Nyt on pakko hehkuttaa lokakuun nuorten kouluhevosten laatuarvostelun tuloksia meidän hirttivaaralaisten osalta! Meillä oli tilaisuudessa mukana kaksi hevosta, kolmevuotias ori Hirttivaaran Tuli-Haave, joka on ehdottomasti yksi tämänhetkisiä suosikkihevosiani, sekä nelivuotias tamma Hirttivaaran Valpuri.
Haiku oli kolmivuotiaissa kolmas luokkavoittaja sekä oman ikäryhmänsä paras suomenhevonen yhteensä 46 pisteellä. Sukupisteiden osuus pistemäärästä oli 16 pistettä, eli ihan mukavasti. Yksi ainokainen piste laukasta jäi tietenkin harmittamaan, sillä jos tästä osuudesta olisi saatu edes pari pistettä enemmän, olisi Haiku kiilannut ikäryhmänsä toiseksi luokkavoittajaksi. Vaikka turha moista on murehtia, kun näinkin hienosti pärjättiin! Lisäksi Haiku sai 13 pistettä laatupisteiden arvonnasta, eli kehtaan oria tituleerata hyvällä omallatunnolla "erityisen hienoksi kouluhevosen aluksi". Aijettä, niin olen tyytyväinen, kun Haikun palkintorivi kasvaa jälleen.
Ja sitten Alma. Alma teki ihan huippuhienon suorituksen tilaisuudessa, ollen nelivuotiaiden luokkavoittaja sekä tietenkin ikäryhmänsä paras suomenhevonen. Pisteitä tamma sai yhteensä 70,5 pistettä, joista sukupisteiden osuus oli hienot 46,5. Almalla taisi olla myös koko tilaisuuden toisiksi parhaat sukupisteet, ellen ihan sokeana tuloslistoja selannut. Sukupisteissä Alman ohi kiilasi ainoastaan tilaisuuden parhaat sukupisteet saanut kaksivuotias suomalainen puoliveriruuna M.B. Okeanos (49,5 sukupistettä), onnittelut ruunan taustajoukoille!
Pohdintaa ja ajatuksia virtuaalimaailmasta sekä omista talleistani ja niiden hevosista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menestystä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menestystä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
keskiviikko 7. kesäkuuta 2017
Alkuvuoden laatispalkitut suokit
Viime kirjoituksesta onkin näemmä virähtänyt jo ihan tuhottoman kauan aikaa.. Mitään järkevää sanottavaa ei taida tälläkään kertaa olla mutta haluaisin hieman herätellä blogia eloon, joten ajattelin tällä kertaa ihan vain esitellä Hirttivaaran laatispalkittuja suomenhevosia. Viime aikoina olen uskaltanut enenevissä määrin ilmoitella meidän suokkeja SLA:n (ja YLA:n) lisäksi myös lajilaatiksiin. Jotenkin mulla on edelleen sellainen ajatus, ettei meidän hevosilla ole tunnearvon lisäksi sen suurempaa arvoa tai mahdollisuutta menestykseen (mitä nämä nyt sitten ikinä tarkoittavatkaan), mutta ihan hyvinhän siellä ollaan pärjätty!
Hirttivaaran Ristipisto (kuvassa) käväisi huhtikuussa KERJ:n laatuarvostelussa nappaamassa itselleen KERJ-II-palkinnon 97,25 pisteellä. Orin suoritus oli pitkälti odotetunlainen, eli kakkospalkintoa haettiin ja se myös saatiin. Viime kuun yleislaatuarvostelussa ori kuitenkin yllätti positiivisesti. Kakkospalkinto mielessä suunnattiin näihinkin pippaloihin, mutta Rikupa se palasi kotiin YLA1-palkinnon kera! Mulla ei kovin montaa ykköspalkinnolla palkittua hevosta ole, lieköhän Riku vasta toinen. Joka tapauksessa ylläolevassa kuvassa poseeraa ensimmäinen ykköspalkinnolla palkittu kasvattini ja ensimmäinen ykköspalkinnolla palkittu hevoseni, jonka menestys on muutamaa valmennusta ja isänsä menestysä lukuun ottamatta täysin omaa ansiotani. Pakko myöntää, että hyvältä tuntuu! Mutta onpa poika palkintonsa ansainnutkin, Riku kun on ollut aina yksi suosikkihevosistani. Täytyy katsoa jos Riku ehtisi käydä vielä uusimassa SLA:n palkintonsa ennen vihreämmille laitumille siirtymistä, viimeksi kun ykköspalkinto jäi vain puolen pisteen päähän.
Muutama muukin meidän hevosista on käynyt KERJ:n laatuarvostelussa ihan hyvällä menestyksellä:
Meidän piekkaripoika Hirttivaaran Palsamipihta pyörähti Rikun kanssa samaan aikaan nappaamassa itselleen niinikään KERJ-II-palkinnon. Amiksen pistesaldo oli 96,5 pistettä ja pistesaalis oli pitkälti odotetunlainen, tosin rakennearvostelusta saadut yheksän pistettä oli positiivinen yllätys!
Toukokuun KERJL:n tilaisuudessa meiltä oli palkintoa hakemassa kaksi tammaa. Eelin Kalevala palasi kotiin KERJ-II-palkinnon kera. Palkinto oli sitä mitä haettiinkin, tietenkin vähän suuremmalla panostamisella esimerkiksi tamman jälkeläiseen olisi tuonut kotiin sen kirkkaimman palkinnon. Kukkiksen Elosalama nappasi mukaansa KERJ-III-palkinnon kera. Myös Laaman pisteet olivat pitkälti odotetunlaiset, toki olin pienessä mielessäni toivonut aavistuksen korkeampia rakennepisteitä.
Kenttätaitureiden lisäksi meidän talliin mahtuu myös ihan yleispäteviä hevosia, taitavia esteratsuja sekä hyviä rotunsa edustajia. Ori Hirttivaaran Tulikukka kävi toukokuussa nappaamassa odotetusti YLA2-palkinnon ja tamma Moon Loviatar ERJ-II-palkinnon, joka niinikään oli juuri sitä mitä tammalta odotettiin. Tosin Viivinkin kanssa ehkä hieman kirpaisivat nuo heikohkot rakennepisteet, mutta näillä mennään. Rotulaatiksessa palkintonsa kävivät nappaamassa tammat Kukkiksen Elovoima (SLA-II) sekä Hirttivaaran Tähtikello (SLA-III), joista jälkimmäinen pääsikin pian palkintonsa jälkeen vihreämmille laitumille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
Meidän nuoriso on puolestaan myös päässyt edustamaan Hirttivaaraa varsa-arvioinneissa. Hengenvaaran Raparperiralli kävi nappaamassa itselleen SV-II-palkinnon huhtikuussa ja EV-I-palkinnon toukokuussa, molemmat nelivuotiaille suunnatuissa luokissa. Kukkiksen Töttöröö kävi toukokuussa nappaamassa itselleen samaiset palkinnot, eli SV-II- ja EV-I-palkinnot nelivuotiaiden luokista. Lisäksi Toope oli estevarsojen laatuarvostelussa tilaisuuden paras ori. Myös Hirttivaaran Permuuda kävi nappaamassa itselleen SV-II-palkinnon toukokussa nelivuotiaiden luokassa.
Tämä nyt ei ole laatuarvostelupalkinto, mutta mainitaan nyt vielä meidän ihastuttava Hirttivaaran Kalavale (kuvassa), jolle myönnettiin toukokuussa PP-MVA-arvonimi. Muutenkin meidän hevoset ovat pärjänneet tosi kivasti näyttelyissä, että josko näitä näyttelypalkintoja rupeaisi kohta tupsahtelemaan muillekin!
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Piirrosponihehkutusta
Onni on ensimmäinen KTK-palkittu piirroshevonen itsepiirretyllä kuvalla!
On todella palkitsevaa seurata, kuinka piirtotaitoni ovat kehittyneet tämän harrastuksen ansiosta ja kuinka virtuaalihevoseni itsepiirtämilläni kuvilla ovat alkaneet hiljalleen pärjätä PKK:n näyttelyissä kerta kerralta paremmin. Kun vertaa vanhoja piirroksiani ajalta, kun aloitin piirroshevosten kanssa vuonna 2009 (esim1, esim2) ja uudempia tuotoksiani (esim1, esim2), ero on valtava.
Meidän pollet ovat pärjänneet jo parin-kolmen vuoden ajan tosi kivasti muu kuva-luokissa, ja PP-MVA-palkittuja tai paria KP:tä vailla olevia hevosia tallista löytyykin jo jonkin verran. Tykkään piirtää pääkuvia ja hevosia liikkeessä ja sisällyttää kuviin paljon pieniä yksityiskohtia. Rakennekuvat taasen ovat aina tuottaneet enemmän päänvaivaa, sillä hevosen jalat ovat edelleen ne kaikista hankalimmat osat hevosesta piirtää. Liikekuvat ovat siitä mukavampia ja anteeksiantavaisia, että niissä jalkojen virheasennot jäävät paremmin piiloon.
Mutta tosiaan, koska rakennekuvat vaativat siis paljon enemmän vaivannäköä sekä verta, hikeä ja kyyneleitä (okei, lähinnä ehkä kyyneleitä ja vähän hikeä), olin ihan tosi onnellinen, kun quaraborini Dalí 5594 saavutti ensin tammikuussa Fn-arvonimen ja lopulta kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle viimeisimmässä PKK:n kantakirjaustilaisuudessa.
Ehkä tästä alkaa se ylämäki rakennekuvallistenkin kanssa! :D
On todella palkitsevaa seurata, kuinka piirtotaitoni ovat kehittyneet tämän harrastuksen ansiosta ja kuinka virtuaalihevoseni itsepiirtämilläni kuvilla ovat alkaneet hiljalleen pärjätä PKK:n näyttelyissä kerta kerralta paremmin. Kun vertaa vanhoja piirroksiani ajalta, kun aloitin piirroshevosten kanssa vuonna 2009 (esim1, esim2) ja uudempia tuotoksiani (esim1, esim2), ero on valtava.
Meidän pollet ovat pärjänneet jo parin-kolmen vuoden ajan tosi kivasti muu kuva-luokissa, ja PP-MVA-palkittuja tai paria KP:tä vailla olevia hevosia tallista löytyykin jo jonkin verran. Tykkään piirtää pääkuvia ja hevosia liikkeessä ja sisällyttää kuviin paljon pieniä yksityiskohtia. Rakennekuvat taasen ovat aina tuottaneet enemmän päänvaivaa, sillä hevosen jalat ovat edelleen ne kaikista hankalimmat osat hevosesta piirtää. Liikekuvat ovat siitä mukavampia ja anteeksiantavaisia, että niissä jalkojen virheasennot jäävät paremmin piiloon.
Mutta tosiaan, koska rakennekuvat vaativat siis paljon enemmän vaivannäköä sekä verta, hikeä ja kyyneleitä (okei, lähinnä ehkä kyyneleitä ja vähän hikeä), olin ihan tosi onnellinen, kun quaraborini Dalí 5594 saavutti ensin tammikuussa Fn-arvonimen ja lopulta kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle viimeisimmässä PKK:n kantakirjaustilaisuudessa.
Ehkä tästä alkaa se ylämäki rakennekuvallistenkin kanssa! :D
tiistai 16. helmikuuta 2016
Tammi-helmikuun palkittuja
Ilmoittelin Rautkymin hevosita tammikuussa pitkästä aikaa laatuarvosteluihin, ja tulihan sieltä ihan menestystäkin! Ilmoitin hevosia ensimmäistä kertaa myös muihin kuin WRJ:n ja VMRJ:n lajilaatiksiin ja pollet palautuivat takaisin palkintojen kera, mistä olen erittäin ylpeä!
Irlannincobtamma Myrcella 5594 on ensimmäinen VVJ:n laatuarvostelussa käyttämäni hevonen. Tamma ylsi nippa nappa VVJ-II-palkinnolle. Olen tammasta erittäin ylpeä, sillä mitenkän erityisesti en tammaa laatista varten valmistellut - pidensin vain hieman luonnetta, kirjoitin pari päiväkirjamerkintää ja käytin tamman valmennuksessa. Kaikesta huolimatta hykertelen tällä hetkellä tyytyväisyydestä, sillä onhan se hienoa että ensimmäinen omistamani VVJ-palkittu hevoseni on oma kasvattini!
Tekkeori DD Daniil (jolla on muuten aivan ihana emälinja ♥) puolestaan käväisi KERJ:n laatuarvostelussa. Olen orin emän joskus viime vuoden puolella ilmoitellut myös kys. laatikseen, mutta tammalle ei silloin palkintoa napsahtanut tamman jäädessä puolen pisteen päähän kolmannesta palkinnosta. Daniil-pojalla oli kuitenkin parempi onni matkassa, ja se nappasi mukaansa KERJ-III-palkinnon. Paremmat pisteet olisivat tulleet jos kuva olisi ollut hieman erilainen, sillä vesi vaikeutti rakenteen tuomarointia. Sanottakoot vielä, että Daniil on myös kunnostautunut matkaratsastuksessa, jossa se on (emänsä tapaan) palkittu VMRJ-II-palkinnolla jo viime elokuussa.
Mainostelen tässä samalla, että Daniil ottaisi mielellään vastaan tammoja, sillä seniori-ikäisestä orista on ainoastaan yksi varsa, eikä Rautkymiin ole ainakaan enempää tulossa - kiitos orin suvun, josta löytyy liikaa samoja nimiä kuin muiltakin tallin tekeiltä.
Tammikuun Yleislaatuarvostelussa taasen YLA3-palkinnon kävi nappaamassa ex-laukkuri CRH Eat My Shorts!, joka on aiemmin kerännyt meriittilistaan täytettä lähinnä näyttelyistä. Oltaisiin orin kanssa varmaan päästy kakkospalkinnon puoelle, jos olisin kirjoitellut sukuselvityksen toisen ja kolmannen polven sukulaisista. Orin isä ei kuitenkaan ole omistuksessani, joten sen sukulaisille olisi mielestäni ollut vähän törkeää mennä keksimään historiikkia, mutta emän sukulaisille olisin tietenkin jotain voinut vähän raapustaakin. Mutta kolmospalkintokin on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan, joten en valita!
Shotiksi kutsuttu ori on Daniilin tapaan päässyt vanhenemaan huomaamattani, ja silläkin on ikää plakkarissa jo parikymmentä vuotta. Shotilla on sentään neljä jälkeläistä, joista tosin vain yksi (orin manttelinperijä, ihastuttava Mr Smarty Pants 5594 xx) on täysiverinen. Joten shottikin hankkisi mielellään vielä pari täysiverivarsaa (:
Helmikuun palkittuihin kuuluu quarabori DD Arrhythmia, joka kävi pyörähtämässä WRJ:n laatuarvostelussa (jonka uudistumisesta iso peukku laatiksen pitäjälle ja tuomareille (Y)). Ori oli niinikään ehtinyt jo hyvään seniori-ikään ja sillä oli hieman puutteita sukulaisten ja jälkeläisten kilpamenestuksessä, joten kolmospalkintoa ihmeellisempää emme edes odottaneet. Ja WRJ-III sieltä siis tuli, "Claude" saa pari kuukautta vielä viettää eläkettä (ja ottaa vastaan tammoja, jos orille vain vientiä löytyy), ennen kuin on aika kuopata ori.
Ja tammikuun varsa-arvosteluista vielä sen verran, että meidän welsh D-tamma DD Ilmarë sekä welsh part bred-tamma DD Starshine nappasivat Estevarsojen laatuarvostelusta EV-II-palkinnot. Pari tulevaa estemenestyjää siis on tallissa kasvamassa! (:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

