Uusia rotuhankintoja ja rotutoiveita

Tammikuussa toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja toin Sîr Angreniin neljä mangalargaa. Olin jo parin vuoden ajan miettinyt rodun ottamista Angrenin valikoimiin, kuulostaahan rotu jotenkin kovin eksoottiselta ainakin omaan korvaani ja minulla olisi jonkin verran kuviakin jemmassa rodun edustajille. Rotu oli alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän vuoden 2017 syksyn aikana, kun intoni askellajihevosiin oli nousussa ihan yleisellä tasolla. Tein hieman tutkimuksia mangalargojen määrästä virtuaalimaailmassa ja löysin joitain yksilöitä muutamalta eri tallilta. Tieto siitä, etten olisi täysin yksin rodun kanssa, oli oikeastaan se pääasia.

Ensimmäiset Angrenin mangalargat olivat orit Bossa Nova ja Sertanejo sekä tammat Amanda RDJ ja  Luciana RDJ. Myös ensimmäiset omat kasvatit ovat jo syntyneet, ori Angren Boaventura sekä tamma Angren Adelina. Näille sain toisiksi vanhemmiksi hevoset lainaan muilta harrastajilta, mikä oli mielestäni ihan huippuhieno juttu! Kasvattien syntymän aikoihin tallille muutti myös 2-polvinen tilausvarsa Ponipallerosta, ori PP's Tacito. Aijettä, lisää näitä!

...

Helmi-maaliskuun vaihteessa selailin Keskustassa Alegren poistomyyntiä. Tykkään tehdä ostoksia Alegresta, sieltä löytyy välillä meinaan jos jonkinmoista helmeä! Tällä kertaa matkaan tarttui hackneyori Shagbag of Radon. Meillä on joskus tallin alkuaikoina yksi-kaksi hackneytä ollutkin, joten ei tämä periaatteessa täysin uusi rotu meillä ole. Alkuaikojen hackneyt eivät kuitenkaan koskaan saaneet jälkikasvua talliin ja ne on jo aikaa sitten myyty pois ja unohdettu uuden omistajan toimesta. Mutta takaisin Shagbagiin, sukua orilla on 0 + 2 polvea. Jälkeläisiäkin sille on ehtinyt syntyä jo viisi, mutta näitä tutkiessani totesin suurimman osan niistä ja parista lapsenlapsesta kadonneen tai tulleen unohdetuiksi. Parista lisäjälkeläisestä ei ole siis ollenkaan haittaa!

...

Nyt kevään edetessä olen ottanut jälleen Gummerruksen suuren hevoskirjan kätösiini sekä selaillut nettiä ja pohtinut, mikä tai mitkä rodut voisivat olla seuraavana hankintalistalla. Tällä hetkellä vahvimpia ehdokkaita ovat criollo ja clydesdale, muita mielessä pyörineitä vaihtoehtoja ovat mm. marwari ja perunpaso. Katsellaan, mitä kesä ja syksy lopulta tuovat tullessaan.

Sîr Angrenin kylmäverikatsaus

Sîr Angrenin hevosvalikoimissa on tällä hetkellä yhdeksän eri kylmäverirotua. Tekstin kirjoitushetkellä kylmäverihevosia on ollut yhteensä 60 yksilöä, näistä 27 oria ja 33 tammaa.

Bretagnenhevosia meillä on tällä hetkellä viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Kaikkihan näistä ovat valitettavasti enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Rotu oli myös toinen meidän Keskustan jalostustopan tammikuun roduista ja meidän molemmille oreille ja kahdelle tammalle siellä etsittiinkin sopivia kumppaneita. Mitään tunkua ei tosiaan ollut ja rupesinkin pohtimaan, löytyykö näitä edes muilta? Vuonna 2015 henkiin heränneessä Aias Draftsissa näitä oli muutama yksilö, mutta kyseinen talli ei ole pariin vuoteen elonmerkkejä näyttänyt. Kävin myös kaikki tietämäni kylmäveri- ja suurtallit läpi, mutten mistään löytänyt edes yhtä yksittäistä yksilöä. Täytynee siis tuoda jossain vaiheessa itse taas lisää tuontisukuisia yksilöitä, mulla kun on tämän rodun edustajille kivoja kuvia käytettävissä. 

Eestinhevosia meiltä löytyy yksi ori ja kolme tammaa, eli yhteensä neljä rodun edustajaa. Nämäkin kaikki ovat pitkälti sukua keskenään, vaikka Alegresta muutama erisukuinen yksilö pari vuotta sitten hankittiinkin. Tämän rodun kanssa ei kuitenkaan ole sinänsä mikään hätä, kun kasvatus on melko pienimuotoista ja rodun edustajia löytyy jonkin verran myös muilta harrastajilta.

Irlannincobeja meillä on tällä hetkellä 15, kahdeksan oria ja seitsemän tammaa. Irlannincob on aina ollut meidän kylmäveriroduista suurilukuisin, mutta koska rotu ei ole enää kiinnostanut itseäni niin paljon kuin aiemmin, olen yrittänyt saada määrää hieman pienennettyä parin viime vuoden aikana. Näidenkin ongelma on, että kaikki ovat jonkin verran sukua keskenään. Toisaalta rodun edustajia löytyy melko paljon myös muilta harrastajilta, joten näille kumppanin löytäminen ei ole onneksi kovin suurta rakettitiedettä.

Irlannincobori DD Eoghan

Irlannintyöhevosia meillä on neljä, joista kolme eli valtaosa on oreja. Nämä ovat kaikki sukua keskenään, Farbranch Malley ja Farbranch Monday olivat meidän kantahevosia ja niiden lisäksi rotua edustaa Angrenissa kaksikon poika ja pojanpoika. Näiden kanssa on tarkoituksena lähinnä vain jatkaa tuota orilinjaa ja käyttää rodun yksilöitä myös irish sport horsen kasvatukseen. Irlannintyöhevosiakin löytyy jonkin verran muilta harrastajilta, joten näidenkään kanssa ei mikään suuri hätä ole.

Islanninhevosia meillä on kaksi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä kuusi yksilöä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämäkin rupeavat kaikki olemaan sukua keskenään.. Issikoita löytyy onneksi kuitenkin muiltakin harrastajilta, joten tämänkään rodun kanssa ei olla vielä kusessa. Toki mulla on poltellut mielessä myös ajatus parin suvuttoman yksilön tuomisesta talliin, mutta en ole tätä aivoitusta vielä laittanut toteutukseen asti.

Noricuminhevosia meillä on viisi, kaksi oria ja kolme tammaa. Näitä hankin aikanaan silloin, kun Rosin Blonde Q-tamma tässä pari-kolme vuotta takaperin hetkellisesti nostatti rodun suosiota. Itsekin olin Blondia ihaillut jo monta vuotta aiemmin, joten pakkohan rodun edustajia oli saada omaan talliin. Meidän noricuminhevoset ovat (yllätys!) kaikki sukua keskenään ja saavat toistaiseksi ihan rauhassa ollakin. Tämä ei ole niitä mun ykkösrotuja joihin haluan keskittyä, joten tarpeen tullen muilta harrastajilta löytyy varmasti meidän hevosille sopivia yksittäisiä yksilöitä, kun joskus meidän yksipolvisten tulee aika hankkia jälkikasvua.

Norjanvuonohevosia meillä on kaksi oria ja viisi tammaa, eli yhteensä seitsemän pystyharjaa. Mitäpä näistä nyt enempää tarinoisi, tämäkään rotu ei ole viime aikoina erityisesti inspiroinut, joten näitäkin kasvatellaan melko hitaaseen tahtiin. Kasvatusmateriaalia löytyy tarvittaessa muiltakin, tosin meidän vuonot eivät kaikki taida vielä olla keskenään sukua.

Perchenhevosori Raimbaut 5594

Perchenhevonen oli toinen tammikuun roduista meidän jalostustopassa. Rodun edustajia löytyy tallista viisi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä yhdeksän yksilöä. Nämäkin ovat kaikki melko lailla sukua keskenään, mutta vuoden vaihteen tienoilla hankin talliin yhden erisukuisen kaksipolvisen tamman, Faustine Radonin, joka tuli meille Alegresta. Percheroneja löytyy myös jonkin verran muilta harrastajilta, joten ainakin lyhytsukuisten kanssa ei pitäisi mitään suuria ongelmia tämän rodun kasvatuksen suhteen tulla.

Shirenhevonen on listan viimeinen rotu ja sen edustajia meiltä löytyy viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Shirejä meille tulee toivottavasti lisää myöhemmin keväällä, kun rotu pääsee jalostustopaan kuukauden roduksi. Meidän pari yksipolvista tammaa, kaksipolvinen tamma ja kaksipolvinen ori kaipaisivat sulhoja/morsmaikkua muiden omistamista hevosista, etteivät nämäkin olisi kaikki kohta sukua keskenään yhtään enempää, kuin mitä tällä hetkellä. 

Jossain vaiheessa kiinnostelisi hankkia meidän kylmäveristen joukkoon vielä jonkun uuden rodun edustajia. Vielä en ole kuitenkaan keksinyt, mikä rotu olisi sopiva ja tällä kertaa toiveissa olisi löytää sellainen rotu, joka jaksaa inspiroida kauemminkin kuin pari kuukautta.

Hevoshankintoja ja rotupohdintaa

Harvinaista pukkaa! Kun palataan ensin takaisin maaliskuun puolelle, Sîr Angreniin saapui  elämäni ensimmäisen Alegre-ostosreissuni jälkeen neljä kaspianponia - suvuton ori Rambo ja tammat Fairy ja Tinderi sekä yksipolvinen tamma Liinu. Edellä mainitun nelikon ja kuluvan kuun alussa syntyneen orivarsan turvin kaspianponikantamme kasvoi yhdestä yksinäisestä yksilöstä kuuden hevosen pieneksi laumaksi. En usko, että kaspianponit koskaan nousevat meidän ns. ykköskasvatusrotujen joukkoon, mutta onhan se kiva että rodun edustajia löytyy omasta tallista enemmänkin kuin se yksi ainokainen yksilö, eikä näin ollen aina kasvattia suunnitellessa tarvitse olla heti huutelemassa muiden kaspianponien omistajien perään.

Yleisesti ottaen kaspianponit ovat käsittääkseni melko harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, joskin kasvatteja ja yksittäisiä yksilöitä löytyy sieltä täältä. Näin äkkiseltään tulee mieleen ainakin kolme tallia tai talliksi rinnastettavaa sivustoa (Lymie, Narrilaivan & Viivuskan harvinaiset hevoset), joista rodun edustajia löytyy enemmän kuin kaksi kappaletta. Alegreenkin muuten jäi meidän Fairy-tamman jälkeläinen vielä uutta kotia etsimään, jos jotakuta rotu rupesi kiinnostamaan tai etsii talliinsa uusia rodun edustajia.

Toinen hevoshankinta, josta olen tositositosi innoissani, on kolmen suvuttoman konikin lauma, jotka saapuivat vahvistamaan meidän koniklaumaa. Rousku, Posse ja Tuuri saapuivat meille niinikään Alegresta, jonne olin ensimmäisellä ostoskerrallani jättänyt tuontitoiveen rotua koskien. Tämän kolmikon ja kahden kuun alussa syntyneen kasvatin ansiosta rodun edustajia löytyy jo kymmenen yksilön lauma. Olen tyytyväinen meidän konikien nykytilanteeseen, mutta toki jossain vaiheessa olisi tarkoituksena hankkia taas pari suvutonta yksilöä lisää. Joku työpainotteinen yksilökin olisi kiva, mutta täytyy vielä tutkia onko TYH:llä jotain rajoituksia kilpailuihin sallittuja rotuja kohtaan.

Muuhun virtuaalimaailmaan verratessa uskallan sanoa, että meillä on suurin konikpopulaatio. Meidän kymmenen hevosen lisäksi tiedän pari tuomaani yksilöä ja joskus vuonna nakki jollain (tosin nykyään tietääkseni jo lopettaneella) tallilla oli muutamia rodun edustajia. Googlella löytyi myös pari satunnaista yksilöä lisää. Jos jollakulla nyt heräsi kiinnostus näitä ihastuttavia karvapalloja kohtaan eikä itse jaksa omia aivonystyröitään rasittaa tuontiponien keksimiseen, niin mielelläni tuon halukkaille vaikka ponin tai kaksi (:

Osta oma mopo konik! *tyrkyti tyrkyti*
© Astrid Van Wesenbeeck (CC BY-NC-ND 2.0)

Uusin hankinta Sîr Angreniin ovat noricuminhevoset. Toin eilen iltasella talliin kolme rodun edustajaa, orin Wim sekä tammat Anne ja Henna. Kasvatteja meille ei luonnollisesti ole vielä rodusta ehtinyt syntyä, mutta eiköhän meidän ensimmäiset norikerkasvatit putkahda maailmaan viimeistään kuun vaihteen tienoilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus tuoda vielä pari suvutonta yksilöä lisääkin, mutta sekin jäänee vähän myöhemmälle. 

Ajattelin norikerin olevan oikein pätevä valinta uudeksi kylmäveriroduksi talliin, sillä kasvattajia (mm. Belveder) ja yksittäisiä hevosia kuitenkin löytyy jonkin verran. Rotu on selkeästi noussut ainakin hetkellisesti ns. muotiroduksi, mikä on mielestäni aika hieno saavutus tuntemattomammalta kylmäverirodulta. Muistan, kuinka ihailin Rosin Blondi-tammaa (joka taitaa olla ainakin osasyy rodun tämänhetkiseenkin yleiseen hypetykseen?) joskus vuosikymmenen vaihteen tienoilla ja itsekin haaveilin ko. rodun edustajasta. Mulla oli piirroskuva ja hienot suunnitelmat pollea varten valmiina, mutta se oman norikerin hankinta koskaan toteutunut. Aika oli kuitenkin selkeästi vasta nyt  kypsä norikerien hankkimiselle ja toivotaan, että oma ja muiden innostus rotuun pysyy vähintäänkin tämänhetkisellä tasolla!

Rotupohdiskelua

(Hopsista, jäi näemmä epähuomiossa elokuussa kirjoittelut välistä.. :)

Olen tässä parin viime päivän aikana tarkastellut Rautkymin hevoslistoilta löytyviä rotuja ja pohtinut kyseisten rotujen yleisyyttä virtuaalimaailmassa sekä tyytyväisyyttäni Rautkymin  hevos- ja ponirotujen kirjoon.

Kylmäveriset

Kylmäveristen joukossa tuntuu olevan muutama ihan semi suosittu rotu, joiden kanssa ei tulle ongelmia ainakaan vähään aikaan. Irlannincobien kanssa ei ole mitään hätää, lisäksi shireihin ja percheroneihinkin tuntuu törmäävän hieman aiempaa enemmän. Muutamia eestiläisiä ja bretagnejakin olen nähnyt, joten näidenkään kanssa ei olla missään suuremmassapaniikissa - etenkään, kun eestiläisten kanssa oma intoni ja motivaationi on aika nollissa. 

Suurimmaksi ongelmaksi onkin muodostunut raskas neuvostoliitontyöhevonen. Tuon rodun parista tiedän vain omat kaksi tammaani, kaksi myymääni suvutonta hevosta sekä nuoremman tammani isän. Ei sillä että mulla olisi suunnitelmissa kyseistä rotua ruveta sen suuremmin kasvattamaan, mutta olisi ihan kiva saada Jevlálijallekin jossain vaiheessa jälkikasvua.

Kylmäveristen rotuvalikoimaan olen melko tyytyväinen, enkä koe tarvetta sen suuremmin hamstrata uusia rotuja niiden joukkoon ainakaan vähään aikaan. Kuitenkin kun joskus jotain uutta kylmäverirotua olen talliin lisäämässä, se on ehdottomasti clydesdale.

Lämminveriset

Meidän lämminveriset ovat melko pitkälti sen rotuisia, että niille sulhasia ja morsmaikkuja etsittäessä ei tarvitse hetkeen panikoida. Ainoastaan askellajihevosten (tennesseenwalker, missourinfoxtrotter) ovat ajoittain tuottaneet päänvaivaa, mutta näitäkin kyllä olen muilla talleilla nähnyt. Knabstruppeja mulla on parin tamman verran, ja silloin harvoin kun niille oria tarvitsen, niitä etsiessä saa nähdä hieman enempi vaivaa. Myös andalusialainen voitaneen lukea näihin "ongelmarotuihin". 

Lämminveristenkin kanssa olen melko tyytyväinen nykyiseen rotukirjoon. Toisaalta haluaisin dongolan tai pari talliin, mutta koska kyseisen rodun edustajia ei ole kuin kourallinen, tuntuisi tuo lisäys ehkä hieman turhan työläältä. Myös askellaji- ja lännenratsastusrotuja voisin ottaa lisää, mutta koska olen laiskistunut hevosteni kilpailuttamisessa kyseisissä lajeissa, annan tämän idean jäädä vielä ajatuksen tasolle. Irish sport horse olisi ihan varteenotettava lisä, mutta katsellaan... :)

Ponit

Voidaan ihan heti alkajaisiksi sanoa, että mulla tekisi mieli heivata american miniature horset pois Rautkymistä. Tämän varmaan tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta jätän kuitenkin itselleni kahden yksipolvisen minin vielä syntymättömän jälkeläisen. Näitä hetken huumassa kerran toin neljä talliin, ja nyt ei nappaa kyllä enää yhtään.

Mutta näin muuten, meidän poneissa on aika paljon noita "ongelmarotuja". Amerikanponeille on kovin vaikea löytää erisukuisia seuralaisia. Lewitzeritkin ovat hieman hankalia, mutta eivät vielä aivan täysinmahdottomia. 

Aivan omaa luokkaansa ovat kuitenkin ariegenponi, kaspianponi ja konik. Ariegeja ja kaspianponeja mulla on siis yksi suvullinen kummastakin rodusta, ja näille isäehdokkaita etsiessä ei ollut varaa olla turhan nokonuuka esimerkiksi suvun pituuden suhteen, sillä tarjonta ei päätä huimannut. Suurin ongelma lienee konik, joita pitkän tauon jälkeen toin neljä yksilöä talliin. Mulla oli joskus Rautkymin alkuaikoina yksi koniktamma varsoineen, ja silloin bongasin myös pari rodun edustajaa muillakin talleilla. Nyt en ole rotuun törmännyt ja voisin melkeinpä väittää, että meiltä Rautkymistä löytynee ainoat (elossa olevat) konikit koko virtuaalimaailmasta. Täytynee näitä siis tuoda pari rotua lisää talliin, jottei ihan heti olla ongelmissa näiden kanssa.

Ponienkin rotukirjoon olen melkolailla tyytyväinen. Welshejä haluaisin myös B- ja C-sektioista ja haflingeritkin olisivat kivoja, mutta katsellaan, katsellaan..

---

Loppuun vielä sellainen ilmoitus, että jos kasvatat kylmäverisiä ja/tai jotain näistä roduista joita listasin "ongelmaroduiksi", niin me otettaisiin teidät mielellämme linkinvaihtoon! (: