiheuttavat hiusten ennenaikaisen harmaantumisen. Tähän postaukseen olen listannut nyt muutaman eniten itseäni ärsyttävän asian, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni ruvetessani pohtimaan asiaa. Listaa voisi siis jatkaa lukuisilla pienemmilläkin kiukutuksen aiheilla, mutta esimerkiksi tasaamaton teksti harvemmin vaikeuttaa harrastamista samalla tavalla, kuin jokin alla luetelluista asioista.

Hevosen väriä ei merkitä sivuille

Eikä sitä löydy VRL:n profiilista. Toki jos väri on helposti tunnistettavissa kuvasta, niin asiaa voidaan katsoa läpi sormien. Joskus kuvia on kuitenkin vaikea tulkita tai niissä on enemmän tulkinnanvaraa tai hevosen väri on epähuomiossa tulkittu väärin. Etenkin erikoisemmat värit voivat tuottaa hankaluuksia, niin myös allekirjoittaneelle. Tietenkin kuvan kanssa on voitu myös tarkoituksenmukaisesti ns. fuskata, eli hevosesta on haluttu x värinen ja sille on laitettu kuva y värisestä hevosesta, joka kuitenkin voisi mennä myös siitä x värisestä. Lisäksi lienee myös sanomattakin selvää, että se kuva voi kadota tai lakata toimimasta - varoittavana esimerkkinä tästä vaikkapa Photobucketin viimevuotinen stuntti..

Yritäpä siinä sitten pohtia, minkä värinen varsasta voisi tulla ja mitä merkitä sukutauluun! Se, ettei hevosen sivuille ole merkitty sen väriä, on mulle nykyään muuten melko käypä syy hylätä tarjottu isä- tai emäehdokas. En nyt kaikille sano suoralta kädeltä ei tämän vuoksi, mutta jos hevosella ei ole kuvaa tai väri on vaikeasti tulkittavissa, niin kyllähän ne pisteet laskevat aika radikaalisti.

Hevosen väri: kimo

Tässä on pitkälti sama ongelma, kuin edellisessäkin kohdassa. Tieto siitä, että hevonen on kimo, ei juurikaan auta sen tulevan varsan värin määrittämisessä. Tietenkin asia on joskus ratkaistavissa tarkastelemalla kimon hevosen vanhempien värejä. Mutta jos vanhempien väriä ei ole määritelty, väriksi on merkitty pelkkä kimo tai väriä ei ole periytetty realistisesti, ei tästäkään ole pahemmin apua. Tämäkin on usein mulle syy hylätä isä- tai emäehdokas.

Pienet ja tyhmästi rajatut kisat

"Yhdeltä omistajalta enintään kolme hevosta per luokka, enintään 30 hevosta per luokka." Tämä rajoitus saa mut aina näkemään punaista! Perinteisissä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa katson asiaa läpi sormien, sillä kilpailen lähinnä porrastetuissa, joissa tätä ongelmaa harvemmin tulee.

Askellaji- ja lännenratsastuksen sekä työajon kaltaisissa pienempää suosiota nauttivissa lajeissa tätä en ymmärrä. Pienten osallistujarajoitusten lisäksi näissä lajeissa mua hämmentää myös järjestettyjen kilpailuluokkien suppeus. Otetaan nyt esimerkiksi ARJ: en jaksa uskoa, että askellajiluokat täyttyvät ennen kilpailupäivää (pl. ehkä issikoiden luokat) joten miksei samalla vaivalla järjestäisi kisoja, joissa on kattava luokkavalikoima ja suuret osallistumisrajoitukset, ja jotka näin ollen palvelisivat ARJ:n kilpailijakuntaa laajemminkin?

Toki voidaan pohtia olenko laiskana kilpailunjärjestäjänä oikeutettu kitisemään tästä aiheesta, mutta kunhan vain pohdin ääneen. Ja teinhän myös uuden vuoden lupauksen kisojen järjestämisestä tälle vuodelle!

Sukutaulusta poistetut toimimattomat linkit
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin, tämä aiheuttaa epäselvyyksiä. Toimimaton linkki on kuitenkin tae sille, että hevonen on joskus ollut virtuaalimaailmassa, eikä kyseessä ole evm-hevonen. Kadonnut, linkittämätön hevonen on myös helposti tulkittavissa evm-hevoseksi, jos sukutaulun muita evm-hevosia ei ole merkitty. Tässä jokin aika sitten törmäsin myös hevoseen, jonka sukutauluun pari kadonnutta isovanhempaa oli merkitty evm-hevosiksi, vaikka kadonneiden hevosten linkit olivat esille niiden jälkeläisen sivulla.

Mulla on tämän takia joskus käynyt niinkin, että jollekin hevoselle on löytynyt kymmenkunta yllätyssukupolvea kadonneen sukulaisen kautta.

Toimimaton linkki myös auttaa (tai ainakin nopeuttaa) toimivan linkin löytymistä ja sukutaulun selvittämistä. Lisäksi joskus ne toimimattomat osoitteetkin alkavat taas toimia, esimerkiksi vaikkapa websin jäädytetty/poistettu sivu voi ruveta toimimaan tallin omistajan kirjauduttua tunnuksilleen.



Kommentteihin saa vapaasti purkaa omia näkemyksiään ja ärsytyksen aiheitaan tähän harrastukseen liittyen.

Tilannekatsaus

Herätelläänpä taas hieman blogia henkiin ihan tällaisella simppelillä tallien tilannekatsauksella. 

Valtakunnassa, siis Hirttivaarassa on kaikki hyvin. Olen päivitellyt hevosten sivuja ja kilpailukalentereja varmaan ennätystahtiin nyt loppukesän ja alkusyksyn aikana. Suokit ovat ruvenneet tuomaan kotiin enemmän kakkos- ja ykköspalkintoja laatiksista, mikä kieltämättä lämmittää mieltä. Meidän heppojen kanssa ollaan päästy myös PKK:n kantakirjaustilaisuuksiin asti ja vieläpä ihan mun itse piirtämillä kuvilla - toki vaan kolmospalkintoja ollaan napsittu kotiin, mutta edistystä tämäkin! Hirttiksen hevoset inspaisivat mua tällä hetkellä tosi paljon, mutta koska piirrustustabletti ei tahdo tällä hetkellä tehdä yhteistyötä, on kuvien piirtäminen hieman jäissä, mikä taas näkyy kasvatustoiminnan hiljentymisenä. Toisaalta tässä on nyt hyvää aikaa keskittyä noihin vanhempiin hevosiin ja niiden kilpailuttamiseen ja laatiskuntoon laittamiseen, joten ehkä tällainen hiljaisempi vuosi tekee ihan hyvää.

Sîr Angrenissa lähestytään 8v synttäreitä, joita juhlitaan tämän kuun lopussa (synttärikisoihin voi osallistua täällä, vinkvink). Angrenin kanssa olen päässyt nyt sopivaan päivitysrytmiin, keskittymällä vain muutamaan hevosrotuun per kuukausi. Tallin hevosmääräkin tuntuu tällä hetkellä vain kasvavan, vaika mulla on ollut tarkoituksena yrittää karsia niitä ylimääräisiä yksilöitä pois, että voisi ajatella joskus tekevänsä uusia hevoshankintoja tuontihevosten tai hevosostosten muodossa.. Angrenin myyntihevosia voi muuten tarkastella tässä topikissa, kivahan noita hevosia olisi laittaa eteenpäin, eikä vain kylmästi heittää kuoppaan.

Trullinummen sain kesän aikana vihdoin edes jonkinlaiseen edustuskuntoon. Photobucketin temppujen takia osa kuvista vaatisi vielä huomiota, mutta tällä hetkellä ei ole yksinkertaisesti kiinnostusta korjata asiaa - Angrenissakin kun on vielä iso läjä hevosia, joiden kuvat pitäisi saada näkyville.. Trulliksen tilanteeseen olen muuten tällä hetkellä ihan tyytyväinen, pitäisi vielä saada nuo tallin hevoset mukaan Hirttiksen ja Angrenin kasvatusprojekteihin.

Radgbug Racers  on ollut kesän aikana hieman murheenkryyni, tai siis lähinnä tallin laukkapuoli. Tallin ravureilla menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ja ensimmäinen hevonen, orlovtamma Ledjanoi siirtyi jo jalotuskäyttöön. Mutta tosiaan, laukkahevosten kanssa inspis on ollut aika jäissä ja Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen mukaantulo muka jotenkin latisti motia entisestään. Otin tässä pari päivää sitten kuitnekin itseäni kiinni ja tarkistin laukkureiden tilanteen, tein sivut kaikille tämänvuotisille kasvateille ja päivitin hevosten tiedot laukkakeskuksessa, joten eiköhän laukkajutut ala taas rullaamaan tästä hiljalleen. Täytyy vain pitää pää kylmänä hevoshankintojen kanssa ja yrittää ihan tosissaan pitää hevosmäärä kurissa.

Koirapuolen projekti Korpinmustalla menee tällä hetkellä hyvin. Toki koirahankintoja ja pentuhaaveita on hieman hillinnyt tuo aiemmin mainittu tablettiongelma, mutta ehkä ihan hyvä vain :D 

Ongelmallinen kasvattajanimi

[Varoitan jo etukäteen vaikeaselkoisesta tekstistä, sairastellessa selkokielisen tekstin tuottamisesta tulee yllättäen normaaliakin hankalampaa :D]

Valtaosa on varmaan huomannutkin, että Rautkymi vaihtoi nimensä Sîr Angreniksi tässä jokin aika sitten. (Tai kuten itse tykkään ajatella, että nimi päivittyi Rautkymistä Sîr Angreniksi - samaahan tuo nimittäin edelleen tarkoittaa, ainoastaan kirjoituskieli muuttui suomesta Tolkienin kehittelemäksi haltiakieleksi, sindariksi.) Nimen vaihdoksen myötä oli luonnollista allaa pohtia myös tallin kasvattajanimiä.

Kasvattajanimien keksiminen on mielestäni aina ollut tavallaan erittäin hankalaa, mutta toisaalta koen kasvattajanimen kuitenkin erittäin tärkeäksi asiaksi - siitä mm. tunnistaa tietyn tallin kasvatit ja pystyy erottamaan virtuaalihevoset IRL-hevosista, Kun Daydream aikoinaan muutti nimensä Rautkymiksi vuonna 2013, olin tämän saman ongelman äärellä. Tuolloin päätin kuitenkin jatkaa vanhojen liitteiden kera (DD, al Daydream ja frá Daydream) sekä ottaa niiden rinnalle VRL-tunnuksestani johdetun 5594-loppuliitteen. 

Tuolloin Daydreamin aikaiset kasvattajanimet tuntuivat tosi noloilta (koska olihan tallin alkuperäinen nimikin aika nolo :D), mutta toisaalta en koskaan ole oikein lämmennyt tuolle numeroliitteellekään. Se sopii joidenkin rotujen ja nimien kanssa, mutta ei kaikkien, ja se on myös jotenkin niin kovin...tylsä, ja siksi koen sen niin ongelmalliseksi. Toisaalta numeroliitteessä on se hyvä puoli, että sen yhdistää helposti minuun ja VRL-tunnukseeni, mutta toisaalta se on hankala yhdistää itse talliin, jos esimerkiksi törmää kasvatteihimme tai tutustuu sivuihimme ensimmäistä kertaa.

Olen siis periaatteessa jo lähes kolme vuotta vatvonut tätä asiaa mielessäni, ja tallin nimeä vaihtaessa päätin kysyä myös kanssaharrastajilta mielipiteitä hötölässä. (Kiitos muuten kaikille kommentoijille, oli tosi valaisevaa kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä tässä asiassa!) 

Päätös muuttaa arabien kasvattajanimi al Daydreamista al Angreniksi ja niinikään issikoiden kasvattajanimi frá Daydreamista frá Angreniksi oli suhteellisen helppo - ko. rotujen kasvatteja meiltä ei ole turhan paljoa lähtenyt maailmalle ja jos on, niin suurin osa niistä on unohdettu tai kadonnut. Ja esimerkiksi arabien kohdalla olen onnistunut aika hyvin tappamaan valtaosan arabisuvuistani ihan omassakin tallissani, joten.. Arabit ja issikat ovat muutenkin olleet rotuina sellaisia, joihin mulla on tosi on-off-innostus, joten ehkä tämä muutos piristää myös niiden kasvatusta Sîr Angrenissa nyt lähitulevaisuudessa! Mainittakoot, että ensimmäiset kasvatit näiden liitteiden alle ovat jo syntyneet, ne vain odottavat sivuille lisäystä.

Kasvattajanimet DD ja 5594 ovat ne hankalammat tapaukset. Kun 5594-liite otettiin käyttöön, mulla oli tarkoituksena, että varsan kasvattajanimi määräytyy tavallaan vanhempien mukaan (en kuitenkaan ala selittämään kasvattajanimen periytymistä, sillä en osaa tehdä sitä riittävän selkeästi ja lyhyesti), mutta viime aikoina olen ruvennut törkeästi suosimaan alkuperäistä DD-liitettä. Ja syy on yksinekertainen, sillä kuten aiemmin sanoin, tuossa numeroliitteessä on omat ongelmansa. 

Vaikka osa tunnistaa meidän kasvatit tuosta numeroliitteestäkin, niin olen kuitenkin pitkän pohdinnan päätteeksi päättänyt luopua sen pääasiallisesta käytöstä. DD on kuitenkin ollut meillä käytössä alusta saakka, eli pian seitsemän vuotta, minkä lisäksi olen jälleen alkanut pitää sen yksinkertaisuudesta. Sen rinnalle otetaan käyttöön etuliite Angren. Mitään sen tarkempaa sääntöä siitä, millä roduilla/sukulinjoilla mitäkin kasvattajanimeä tulisi käyttää, en aio tehdä, vaan ihan fiilispohjalla mennään. Meiltä tilausvarsoja kysellessä liitettä 5594 saa myös käyttää jatkossa, mutta itse tulen käyttämään liitettä tulevaisuudessa ainoastaan puoliveristen ja ratsuponien kohdalla ja vain tapauskohtaisesti.

Notta näin. Tarkoituksena olisi saada ensimmäiset uuden kasvattajanimen alle syntyvät varsat maailmaan tässä pääsiäisen aikana, jos aika vain riittää. (:

Nuoruuden typerät valinnat

Kun katson taaksepäin ja tarkastelen joitain Rautkymin suhteen tekemiäni päätöksiä, olen todella vihainen itselleni. Meillä oli Rautkymissä vuosien 2010 ja 2011 tienoilla erittäin monipuolisesti hevosia, niin rotuihin kuin painotuksiinkin katsottaessa. Kasvatteja syntyi paljon ja hevosmäärä kasvoi kasvamistaan.

Vuoden 2012 katovuoden (mistä kertoo mm. vuoden kehno kasvattisaldo, joka on "huikeat" 9 yksilöä) aikana vähensin hevosia. Paljon. Mulla oli silloin joku hirveä tarve saada hevoset menestymään, ja jotta menestys olisi ollut mahdollista, hevosia piti vähentää, sillä niitä oli liikaa. Ongelmana oli myös se, että moni meidän hevosista oli sukua keskenään. (Tämä on ongelma myös nykyään, kiitos nuoruuden ratkaisujeni, mutta pyrin ratkaisemaan asiat nykyään toisin.) Myin tosi paljon hevosia pois, esimerkiksi askellajihevosista ja lännenratsuista taisivat lähteä paria yksilöä lukuun ottamatta kaikki. Ne, jotka eivät menneet kaupaksi ja joihin mulla ei ollut inspiraatiota, laitoin kuoppaan.

Askellaji- ja lännenhevosten kanssa on se hyvä puoli, että niistä valtaosa lähti hyviin koteihin. Hyvällä kodilla tarkoitan siis sellaista, että sivut eivät katoa ja jälkeläisiä syntyy edes se yksi. Näitä hevosia olen tässä vuoden-parin mittaan haalinut pikkuhiljaa takaisin Rautkymin nykyisten hevosten sukuihin - heitetään vaikka esimerkkinä amerikanponiori Chinook's Bowie, jonka isän suku koostuu Grand Jeweliä lukuun ottamatta kokonaan vanhoista kasvateistani ja tuontiponeistani.

Kaikille myymilleni hevosille ei tietenkään käynyt yhtä onnekkaasti, ja pari mukavaa yksilöä onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin tai jäänyt omistajiensa unohtamiksi. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että kasvattajana mulla on oikeus ottaa kasvattini takaisin: kun myyn kasvattini pois, kasvattini on kokonaan uuden omistajansa omaisuutta, eikä mulla ole niihin enää mitään oikeutta. Nallekarkit eivät aina mene tasan ja se on sääli että kivoja hevosia katoaa, mutta niin vain joskus käy. En nyt tämän selkeämmin osaa selittää, miksi en ota unohdettuja/kadonneita kasvattejani takaisin, mutta niin se vain on. :D Mutta merkkailen kyllä tällaisia "vähemmän luottamusta herättäviä" harrastajia ylös, joille en tulevaisuudessa enää yhtä helpolla kasvatteja myy, vaikka he harrastuksen pariin jälleen palaisivatkin.

Kuoppaamistani hevosistani taasen mua harmittaa eniten tammat. Omistamiani kuopattuja oreja saatan tarvittaessa varsan tai kahden verran käyttää tammoilleni (poikkeustapauksissa myös ulkopuolisten tammoille), mutta kuopatuille tammoille en enää jälkeläisiä hanki, vaikka kuinka harmittaisi. Tämä on yksi niitä kasvattien takaisinottamisen kaltaisia periaatteita, joita mulla tässä harrastuksessa on. Kaikista eniten mua harmittaa kaikki vanhat arabituontini ja -kasvattini, joita näkyy enää lähinnä quarabieni ja muiden arabiristeytysrotujen suvuissa.

Olen näistä kuitenkin ottanut opikseni enkä enää tuijota hevosten menestymistä yhtä tarkasti - menestystä tulee jos on tullakseen, mutta suvun jatkaminen on pitkää meriittilistaa ja muuta panostusta tärkeämpää. (:

Pitkäsukuisen hevosen sukutaulu

» Aiempi sukutauluja käsittelevä postaus löytyy täältä, aiheena sukutaulusta löytyvät tiedot hevosista

Jossain vaiheessahan tulee aina eteen se, että hevosella on sukua enemmänkin kuin sukutauluun mahtuvat kolme polvea (tai kaksi tai neljä tai vaikka viisi polvea, riippuen siitä, millaisen "perussukutaulun" oletkaan hevosillesi valinnut). Joillekin tämä ei ole mikään ongelma, eli jätetään vain ne hevoset, jotka eivät sukutauluu mahdu, merkkaamatta hevosen sivuille. Joillekin, kuten esiemrkiksi mulle, tämä ei ole mieleinen ratkaisu, vaan halutaan syystä tai toisesta saada ne kauimmatkin sukupolvet näkyviin.


Näin meillä

Rautkymissä hevosilla on kolmipolvinen sukutaulu, jonka alle merkitsen kaikki hevosen kaukaisemmat sukulaiset. Vasemmalle merkitsen isän puolen kolmannen polven sukulaisten sukulaiset (ah mikä selitys) ja oikealle emän puolen sukulaiset. Jotta vältyttäisiin järkyttävältä i ja e kirjainten mössöltä, olen laittanut välilyönnin jokaisen kolmen sukupolven välei (vrt. iei eei iei iii ie. vs. ieieeiieiiiiie.). Lisäksi merkkaan hevosten palkinnot ja tarvittaessa myös rodun/sektion. Lisäksi merkkaan vielä isä- ja emälinjan ensimmäiset hevoset kolmipolvisen sukutaulun alle ja nimien perään sen sukupolven, josta kyseinen yksilö löytyy. Sukuselvitykseen merkitsen kaukaisimman/kaukaisimmat sukulaiset, mutta tästä lisää seuraavassa sukutauluja käsittelevässä postauksessa.

Esimerkit täysin selvitetystä sukutaulusta & vielä keskeneräisestä sukutaulu

Hirttivaarassa hevosilla on käytössä kolmipolviset ja tarvittaessa nelipolviset sukutaulut. Jos sukulaisia riittää kuitenkin kauemmaksikin, merkkaan vain isä- ja emälinjan edustajat ja loppuun vielä sen sukupolven, josta kyseiset yksilöt löytyvät. Mulla ei toistaiseksi ole aikomusta merkata Hirttiksen puteille kaikkia sukulaisia, mutta tietty jossain vaiheessa saatan jotain erillisiä sukutaulusivuja alkaa tekemään. Olen kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen nykyiseen käytäntöön.

Esimerkit kolmipolvisesta ja pitkäsukuisesta


Miksi kaikki sukulaiset näkvyiin?

Mä tykkään siitä, että hevosen koko suku tai valtaosa siitä on jaksettu selvittää, ja se on listattuna joko hevosen sivulla tai erillisellä sukusivulla. Niin monesta tuutista on toitotettu, että suku on ainoa asia minkä virtuaalihevonen perii vanhemmiltaan. Tavallaan siis koen, että suvun selvittäminen pidemmälle kuin siihen kolmeen-neljään polveen osoittaa kiinnostusta hevosen sukua kohtaan ja onhan se tietty panostustakin sitä hevosta kohtaan, kun käytät päivän (tai enemmänkin) listatessa virtuaalihevosen sukulaisia sen sivuille.

En nyt sano, että kaikkien on nyt aivan pakko ruveta jokaisen hevosensa sukua selvittämään ja listaamaan joka ikisen hevosen sinne kahdenteenkymmenenteen polveen saakka. Tietty tämä olisi ihan tosi hienoa, mutta ihan älyttömän aikaavievää. Joten mielestäni olisi hienoa, että hevosella olisi edes pari polvea normaalista laajennettu sukutaulu ja/tai isä- ja emälinjat merkitty ja niissä sukutaulun ylittävien polvien hevoset linkattu. Olisi myös kiva jos se kauimmaisin polvi olisi merkitty johonkin, koska se tunne, kun hevosesi vanhemmalla onkin kymmenen polvea enemmän sukua, kun sitä ostaessasi/astutusta sovittaessa bongasit.. (:

Mutta joo. Tapoja ja tyylejä on monia, mutta "pitkä suku" ei kerro yhtä paljon, kuin esimerkiksi "isälinja Orhi (10. polvi), emälinja Tammamamma (6. polvi), kauimmainen sukulainen Polle (11. polvi)".

Kysymyksiä lukijoille

Poikkeaako pitkäsukuisen hevosesi sukutaulu esim. kaksipolvisen sukutaulusta? Miksi selvität hevosesi sukulaiset myös kolmen polven takaa/miksi et? Myös kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

Valokuvat vs. piirretyt kuvat

Aloitin tämän harrastuksen aikoinaan valokuvallisten hevosten kanssa, kunnes vuoden 2009 tienoilla lipsuin hiljalleen piirrettyjen hevosten ihmeelliseen maailmaan. Nykyään omistan sekä valokuvallisia että piirrettyjä (+ hävyttömän paljon kuvattomia) hevosia: Hirttivaara on puhtaasti piirrostalli, Trullinummi valokuvallinen talli ja Rautkymissä piirrospollet ja valokuvalliset elelevät onnellisesti sekaisin.

Tässä postauksessa on siis ideana käydä lävitse valo- ja piirroskuvien plussat ja miinukset, ja nämähän perustuvat pitkälti siis omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini.


Valokuvat

Oikeiden hevosten kuvat tuovat talliin ja sen hevosiin oleellisesti realistisemman ilmeen ja lienee helpompi kuvitella, että talli tosiaan olisi olemassa. Valokuvien avulla on myös mahdollista saada se ihana (edesmennyt) IRL hoidokki tai suosikkihevonen omaksi virtuaalisen hevosaliaksen turvin. Lisäksi jos käytät itse ottamiasi kuvia, kehityt varmasti myös valokuvaajana.

Yksi suuri ongelma valokuvallisten kanssa on se, että sopivaa kuvaa voi olla vaikea, joskus mahdoton, löytää. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuvaa ei löydy juuri siitä haetusta rodusta/sukupuolesta/väristä ja kun kuva löytyy, se on todella huonolaatuinen (tämä ei tietenkään aina ole ongelma, ellet metsästä upeaa rakennekuvaa). Ja vaikka kuvan yksilö olisi muuten juuri se mitä etsit, se ei siltikään välttämättä vastaa sitä, millaiseksi virtuaalihevosesi mielessäsi ajattelit.

Muita valokuvien ongelmia on se, että monella muullakin voi olla sama tai lähes identtinen kuva. Kuvien etsiminen käy myös pidemmän päälle puuduttavaksi, varsinkin, jos etsintä on tuloksetonta. Ja kun hevosia on paljon, muodostuu lopulta ongelmaksi uusien kuvasivustojen löytäminen sekä kuvalupien kysely. Paitsi, jos harrastat kuvien kierrätystä.

Omaa laiskuutta ja saamattomuutta kuvien etisimisessä ei myöskään voi vähätellä.

Piirroskuvat

Piirroskuvissa on parasta se, että saat hevosesta juuri sen näköisen kuin haluatkin. Hevosellasi on myös varmasti uniikit ja persoonalliset kuvat. Vaikka käyttäisitkin valmislinejä, ne voi värittää miljoonalla eri tavalla, ja saat hevosestasi silti persoonallisen näköisen. Piirtäessäsi itse kuvat, kehityt myös taiteellisesti.

Piirroskuvan tekeminen on vaivalloisempaaa kuin valokuvan etsiminen. Vaikka mielessäsi olisi ihan huikean upea suunnitelma hevosesi kuvasta, toteutus ei aina mene nappiin, minkä lisäksi inspiraationpuute on varmasti yksi piirroshevosharrastajan suurimmista vitsauksista. Ongelmia voi tuottaa myös saamattomuus, tyytymättömyys oman työn jälkeen (etenkin verratessa omia piirroksia muiden kuviin) sekä hidastunut tai pysähtynyt kehitys piirtotaidoissa. Nämä aiheuttavat turhautumista ja edelleen mahdollisesti inspiraationpuutetta, ja näin oravanpyörä on valmis.

Suosittujen rotujen kohdalla tuntuu, että piirroskuvallisia hevosia myös ns. syrjitään. Esimerkiksi kun joku etsii hevoselleen oria/tammaa, menestyneetkin piirroskuvalliset hevoset jäävät helposti valokuvallisten rotutovereidensa jalkoihin. Tämä on toisaalta melko kaksipiippuinen juttu, sillä toki ymmärrän, että valokuvalliselle hevoselle halutaan valokuvalliset vanhemmat, mutta toisaalta on hyvä miettiä, onko se yksi piirroskuvallinen sukulainen tosiaan niin suuri ongelma?


Valo- ja piirroskuvat sekaisin

IRL mulla on kaapit täynnä hevospiirrustuksia, ja näin voin tarjota niille hyödyllisen käyttötarkoituksen. Toisaalta haluan osan hevosistani olevan myös valokuvallisia. Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että valo- ja piirroskuvallisten sekoittaminen on loppupelissä ihan kelpo vaihtoehto suuremman tallin (allekirjoittaneella siis Rautkymi) kanssa.


Kysymyksiä lukijoille

Kummat ovat enemmän sinun mieleesi: valokuvalliset vai piirretyt hevoset? Millaisia ongelmia olet kohdannut hevostesi kuvien kanssa? Mitä mieltä olet valo- ja piirroskuvallisista hevosista samalla tallilla?

Sukutaulusta löytyvät tiedot

Mulla olisi sukutauluista ja sukuselvityksistä paljon asiaa, joten tähän liittyvät blogimerkinnät on pakko jakaa muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä sukutauluihin liittyvässä tekstissä keskitytään lähinnä sukutaulun sisältöön, eli siihen, mitä tietoja sukutaulusta löytyvistä hevosista tulisi käydä ilmi.

Näin meillä

No lähdetään nyt ensin vaikka liikkeelle siitä, mitä itse merkitsen sukutauluihin hevosten nimien lisäksi. Ensimmäisen polven hevosilta mulla löytyy mahdollinen rekisterinumero, väri, rotu, mahdolliset veriprosentit sekä säkäkorkeus. Nykyään yritän Hirttivaarassa ja Rautkymissäkin merkitä hevosen painotuslajin sekä koulutustason ko. lajissa (jos yleispainotteinen, niin koulu- ja esteratsastuksessa sekä valjakkoajossa, jos tässä hevonen kilpailee), laukkahevosille merkitsen niiden tason ja statistiikan. Tietty merkitsen myös palkinnot, jos vanhemmilla näitä on.

Toisen polven hevosille merkitsen mahdollisen rekisterinumeron, värin, rodun, mahdolliset veriprosentit ja säkäkorkeuden sekä mahdolliset palkinnot. Laukkahevosilla saattaa löytyä myös taso ja statistiikka, mitään virallista linjaa en ole vielä tähän ottanut. Kolmannelle polvelle merkitsen vain mahdolliset palkinnot sekä ratsuponeille yms. risteytysroduille tarvittaessa myös rodun.

Joskus merkitsin myös kolmannelle polvelle (ja mahdollisesti tätä kauemmille polville, jos sukutaulu kauemmaksi yltää) värin sekä säkäkorkeuden, mutta jossakin vaiheessa ne jäivät pois. Pitäisi varmaankin ne palauttaa takaisin sukareihin.. Sukutaulun alapuolelle listatuille kauempien polvien edustajille merkitsen ainoastaan palkinnot ja niiden rodun, jos hevosen suvusta on mahdollista löytyä muidenkin rotujen edustajia.

Mitä tietoja sukutaulusta tulee löytyä

Mielestäni on tärkeää, että sukutauluun on merkitty esille hevosen väri, rotu ja säkäkorkeus. Ensinnäkin nämä on niitä tietoja, jotka ainakin itseäni kiinnostaa hevosen sukua tutkiessa nimien lisäksi. Tästä on hyötyä myös silloin, jos hevonen sattuu esimerkiksi katoamaan bittiavaruuteen, eikä siitä jää mitään muuta jäljelle kuin tiedot jonkun sen jälkeläisen sukutaulussa. Näissä asioissa kannattaa ennakoida eikä parkua sitten, kun ollaan jo kusessa.

Joidenkin rotujen kohdalla rodun merkitseminen ei tietty ole pakollista, sillä esim. suomenhevosen suvusta tuskin oletetaan edes löytyvän muita kuin niitä suomenhevosia. Rotu on kuitenkin hyvä merkitä sellaisten hevosten sukutauluihin, joiden suvusta voi löytyä myös muiden roujen edustajia.

Väri ja säkäkorkeus ovat muuten vain kivoja lisiä sukutaulussa. On esimerkiksi hauska tutkia, miten värit ovat hevosen suvussa periytyneet. Värin merkitseminen on hyödyllistä myös niissä tilanteissa, kun hevoselta on muistosivuilta poistettu kuva, eikä väriä ole merkitty ylös mihinkään. Ja tykkään säkäkorkeuden merkitsemisestä sukutauluun jo pelkästään sen takia, että mun on helpompi tehdä laskutoimitukset varsan säkäkorkeuden määrittämiseksi: on miljoona kertaa nopeampaa katsoa säkäkorkeudet vanhemman sukutaulusta kuin siten, että joutuu klikkaamaan itsensä erikseen jokaisen hevosen sivuille säkäkorkeus tarkistamaan.

Palkintojen merkitseminen sukutauluun on tietty aina plussaa, on kiva nähdä miten hevosen sukulaiset ovat menestyneet, mutta en koe näitä täysin pakollisina. Sama juttu pätee lajipainotuksen merkitsemiseen sekä laukkureilla ja ravureilla statistiikkojen kanssa. 

Mutta kuten aluksi mainitsin, kaikki tieto on sinänsä hyvästä, jos jonkun sukutaulusta löytyvän hevosen sivut jostakin syystä katoavat bittiavaruuteen, ja jäljelle jää vain tiedot sen jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten sukutauluissa. Tietty kannustan myös merkitsemään ainakin perustiedot myös suvuttoman hevosen vanhemmille ja muille sukulaisille!

Kysymyksiä lukijoille

Mitä tietoja te merkitsette sukutauluihin? Mitä tietoja teidän mielestänne sukutaulussa vähintäänkin pitäisi olla? Kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

Tilannekatsaus

Tällainen lyhyt tilannekatsaus tallieni ja yhden yksärin tämänhetkisiin tilanteisiin.

Rautkymi

Rautkymin hevoskantaan olen yrittänyt saada hieman uutta vaihtelua. Lähinnähän tämä tarkoittaa uusia varsoja, joiden toinen/molemmat vanhemmat ovat muiden harrastajien omistuksessa, minkä lisäksi pari vanhempaa kasvattia on lähtenyt maailmalle. Marraskuun aikana viimeistään olisi tarkoitus käydä myös kaikki hevoset läpi ja päästää vanhempia hevosia vihreämmille pikselilaitumille. Tiedän, että siellä on ainakin muutama vanha suosikkihevoseni, joista pitäisi nyt päästää vihdoin irti ja antaa tilaa uusille suosikeille. On se vaan kumma, kuinka näihinkin polleihin kiintyy niin kovin, vaikkeivät ole edes oikeita :D

Ja mitäs muuta.. Rautkymin 6v synttäreitä juhlistetaan nyt kuun vaihteessa, tänään on kisojen VIP. Ja silmäilin tässä pikaisesti myös tallin tämänvuotista kasvattilistaa. Syntyneitä kasvatteja oli tähän mennessä jo 77, eli tänä vuonna tehdään uusi kasvattiennätys! Vanha ennätys on vuodelta 2010, jolloin talliin syntyi 72 kasvattia.

Hirttivaara

Hirttivaara on saanut uuden ulkoasun, jonka vaihto sivuille on vielä hieman kesken. Tein kolme-neljä eri ulkoasua, joista tämä valikoitui mieluisimmaksi. Tein myös uuden ulkoasun hevosille, jota en tosin ole vielä käyttöön asti saanut, mutta se vaihtuu kyllä meidän puttejen sivuille tässä pikkuhiljaa. 

Muuten ollaan Hirttiksen kanssa touhuttu melko rentoon tahtiin. Hevoset ovat kyllä kilpailleet taustalla, mutta esim. uusia kasvatteja ei ole tullut, koska meillä on talli pari karsinaa vaille täynnä. Yksi Viehättävän kasvatti meille on kyllä tulossa, kunhan varsa syntyy joulukuussa, mutta muuten hevoskanta on pysynyt melko lailla samana kevään/kesän jälkeen. Mulla tekisi kovasti mieli ottaa tuo meidän karsinarajoitus pois, mutta jos näin teen, niin homma räjähtänee taas käsiin niin, ettei homma enää kiinnosta.

Trullinummi

Trullista en ole täällä tainnut edes esitelläkään! Tämä on mun tällainen rento harrastetalliprojekti, jossa on lähinnä "vanhanaikaista" hoitajatoimintaa (eli vain se yksi hoitokirja, johon kaikki kirjoittaa) ja pari muiden harrastajien yksäriä. Tämä on lähinnä itseäni varten perustettu talli, että pääsen vähän harjoittamaan tarinankirjoitustaitojani.

Trulliksessa päättyi pieni ulkoasuremppa nyt pauttiarallaa viikko takaperin, ja yhden uuden hevosenkin sinne hankin. Tallissa itse asiassa asustelee Hirttivaaran yksi entinen suokkitamma ja Rautkymin aasikasvatti, minkä lisäksi olen talliin ostanut suokkiruunan ja -orin, joita tulen sitten Hirttivaaran tammoilla käyttämään. On tosi virkistävää, kun omistaa pitkästä aikaa valokuvallisia suokkeja!

+ Lorelei

Leija on vanha kasvattini, jonka myin kesällä 2013, mutta joka palautui mulle aiemmin tänä vuonna. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin, kun en ole saanut tällä oikein kilpailtua tai mitään, vaikka kovasti niin oli tarkoitus ja kesällä parit kisat kierrettiinkin. 

Ensi vuonna ajattelin hankkia tammalle varsan, arabi-lämppäriristeytyksen, joka muuttane sitten varmaan Trullikseen. Tai jos oikein innostun, niin ehkä hankin tälle ihan ravivarsan, vaikka Leija itse onkin ollut koko elämänsä ratsu.

---

Tällaista tällä kertaa, yritän jostain ihan asiastakin taas pian kirjoitella :D

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)

Hyvä hevoslistaus?

..ja paluu bloggailun maailmaan. Tosiaan melkein vuosi ehti vierähtää hiljaiseloa tämänkin ylimääräisen ajanvietteen parista. Päätin jatkaa viime syksynä aloittamaani pohdintaa siitä, millainen on hyvä hevoslistaus. Tämän postauksen kirjoittamiseen taisi aikanaan innoittaa hötölässä käyty keskustelu siitä, millainen on hyvä hevoslistaus.

Faktahan on se, että tapoja listata virtuaalihevosiaan on yhtä monta kuin harrastajiakin. Tässä postauksessa tuon esille oman mielipiteeni siitä, millainen hevoslistaus sopii minkäkinlaiseen talliin, ja mitä tulisi kenties välttää. En ole kaikkia tallityyppejä käynyt lävitse, vaan keskittynyt tiettyyn nelikkoon: siittoloihin, ratsastuskouluihin, kilpatalleihin ja yksityistalleihin.

Siittola

Jos kasvatusrotuja on vain yksi, on hyviä listaustapoja kaksi: joko listataan kaikki hevoset yhdelle sivulle, jaoitellen ne orit- ja tammat-väliotsikoiden alle, tai listata orit omalle ja tammat omalle sivulleen. Etenkin jälkimmäinen listaustapa on käypä myös silloin, jos kasvatusratuja on useampiakin (ihanne max. 5). Tällöin hevoset kannattaa tietenkin jaoitella vielä roduittain.

Jos kasvatusrotuja on useita, paras tapa lienee tehdä jokaiselle rodulle omat sivut, joissa hevoset on jaoiteltu sukupuolen mukaan. Toinen melko hyvä tapa on listata hevoset yhdelle sivulle aakkosjärjestykseen roduittain, ja jaoitella hevoset vielä rodun sisäisesti oreihin ja tammoihin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä jokaiselle rotutyypille oma sivu, johon hevoset jakaa roduittain ja edelleen sukupuolen mukaan.

Siittolassa hevoslistauksessa hevosesta tulisi käydä ilmi ainakin nimi, sukupuoli ja rotu, mielellään myös sukupolvien määrä, painotuslaji. Myös väri ja säkäkorkeus ja joissain tapauksissa esimerkiksi veriprosentti (esim. ratusponeille poniprosentti). Kuvakin on tietty kiva, mutta suuremmissa talleissa tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, eikä välttämättä edes kovin käytännöllistä.

Itse koen parhaana tapana listata hevoset suvun pituuden mukaan aakkosjärjestykseen, orit ensin ja tammat niiden jälkeen. Pidän esillä myös "nippelitietoa" hevosesta, eli värin, säkäkorkeuden, mahdolliset tarvittavat veriprosentit ja rekisterinumeron. Nämä ovat ennen kaikkea apuna itselleni, mutta saattavat hyödyttää myös muita tallin sivuille löytäneitä kanssaharrastajia.

Ratsastuskoulu

Ratsastuskoulussa hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle, ja näin se yleensä tehdäänkin. Monesti ratsastuskouluilla on sivubisneksenä yksityistoimintaa. Yksityishevoset voi surutta listata samalle sivulle tuntsareiden kanssa, kunhan ne löytyvät oman alaotsikkonsa alta eivätkä sekoitu tuntsareihin. Yksityishevosten sijoittaminen omalle sivullekaan ei ole huono idea varsinkaan silloin, jos yksityisiä löytyy tallista useampia.

Koen erittäin tärkeäksi, että ratsastuskoulun hevoslistauksessa hevosesta on tietojen ohella pieni kuva. Tärkeimpiä tietoja ovat hevoset nimi (pelkkä lempinimikin riittää), rotu, sukupuoli, ikä ja hoitajan nimi. Mukava lisä on myös pieni kuvaus hevosesta, tai jotkin pallurat/merkit kertomassa hevosen vaativuudesta hoitotilanteissa ja ratsastaessa.

Kilpatalli

Kilpatallilla toimii hyvin samankaltaiset listaustyylit kuin siittolassa (hevoset jaoiteltu tammoihin/oreihin, joko samalle tai eri sivulle jne.). Siittolassa hevoset voi myös jaoitella niiden pääasiallisen kilpailulajin mukaan (esteet, koulu, kenttä..), jos tallin hevoset kilpailevat useammassa kuin yhdessä lajissa, ja sitten edelleen tammoihin ja oreihin jne. 

Tämänkaltaisien tallien hevoslistauksessa tärkeimpiä tietoja lienevät tietenkin hevosen nimi, rotu, sukupuoli, painotuslaji ja suvun pituus. Kuva on näissäkin tietenkin kiva lisä, mutta ei mielestäni välttämättömyys.

Yksityistalli

Yksityistallissa hevoslistauksen ja sen sisältävien tietojen ei mielestäni tarvitse olla yhtä kattava kuin talleissa, jotka majoittavat vain omistajan omia hevosia. Hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle karsinajärjestyksen mukaan, tai miksei ihan vain sekalaisessa järjestyksessä.

Kuten jo mainitsinkin, en koe yksityistallin hevoslistauksessa tarpeelliseksi tuoda ylenpalttisen paljon hevosen tietoja esille. Tärkeimpiä ovat nimi, rotu, sukupuoli ja omistajan nimi. Myös vuokranmaksun tila on hyvä merkitä näkyviin, ellei se selviä jostakin erillisestä listasta. Kuva on myös tässä tapauksessa kiva lisä.

---

Loppuarvioksi tai yhteenvedoksi voitaneen siis sanoa, että hevoslistauksen on hyvä olla selkeä ja hevosista oltava esillä kaikki oleellinen tieto - tämä siis vaihtelee tallin toimintamuodon mukaan. Sekalaisesti koottu ja epäselvä hevoslistaus hankaloittaa kanssaharrastajien elämää, ja vaikuttaa myös omaan harrastamiseesi.

Kuten alussa mainitsin, nämä ovat vain omia mielipiteitäni, enkä esitä näitä ainoana oikeana faktana. Toivon kuitenkin, että jos sinulla on ollut vaikea pohtia tallillesi sopivaa hevoslistaustyyliä, tästä postauksesta oli jotakin apua. (: