Uusia rotuhankintoja ja rotutoiveita

Tammikuussa toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja toin Sîr Angreniin neljä mangalargaa. Olin jo parin vuoden ajan miettinyt rodun ottamista Angrenin valikoimiin, kuulostaahan rotu jotenkin kovin eksoottiselta ainakin omaan korvaani ja minulla olisi jonkin verran kuviakin jemmassa rodun edustajille. Rotu oli alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän vuoden 2017 syksyn aikana, kun intoni askellajihevosiin oli nousussa ihan yleisellä tasolla. Tein hieman tutkimuksia mangalargojen määrästä virtuaalimaailmassa ja löysin joitain yksilöitä muutamalta eri tallilta. Tieto siitä, etten olisi täysin yksin rodun kanssa, oli oikeastaan se pääasia.

Ensimmäiset Angrenin mangalargat olivat orit Bossa Nova ja Sertanejo sekä tammat Amanda RDJ ja  Luciana RDJ. Myös ensimmäiset omat kasvatit ovat jo syntyneet, ori Angren Boaventura sekä tamma Angren Adelina. Näille sain toisiksi vanhemmiksi hevoset lainaan muilta harrastajilta, mikä oli mielestäni ihan huippuhieno juttu! Kasvattien syntymän aikoihin tallille muutti myös 2-polvinen tilausvarsa Ponipallerosta, ori PP's Tacito. Aijettä, lisää näitä!

...

Helmi-maaliskuun vaihteessa selailin Keskustassa Alegren poistomyyntiä. Tykkään tehdä ostoksia Alegresta, sieltä löytyy välillä meinaan jos jonkinmoista helmeä! Tällä kertaa matkaan tarttui hackneyori Shagbag of Radon. Meillä on joskus tallin alkuaikoina yksi-kaksi hackneytä ollutkin, joten ei tämä periaatteessa täysin uusi rotu meillä ole. Alkuaikojen hackneyt eivät kuitenkaan koskaan saaneet jälkikasvua talliin ja ne on jo aikaa sitten myyty pois ja unohdettu uuden omistajan toimesta. Mutta takaisin Shagbagiin, sukua orilla on 0 + 2 polvea. Jälkeläisiäkin sille on ehtinyt syntyä jo viisi, mutta näitä tutkiessani totesin suurimman osan niistä ja parista lapsenlapsesta kadonneen tai tulleen unohdetuiksi. Parista lisäjälkeläisestä ei ole siis ollenkaan haittaa!

...

Nyt kevään edetessä olen ottanut jälleen Gummerruksen suuren hevoskirjan kätösiini sekä selaillut nettiä ja pohtinut, mikä tai mitkä rodut voisivat olla seuraavana hankintalistalla. Tällä hetkellä vahvimpia ehdokkaita ovat criollo ja clydesdale, muita mielessä pyörineitä vaihtoehtoja ovat mm. marwari ja perunpaso. Katsellaan, mitä kesä ja syksy lopulta tuovat tullessaan.

Projektihaaveita #1: Piirrostalli puskapolleille

Osittain Ninstun Minä suurtallin omistajana? -postauksesta ja vanhan talliprojektin esittelystä innostuneena päätin itsekin hieman pohtia omia virtuaalihevosiin liittyviä projektihaaveitani.

Olen jo vuosia haaveillut sellaisesta kivasta piirroskuvallisesta hömppäilytallista maaseudulla, jossa hevoset saisivat kattavat kuvagalleriat ja tarinoita päiväkirjaan. Parhaassa tapauksessa tallilla olisi myös hoitajatoimintaa, ehkä myös yksityisiä ja joitain pieniä kisoja ja/tai muita mukavia aktiviteetteja.

Vuosikymmenen alussa, vuosina 2011-2013 minulla tällainen talli olikin, nimittäin Peikonjoen tila.  (Tai no, alunperin Peikkometsän tila, mutta pienen hötölässä tapahtuneen "tällainen IRL-talli on jo!!!1" -lynkkausoperaation jälkeen nimi muuttui nopeasti nykyiseen muotoonsa.) En tiedä muistaako kukaan enää sellaista tietokonepeliä kuin Petrin ja Maijan löytöretki maatilalle, mutta kyseisen pelin maisemiin sijoitin oman Peikkikseni. Mutta koska en tietenkään ikinä koskaan osaa pitää tallieni hevosmäärää pieneksi rajattuna, jouduin rakentamaan tiluksille muutaman lisätallin ja -pihaton. Aikanaan tallilla oli muutama enemmän tai vähemmän aktiivinen hoitaja, ja ainakin henkilökohtaisesti pidin tallin ja hevosten kuvien tunnelmasta.

Muistelen Peikonjokea edelleen usein ja suurella lämmöllä. Välillä edelleen myös kadun tallin lopettamista, ja osittainhan Trullinummen perustaminen kolmisen vuotta sitten oli yritykseni luoda jotakin Peikonjoen kaltaista. Vaikka Peikkis omana aikanaan olikin se mun rento hömppäilytalli, jollainen Trullis nykyään on, vei se hirmuisesti aikaa hoitajatoimintansa vuoksi. Koska Trullinummessa ei ole enää hoitajatoimintaa, ei haittaa, vaikka hevoset välillä jävätkin oman onnensa nojaan. Peikkiksen kanssa kuitenkin tunsin aina huonoa omaatuntoa siitä, etteivät hevoset ja tallin kävijät saaneet ansaitsemaansa huomiota. 

Peikonjoen aikaan minulla oli muistaakseni vielä lisäksi jokin pakottava tarve saada talleista ja hevosista kovin menestyneitä ja muutenkin sopia johonkin muottiin tässä harrastuksessa, mistä syystä tein muitakin huonoja ratkaisuja tallejani ja hevosiani ajatellen. Myös opinnot verottivat tuolloin paljon aikaa, minkä lisäksi olin tuolloin juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja tietyllä tapaa suuren henkisen kasvun äärellä (ja oikeastaan vasta tuon matkan alussa), mikä ei yhtään ainakaan helpottanut asioita. Ehkä Peikonjoki olikin se ns. The Talli, mutta valitettavasti vain perustettu väärään aikaan, minkä vuoksi sen elinkaari jäi kovin lyhyeksi.

Mutta tosiaan. Olen oikeastaan Peikkiksen lopetuksesta saakka makustellut ajatusta Peikonjoen henkiin herättämisestä tai lähes vastaavanlaisen, mutta pienemmässä mittakaavassa toimivan tallin perustamista. Samalla kuitenkin mietin, onko mitään järkeä aloittaa taas yhtä, todennäköisesti tuhoon tuomittua projektia?

Piirrostallit ovat aivan mahtavia. Olen aina pitänyt piirtämisestä ja käyttämättömiä hevoskuvia löytyy edelleen läjäpäin kansioista ja kaapin perukoilta, mutta ongelmaksi muodostuu usein liiallinen täydellisyyden- ja realismintavoitteluni (tosin nykyään olen onneksi hieman onnistunut löysäämään pipoa näiden suhteen) ja ailahtelevainen piirrustusmotivaatio. Suurinta osaa käyttämättämistä hevoskuvistani kuitenkaan tuskin kelpuuttaisin enää käyttöön ja kun miettii Hirttivaarankin hevosten kuvatilannetta aina välillä, niin onko mitään järkeä pidentää piirrosten to do-listaa entisestään ja luoda itselle lisää paineita tämän harrastuksen suhteen?

Muita ongelmia olisivat varmasti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja ihan suoraan sanoen oma laiskuuteni. Nykyisistä neljästä talliprojektistani ainoastaan Hirttivaara ja Sîr Angren lienevät ne, joita aktiivisimmin kaitsen. Ravurit ja laukkurit ovat saaneet olla taas muutaman kuukauden täysin oman onnensa nojassa, ja Trulliksenkin kanssa olen nyt viime aikoina intoutunut pakertamaan piiiiitkän tauon jälkeen. Trullinummeen olen tosin tällä hetkellä sen verran tyytyväinen, että ehkä intoa sen kanssa riittää nyt pidemmäksikin aikaa. Mutta kuvittele tähän soppaan lisäksi vielä hoitajatoimintaan painottava piirrostalli, miten paljon lisätyötä ja stressiä se toisikaan, kun välillä täytyy jo nykyistenkin projektien kanssa hieman potkia itseään persuksille.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, onko tässä taustalla oikeasti kaipuu oman hömppäilypiirrostallin ylläpitämisestä vai vain tarve päästä luomaan ja suunnittelemaan uusia talleja. Itse ainakin myönnän rakastavani tallien ja tallipihojen pohjapiirrosten suunnittelua. Niitäkin on meinaan tässä vuosien varrella rustailtu ruutuvihot täyteen, ja materiaalia löytyisi varmasti useiden kymmenien tallien tarpeiksi.

Toistaiseksi aion siis vielä pitää pääni ja jatkaa tällä nykyisellä tallimäärällä. Ehkä joskus, jonkun pitkän ja rauhallisen suunnittelun ja kulissien takana tapahtuneen rakennustyön päätteeksi läväytän esittelyyn jonkun oman uuden piirrostallini, mutta aika näyttää.

Lupauksia vuodelle 2018

Kuluneelle vuodelle ei tullutkaan tehtyä yhtäkään lupausta. Jos vuodelle 2018 taas heittäisi kuitenkin muutaman pikseliponiaiheisen lupauksen, joiden pariin sitten palata, jos muuten tuntuu olevan motivaation kanssa hankaluuksia tämän harrastuksen parissa.

Hanki aikuiskuva kaikille Hirttivaaran hevosille

Aivan, kuin olisin kuullut tämän lupauksen aiemminkin.. Ja totta tosiaan, samaa lupasin aikoinaan vuodelle 2016, jolloin lupauksen toteutuminen jäi näemmä kiinni vain kahdesta kuvasta. Nyt voitaisiin pistää paremmaksi ja oikeasti toteuttaa tämä lupaus.

Kirjoita blogiin vähintään kerran kuukaudessa

Ja taas, ihan kuin joku toistaisi rikkinäistä levyä! Mutta rehellisesti sanottuna, blogi jäi nyt kuluneena vuonna aika pahasti paitsioon ja se on toiminut lähinnä vain omien tallieni tilannekatsauskanavana. Asia-aiheita en kuitenkaan aio luvata seuraavallekaan vuodelle, mutta kunhan saataisiin kirjoitusaktiivisuus muuten vain rullaamaan vähän paremmin.

Järjestä vähintään viidet kilpailut jokavuotisten kekkereiden lisäksi

Olen tosi laiska järjestämään kilpailuja. Järjestän vuosittain Hirttivaaran ja Sîr Angrenin synttärikilpailut sekä jouluisin Hirttivaaran Joululoikka-estekilpailut. Vuonna 2018 lupaankin siis järjestää näiden kilpailujen lisäksi vähintään viidet kilpailut, eli yhteensä kahdeksat karkelot koko vuonna.

Tee enemmän harrastuksen yhteistä hyvää ajatellen

Eli siis, voisin hankkia vaikka yhden vastuutehtävän lisää. Tällä hetkellä toimin tuomarina TYH:n laatuarvostelussa sekä PKK:n näyttelyiden muu kuva-luokissa. Yksi tuomarointipesti tai vastaava ei siis varmaankaan maailmaa kaataisi.

Toinen vaihtoehto on tehdä enemmän ilmaista hyvää muille harrastajille. Siis vaikkapa ilmaisia tekstejä tai muotoonlaittoja. Tai sitten voisin vihdoin laittaa sen vapaastikopiointisivuston pystyyn, mihin voisin lykätä esille lukemattomat määrät vanhoja tallien ja tallialueiden pohjapiirroksiani viimeisten 10 vuoden ajalta. Tiedä sitten, onko ilmaisille, ei aina niin kauniisti toteutetuille pohjapiirroksille kovin suurta kysyntää.

Lahjo kasvattien omistajia

Lupaan siis järjestää jonkin valmennuspäivän tai jaella ilmaisia tekstejä muiden omistuksessa oleville kasvateilleni. Mitäpä tätä enempää selittelemään.

Eiköhän tässä ole jo ihan kivasti asioita luvattuna, nuo kaikki luvatut asiat kun vaativat jonkin verran aikaa toteutuksensa kanssa. Ja koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten vähempi parempi , hehee. Olisi kiva kuulla myös teidän muiden pikseliponiaiheisia lupauksia tulevalle vuodelle!