Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pitkien sukujen selvittämisestä

Tässä taannoin eräälle virtuaalihevoselleni sukua selvitellessäni sain innostuksen kirjoittaa omia mietteitäni pitkäsukuisiin virtuaalihevosiin, tai oikeastaan niiden sukujen selvittämiseen liittyen.

Välillä sitä tulee miettineeksi, onko pitkäsukuisen hevosen suvun selvittämisessä mitään järkeä. Suvun selvittäminen on erittäin aikaavievää puuhaa, vaikka sukupolvia olisi "vain" se kymmenkunta kappaletta. Suurimmat ja aikaavievimmät ongelmat hevosen suvun selvittämisessä ovat lähinnä toimimattomat linkit, hevoset joiden kohdalla on epäselvää ovatko ne evm-yksilöitä vai joskus olleet virtuaalimaailmassa sekä hevosten linkkien puuttuminen sukutaulusta kokonaan esimerkiksi niissä tilanteissa, kun hevonen on kadonnut tai kuollut ja hevosen omistaja on nähnyt syystä tai toisesta tarpeelliseksi tästä syystä poistaa linkin. Etenkin näiden kahden viimeiseksi mainitun asian selvittely on välillä melkoista salapoliisityötä.

Omasta hevoslaumastani pitkäsukuisimmat omistamani yksilöt taitavat olla puoliverisiä, ja niistä osalla sukutaulu ulottuu tietyiltä osin noin 20 sukupolven taa. Sukutaulujen selvittämiseen on käytetty monia, monia tunteja ja parin hevosen kohdalla varmasti jopa päiviä. Kun lopulta huomaa käyttäneensä yhdeltä istumalta kokonaisen päivän ja puoli yötä virtuaalihevosen suvun selvittämiseen ja selvitys jää silti kesken tulee pohtineeksi, onko tässä nyt oikesti mitään järkeä.

Kaikesta käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta haluan itse kuitenkin merkitä hevosen sivulle sen kaikki esivanhemmat. Haluan, että kaikki historia ja lukuisten harrastajien panostus, mikä pitkäsukuisen hevosen taustalla on, saadaan esille kaiken kansan ihmeteltäväksi. Lisäksi jonkinasteisena historiafriikkinä koen erittäin mielenkiintoiseksi mm. tarkastella eri aikoina eläneiden virtuaalihevosten sivuja ja vetää niistä omia johtopäätöksiäni esimerkiksi ulkoasumuoteihin ja siihen, mitä asioita hevosissa on milloinkin arvostettu. Jokaisesta rodusta voi myös löytää niitä ns. ykkösnimiä, jotka saattavat esiintyä pitkäsukuisen hevosen sukutaulussa jopa kymmenenkin kertaa, ellei useamminkin. Ja onhan se tavallaan aika hienoa ajatella, että joku lähes 20 vuotta sitten, hyvässä lykyssä vain hetken ajan virtuaalimaailmassa elänyt virtuaalihevonen vaikuttaa edelleen suvuissa. Virtuaalihevosen suvun selvittäminen voi siis omalla tavallaan olla erittäin palkitsevaa, mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Lisäksi kun suvun on kerran selvittänyt ei sitä tarvitse hevosen jälkeläisille selvittää enää uudestaan, kunhan vain copypastettaa kaiken selvitetyn tiedon hevosen jälkikasvun sivulle.

Mitä kaikkea sitten pitkäsukuisen hevosen sukulaisista merkitään sivuille? Moni merkitsee vain hevosen nimen, mikä on mielestäni täysin riittävää. Itse merkitsen myös palkinnot ja hevosen rodun, jos rodun kasvatukseen on sallittu useampia rotuja/sektioita/kantakirjoja. Merkitsen myös jos hevonen on kadonnut, eli sille ei löydy enää mitään toimivaa linkkiä, sekä ns, epäselvät tapaukset (evm?-merkinnällä) sekä varmasti evm-hevoset. Haluaisin myös merkitä hevosten säkäkorkeuden ja värin, mutta siinä taitaisi olla ihan liikaa työtä. Mutta olisihan se mielenkiintoista ja tarjoaisi lisää analysoitavaa!

---

Mitä mieltä sinä olet pitkäsukuisten hevosten sukujen selvittämisestä - hauskaa ja hyödyllistä, aivan turhaa touhua, vai kenties jotakin muuta? Selvitätkö sinä pitkäsukuisten hevostesi suvut ja jos selvität, mitä kaikkia tietoja niistä merkitset nähtäville? Tuliko mieleen jotakin muuta kommentoitavaa/ajatuksia aiheeseen liittyen? Sana on vapaa!

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Eli niitä pieniä asioita, jotka pikseliponeilussa aiheuttavat hiusten ennenaikaisen harmaantumisen. Tähän postaukseen olen listannut nyt muutaman eniten itseäni ärsyttävän asian, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni ruvetessani pohtimaan asiaa. Listaa voisi siis jatkaa lukuisilla pienemmilläkin kiukutuksen aiheilla, mutta esimerkiksi tasaamaton teksti harvemmin vaikeuttaa harrastamista samalla tavalla, kuin jokin alla luetelluista asioista.


Hevosen väriä ei merkitä sivuille
Eikä sitä löydy VRL:n profiilista. Toki jos väri on helposti tunnistettavissa kuvasta, niin asiaa voidaan katsoa läpi sormien. Joskus kuvia on kuitenkin vaikea tulkita tai niissä on enemmän tulkinnanvaraa tai hevosen väri on epähuomiossa tulkittu väärin. Etenkin erikoisemmat värit voivat tuottaa hankaluuksia, niin myös allekirjoittaneelle. Tietenkin kuvan kanssa on voitu myös tarkoituksenmukaisesti ns. fuskata, eli hevosesta on haluttu x värinen ja sille on laitettu kuva y värisestä hevosesta, joka kuitenkin voisi mennä myös siitä x värisestä. Lisäksi lienee myös sanomattakin selvää, että se kuva voi kadota tai lakata toimimasta - varoittavana esimerkkinä tästä vaikkapa Photobucketin viimevuotinen stuntti..

Yritäpä siinä sitten pohtia, minkä värinen varsasta voisi tulla ja mitä merkitä sukutauluun! Se, ettei hevosen sivuille ole merkitty sen väriä, on mulle nykyään muuten melko käypä syy hylätä tarjottu isä- tai emäehdokas. En nyt kaikille sano suoralta kädeltä ei tämän vuoksi, mutta jos hevosella ei ole kuvaa tai väri on vaikeasti tulkittavissa, niin kyllähän ne pisteet laskevat aika radikaalisti.

Hevosen väri: kimo
Tässä on pitkälti sama ongelma, kuin edellisessäkin kohdassa. Tieto siitä, että hevonen on kimo, ei juurikaan auta sen tulevan varsan värin määrittämisessä. Tietenkin asia on joskus ratkaistavissa tarkastelemalla kimon hevosen vanhempien värejä. Mutta jos vanhempien väriä ei ole määritelty, väriksi on merkitty pelkkä kimo tai väriä ei ole periytetty realistisesti, ei tästäkään ole pahemmin apua. Tämäkin on usein mulle syy hylätä isä- tai emäehdokas.

Pienet ja tyhmästi rajatut kisat
"Yhdeltä omistajalta enintään kolme hevosta per luokka, enintään 30 hevosta per luokka." Tämä rajoitus saa mut aina näkemään punaista! Perinteisissä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa katson asiaa läpi sormien, sillä kilpailen lähinnä porrastetuissa, joissa tätä ongelmaa harvemmin tulee.

Askellaji- ja lännenratsastuksen sekä työajon kaltaisissa pienempää suosiota nauttivissa lajeissa tätä en ymmärrä. Pienten osallistujarajoitusten lisäksi näissä lajeissa mua hämmentää myös järjestettyjen kilpailuluokkien suppeus. Otetaan nyt esimerkiksi ARJ: en jaksa uskoa, että askellajiluokat täyttyvät ennen kilpailupäivää (pl. ehkä issikoiden luokat) joten miksei samalla vaivalla järjestäisi kisoja, joissa on kattava luokkavalikoima ja suuret osallistumisrajoitukset, ja jotka näin ollen palvelisivat ARJ:n kilpailijakuntaa laajemminkin?

Toki voidaan pohtia olenko laiskana kilpailunjärjestäjänä oikeutettu kitisemään tästä aiheesta, mutta kunhan vain pohdin ääneen. Ja teinhän myös uuden vuoden lupauksen kisojen järjestämisestä tälle vuodelle!

Sukutaulusta poistetut toimimattomat linkit
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin, tämä aiheuttaa epäselvyyksiä. Toimimaton linkki on kuitenkin tae sille, että hevonen on joskus ollut virtuaalimaailmassa, eikä kyseessä ole evm-hevonen. Kadonnut, linkittämätön hevonen on myös helposti tulkittavissa evm-hevoseksi, jos sukutaulun muita evm-hevosia ei ole merkitty. Tässä jokin aika sitten törmäsin myös hevoseen, jonka sukutauluun pari kadonnutta isovanhempaa oli merkitty evm-hevosiksi, vaikka kadonneiden hevosten linkit olivat esille niiden jälkeläisen sivulla.

Mulla on tämän takia joskus käynyt niinkin, että jollekin hevoselle on löytynyt kymmenkunta yllätyssukupolvea kadonneen sukulaisen kautta.

Toimimaton linkki myös auttaa (tai ainakin nopeuttaa) toimivan linkin löytymistä ja sukutaulun selvittämistä. Lisäksi joskus ne toimimattomat osoitteetkin alkavat taas toimia, esimerkiksi vaikkapa websin jäädytetty/poistettu sivu voi ruveta toimimaan tallin omistajan kirjauduttua tunnuksilleen.



Kommentteihin saa vapaasti purkaa omia näkemyksiään ja ärsytyksen aiheitaan tähän harrastukseen liittyen.

torstai 21. joulukuuta 2017

Periaatteeni tässä harrastuksessa

Jokaisella harrastajalla on varmasti joitain omia periaatteita ja ohjenuoria, joita seuraa tässä harrastuksessa. Alla on esitelty joitain omia ajatuksiani asiaan liittyen. Muitakin periaatteita ja ohjenuoria varmasti allekirjoittaneeltakin löytyy, mutta tässä nyt ne, jotka kirjoitushetkellä tulivat mieleen.

Pyrin olemaan sekoittamatta oikeaa rahaa tähän harrastukseen
Alunperin mulla oli nollatoleranssi rahankäyttöön tässä harrastuksessa, mutta nykyään olen tietyllä tavalla hieman lepsumpi asian suhteen. Domainiin ja sivutilaan menee tietenkin rahaa ja se on täysin ok. Kuviin, teksteihin, ulkoasuun yms. en kuitenkaan aio käyttää rahaa tämän harrastuksen parissa kuin erittäin harkituissa poikkeustapauksissa. Näihin poikkeuksiin kuuluvat lähinnä tämän harrastuksen ns. yhteiseen hyvään menevä tuotto ja jos joku sattuisi jonkin taivaallisen ihmeen kautta myymään kuvia myös muutamasta tietystä IRL-elämäni The Hevosesta, joiden kuvat toisivat mulle iloa myös tämän harrastuksen ulkopuolella. Kuva-asiassa ei kuitenkaa ole vielä onnistanut ja tuskin tulee onnistamaankaan, koska kaikki nuo hevoset ovat tainneet siirtyä jo taivaslaitumille.

Teen kaikki asiat pitkälti itse
Tykkään tehdä asioita itse, vaikken niistä välttämästi kauheasti pitäisikään, ja haluan, että oma kädenjälkeni näkyy mahdollisimman paljon talleissani, hevosissani jne. Tarkoitan siis, etten ostele ulkoasuja, kuvia, tekstejä yms. edes virtuaalipalkalla. Vapaasti kopioitavista ulkoasuista saan muokattua koodaustaidoillani ihan mukiinmeneviä ulkoasuja; pystyn elämään vapaasti kopioitavien kuvien, piirroskuvien ja itse ottamieni kuvien kanssa; hevosteni luonteet ja päiväkirjamerkinnät kirjoitan itse (poikkeuksena tietenkin jos ostan hevosen, jolla on luonne ja/tai muita tekstejä, en niitä nyt tietenkään lähde uudelleenkirjoittamaan tai poistamaan tai muiden harrastajien kirjoittamat valmennukset). Lisäksi kisaan hevosillani itse, teen muotoonlaitot itse jne. Toki varmasti helpottaisin elämääni jos harrastaisin virtuaalipalkalla tiettyjen ns. palvelujen ostoa, mutta teen asiat mielummin itse omaan tahtiini ja omalla tyylilläni.

Jo kuopattujen orien käyttö kasvatuksessa on ok, tammojen ei
Tästä asiasta olen todennäköisesti joskus jossain blogikirjoituksessani jo maininnutkin. Kuopattujen orien käyttö on mielestäni siis ihan ok ja joissain tilanteissa jopa suotavaakin, esimerkiksi pari vuotta takaperin herätin pari Sîr Angrenin alkuajoilta olevaa, sittemmin hävittämääni arabisukua henkiin muutaman edesmenneen orini ja muilta harrastajilta lainaamieni tammojen voimin. Mielestäni tämä on vielä ihan realistista ja perusteltua, voihan oikeassakin elämässä edesmennyttä oria käyttää, jos siitä vain on pakasteita tallella. En tietenkään ole mitään tajutonta lapsikatrasta jo kuopatuille oreilleni hankkimassa, vaan puhumme nyt lähinnä yhdestä tai tapauskohtaisesti enintään kahdesta-kolmesta jälkeläisestä.

Jo kuopattuja tammoja en kuitenkaan ikinä käytä kasvatuksessa. En, vaikka kuinka itkisin itseni iltaisin uneen sen vuoksi, ettei siitä yhdestä maailman ihanimmasta tammasta sitten koskaan selviytynytkään elävää jälkeläistä tähän päivään saakka. Surkeana esimerkkinä tästä on mm. kaikki vanhat arabitammalinjani. Voin ihan suoraan ja sensuroimatta sanoa, että vituttaa aivan järjettömästi kyseisten linjojen kohdalla nuorempana tekemäni päätökset, mutta sellaista se elämä on. Mutta jos tamma on ehtinyt vaikka +30-vuoden ikään eikä sitä ole koskaan merkitty kuolleeksi, niin tällaisessa tilanteessa hankkisin tyytyväisenä tammalle vielä sen yhden jälkeläisen ennen kuoppaamista. Takautuvasti aiemmille vuosille varsoja ei kuitenkaan koskaan synny.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että tekeepä tuo tyttö nyt elämästään hankalaa, mielikuvitushevosiahan nämä ovat. Tämä on kuitenkin jostain syystä sellainen asia, jossa haluan seistä edellä esittämieni periaatteideni takana ja olla tekemättä poikkeuksia.

Pyrin realistisuuteen tietyissä asioissa
Haluan yrittää kasvattaa mahdollisimman realistisesti ja sen takia mm. periytän erilaisia ominaisuuksia hevosilleni tietyllä tavalla. Toki on asioita, joita katselen hieman sormien lävitse ja teen poikkeuksia. Tiedostan myös, että tuskin aina olen realistisuudentavoittelussani onnistunut ja se on ihan ok, mutta parhaani kyllä yritän.

Myyty hevonen on myyty hevonen, eikä minulla ole siihen enää mitään oikeuksia
Tämä koskee lähinnä myymiäni kasvatteja ja tästäkin asiasta olen muistaakseni joskus maininnut blogissani. Eli toisin sanoan, en harrasta kasvattieni takaisinlunastusta vaikka hevonen katoaisi bittiavaruuteen tai se jätettäisiin muuten täysin heitteille. Näissä tapauksissa kiukkuan hiukan itsekseni ja laitan moisen hävyttömyyden tehneen harrastajan mustalle listalleni hevosten myynnin suhteen.

Ostan hevosen sellaisena kuin on ja tarjoan sille kodin loppuelämäksi
Olipas kömpelö otsikointi. Tarkoitan hevosen ostamisella sellaisena kuin se on sitä, että jos esim. jätän ostotarjouksen ruunikosta 167cm korkeasta suomalaisesta puoliverisestä ja hevonen minulle myydään, se on omistuksessani edelleen ruunikko 167cm korkea suomalainen puoliverinen. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn siitä, että muilta hevosia ostettaessa niiden säkäkorkeutta ja väriä muutetaan. Jotenkin uskon ettei tämä ole enää niin yleistä kuin mitä joskus tuntui olevan, mutta ilmiön laajuudesta viis - ärsyttävää se on joka tapauksessa. Säkäkorkeus, väri ja jo luonteen omaavilla hevosilla luonteen peruspiirteet on mulle ns. pyhiä asioita, joita ei lähdetä muuttelemaan.

Mulla on hevosia ostaessa myös ollut tapana, että tarjoan niille kodin niiden loppuelämäksi. Tiedän, etteivät hevoset saa omistuksessani ehkä sitä kaikista aktiivisinta kotia. Toisaalta minulle hevosta myydessä ei tarvitse vaivata päätään sillä vaihtuuko hevosen omistaja ja osoite, unohdetaanko se vain kokonaan, katoavatko sen sivut ja tuleeko hevonen koskaan saamaan muistosivuja. Hevosen kasvattaja/myyjä voi siis luottaa siihen, ettei hevonen lähde kiertoon ja että sen sivut tulevat säilymään netissä ainakin niin kauan, kun tämän harrastuksen parissa jatkan.

Harrastan omaan tahtiin, omalla tavallani
Etenkin nyt näin aikuisena ihmisenä (heh) tämä asia on korostunut. Harrastan omaan tahtiini ja omalla tyylilläni, enkä ota turhaa stressiä jos IRL-elämä viekin ajateltua enemmän aikaa pikseliponeilusta. Voin kyllä myöntää, että musta olisi tosi kiva kuulua siihen harrastajakuntaan, jonka talli on täynnä laatispalkittuja ja kaikin puolin panostettuja suomenhevosia ja/tai puoliverisiä, jonka kasvatit menee helposti kaupaksi ja talli muutenkin niin vimpan päälle hienona. Mutta karu totuushan on se että olen laiska enkä kykene keskittymään vain pariin rotuun ja kilpailuttaa hevosiani ahkerasti, saati kirjoitella niille kaikille pitkiä tekstejä jne. Joskus nuorempana tähän pyrin ja yrittäessäni tehdä ja olla kuten muut, tein eräitä harrastukseni kannalta huonoimpia päätöksiä, joten nykyään harrastan tyytyväisesti juuri niin kuin itse haluan.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pitkäsukuisen hevosen sukutaulu

» Aiempi sukutauluja käsittelevä postaus löytyy täältä, aiheena sukutaulusta löytyvät tiedot hevosista

Jossain vaiheessahan tulee aina eteen se, että hevosella on sukua enemmänkin kuin sukutauluun mahtuvat kolme polvea (tai kaksi tai neljä tai vaikka viisi polvea, riippuen siitä, millaisen "perussukutaulun" oletkaan hevosillesi valinnut). Joillekin tämä ei ole mikään ongelma, eli jätetään vain ne hevoset, jotka eivät sukutauluu mahdu, merkkaamatta hevosen sivuille. Joillekin, kuten esiemrkiksi mulle, tämä ei ole mieleinen ratkaisu, vaan halutaan syystä tai toisesta saada ne kauimmatkin sukupolvet näkyviin.


Näin meillä

Rautkymissä hevosilla on kolmipolvinen sukutaulu, jonka alle merkitsen kaikki hevosen kaukaisemmat sukulaiset. Vasemmalle merkitsen isän puolen kolmannen polven sukulaisten sukulaiset (ah mikä selitys) ja oikealle emän puolen sukulaiset. Jotta vältyttäisiin järkyttävältä i ja e kirjainten mössöltä, olen laittanut välilyönnin jokaisen kolmen sukupolven välei (vrt. iei eei iei iii ie. vs. ieieeiieiiiiie.). Lisäksi merkkaan hevosten palkinnot ja tarvittaessa myös rodun/sektion. Lisäksi merkkaan vielä isä- ja emälinjan ensimmäiset hevoset kolmipolvisen sukutaulun alle ja nimien perään sen sukupolven, josta kyseinen yksilö löytyy. Sukuselvitykseen merkitsen kaukaisimman/kaukaisimmat sukulaiset, mutta tästä lisää seuraavassa sukutauluja käsittelevässä postauksessa.

Esimerkit täysin selvitetystä sukutaulusta & vielä keskeneräisestä sukutaulu

Hirttivaarassa hevosilla on käytössä kolmipolviset ja tarvittaessa nelipolviset sukutaulut. Jos sukulaisia riittää kuitenkin kauemmaksikin, merkkaan vain isä- ja emälinjan edustajat ja loppuun vielä sen sukupolven, josta kyseiset yksilöt löytyvät. Mulla ei toistaiseksi ole aikomusta merkata Hirttiksen puteille kaikkia sukulaisia, mutta tietty jossain vaiheessa saatan jotain erillisiä sukutaulusivuja alkaa tekemään. Olen kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen nykyiseen käytäntöön.

Esimerkit kolmipolvisesta ja pitkäsukuisesta


Miksi kaikki sukulaiset näkvyiin?

Mä tykkään siitä, että hevosen koko suku tai valtaosa siitä on jaksettu selvittää, ja se on listattuna joko hevosen sivulla tai erillisellä sukusivulla. Niin monesta tuutista on toitotettu, että suku on ainoa asia minkä virtuaalihevonen perii vanhemmiltaan. Tavallaan siis koen, että suvun selvittäminen pidemmälle kuin siihen kolmeen-neljään polveen osoittaa kiinnostusta hevosen sukua kohtaan ja onhan se tietty panostustakin sitä hevosta kohtaan, kun käytät päivän (tai enemmänkin) listatessa virtuaalihevosen sukulaisia sen sivuille.

En nyt sano, että kaikkien on nyt aivan pakko ruveta jokaisen hevosensa sukua selvittämään ja listaamaan joka ikisen hevosen sinne kahdenteenkymmenenteen polveen saakka. Tietty tämä olisi ihan tosi hienoa, mutta ihan älyttömän aikaavievää. Joten mielestäni olisi hienoa, että hevosella olisi edes pari polvea normaalista laajennettu sukutaulu ja/tai isä- ja emälinjat merkitty ja niissä sukutaulun ylittävien polvien hevoset linkattu. Olisi myös kiva jos se kauimmaisin polvi olisi merkitty johonkin, koska se tunne, kun hevosesi vanhemmalla onkin kymmenen polvea enemmän sukua, kun sitä ostaessasi/astutusta sovittaessa bongasit.. (:

Mutta joo. Tapoja ja tyylejä on monia, mutta "pitkä suku" ei kerro yhtä paljon, kuin esimerkiksi "isälinja Orhi (10. polvi), emälinja Tammamamma (6. polvi), kauimmainen sukulainen Polle (11. polvi)".


Kysymyksiä lukijoille

Poikkeaako pitkäsukuisen hevosesi sukutaulu esim. kaksipolvisen sukutaulusta? Miksi selvität hevosesi sukulaiset myös kolmen polven takaa/miksi et? Myös kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Valokuvat vs. piirretyt kuvat

Aloitin tämän harrastuksen aikoinaan valokuvallisten hevosten kanssa, kunnes vuoden 2009 tienoilla lipsuin hiljalleen piirrettyjen hevosten ihmeelliseen maailmaan. Nykyään omistan sekä valokuvallisia että piirrettyjä (+ hävyttömän paljon kuvattomia) hevosia: Hirttivaara on puhtaasti piirrostalli, Trullinummi valokuvallinen talli ja Rautkymissä piirrospollet ja valokuvalliset elelevät onnellisesti sekaisin.

Tässä postauksessa on siis ideana käydä lävitse valo- ja piirroskuvien plussat ja miinukset, ja nämähän perustuvat pitkälti siis omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini.


Valokuvat

Oikeiden hevosten kuvat tuovat talliin ja sen hevosiin oleellisesti realistisemman ilmeen ja lienee helpompi kuvitella, että talli tosiaan olisi olemassa. Valokuvien avulla on myös mahdollista saada se ihana (edesmennyt) IRL hoidokki tai suosikkihevonen omaksi virtuaalisen hevosaliaksen turvin. Lisäksi jos käytät itse ottamiasi kuvia, kehityt varmasti myös valokuvaajana.

Yksi suuri ongelma valokuvallisten kanssa on se, että sopivaa kuvaa voi olla vaikea, joskus mahdoton, löytää. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuvaa ei löydy juuri siitä haetusta rodusta/sukupuolesta/väristä ja kun kuva löytyy, se on todella huonolaatuinen (tämä ei tietenkään aina ole ongelma, ellet metsästä upeaa rakennekuvaa). Ja vaikka kuvan yksilö olisi muuten juuri se mitä etsit, se ei siltikään välttämättä vastaa sitä, millaiseksi virtuaalihevosesi mielessäsi ajattelit.

Muita valokuvien ongelmia on se, että monella muullakin voi olla sama tai lähes identtinen kuva. Kuvien etsiminen käy myös pidemmän päälle puuduttavaksi, varsinkin, jos etsintä on tuloksetonta. Ja kun hevosia on paljon, muodostuu lopulta ongelmaksi uusien kuvasivustojen löytäminen sekä kuvalupien kysely. Paitsi, jos harrastat kuvien kierrätystä.

Omaa laiskuutta ja saamattomuutta kuvien etisimisessä ei myöskään voi vähätellä.

Piirroskuvat

Piirroskuvissa on parasta se, että saat hevosesta juuri sen näköisen kuin haluatkin. Hevosellasi on myös varmasti uniikit ja persoonalliset kuvat. Vaikka käyttäisitkin valmislinejä, ne voi värittää miljoonalla eri tavalla, ja saat hevosestasi silti persoonallisen näköisen. Piirtäessäsi itse kuvat, kehityt myös taiteellisesti.

Piirroskuvan tekeminen on vaivalloisempaaa kuin valokuvan etsiminen. Vaikka mielessäsi olisi ihan huikean upea suunnitelma hevosesi kuvasta, toteutus ei aina mene nappiin, minkä lisäksi inspiraationpuute on varmasti yksi piirroshevosharrastajan suurimmista vitsauksista. Ongelmia voi tuottaa myös saamattomuus, tyytymättömyys oman työn jälkeen (etenkin verratessa omia piirroksia muiden kuviin) sekä hidastunut tai pysähtynyt kehitys piirtotaidoissa. Nämä aiheuttavat turhautumista ja edelleen mahdollisesti inspiraationpuutetta, ja näin oravanpyörä on valmis.

Suosittujen rotujen kohdalla tuntuu, että piirroskuvallisia hevosia myös ns. syrjitään. Esimerkiksi kun joku etsii hevoselleen oria/tammaa, menestyneetkin piirroskuvalliset hevoset jäävät helposti valokuvallisten rotutovereidensa jalkoihin. Tämä on toisaalta melko kaksipiippuinen juttu, sillä toki ymmärrän, että valokuvalliselle hevoselle halutaan valokuvalliset vanhemmat, mutta toisaalta on hyvä miettiä, onko se yksi piirroskuvallinen sukulainen tosiaan niin suuri ongelma?


Valo- ja piirroskuvat sekaisin

IRL mulla on kaapit täynnä hevospiirrustuksia, ja näin voin tarjota niille hyödyllisen käyttötarkoituksen. Toisaalta haluan osan hevosistani olevan myös valokuvallisia. Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että valo- ja piirroskuvallisten sekoittaminen on loppupelissä ihan kelpo vaihtoehto suuremman tallin (allekirjoittaneella siis Rautkymi) kanssa.


Kysymyksiä lukijoille

Kummat ovat enemmän sinun mieleesi: valokuvalliset vai piirretyt hevoset? Millaisia ongelmia olet kohdannut hevostesi kuvien kanssa? Mitä mieltä olet valo- ja piirroskuvallisista hevosista samalla tallilla?

lauantai 31. lokakuuta 2015

Sukutaulusta löytyvät tiedot

Mulla olisi sukutauluista ja sukuselvityksistä paljon asiaa, joten tähän liittyvät blogimerkinnät on pakko jakaa muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä sukutauluihin liittyvässä tekstissä keskitytään lähinnä sukutaulun sisältöön, eli siihen, mitä tietoja sukutaulusta löytyvistä hevosista tulisi käydä ilmi.

Näin meillä

No lähdetään nyt ensin vaikka liikkeelle siitä, mitä itse merkitsen sukutauluihin hevosten nimien lisäksi. Ensimmäisen polven hevosilta mulla löytyy mahdollinen rekisterinumero, väri, rotu, mahdolliset veriprosentit sekä säkäkorkeus. Nykyään yritän Hirttivaarassa ja Rautkymissäkin merkitä hevosen painotuslajin sekä koulutustason ko. lajissa (jos yleispainotteinen, niin koulu- ja esteratsastuksessa sekä valjakkoajossa, jos tässä hevonen kilpailee), laukkahevosille merkitsen niiden tason ja statistiikan. Tietty merkitsen myös palkinnot, jos vanhemmilla näitä on.

Toisen polven hevosille merkitsen mahdollisen rekisterinumeron, värin, rodun, mahdolliset veriprosentit ja säkäkorkeuden sekä mahdolliset palkinnot. Laukkahevosilla saattaa löytyä myös taso ja statistiikka, mitään virallista linjaa en ole vielä tähän ottanut. Kolmannelle polvelle merkitsen vain mahdolliset palkinnot sekä ratsuponeille yms. risteytysroduille tarvittaessa myös rodun.

Joskus merkitsin myös kolmannelle polvelle (ja mahdollisesti tätä kauemmille polville, jos sukutaulu kauemmaksi yltää) värin sekä säkäkorkeuden, mutta jossakin vaiheessa ne jäivät pois. Pitäisi varmaankin ne palauttaa takaisin sukareihin.. Sukutaulun alapuolelle listatuille kauempien polvien edustajille merkitsen ainoastaan palkinnot ja niiden rodun, jos hevosen suvusta on mahdollista löytyä muidenkin rotujen edustajia.


Mitä tietoja sukutaulusta tulee löytyä

Mielestäni on tärkeää, että sukutauluun on merkitty esille hevosen väri, rotu ja säkäkorkeus. Ensinnäkin nämä on niitä tietoja, jotka ainakin itseäni kiinnostaa hevosen sukua tutkiessa nimien lisäksi. Tästä on hyötyä myös silloin, jos hevonen sattuu esimerkiksi katoamaan bittiavaruuteen, eikä siitä jää mitään muuta jäljelle kuin tiedot jonkun sen jälkeläisen sukutaulussa. Näissä asioissa kannattaa ennakoida eikä parkua sitten, kun ollaan jo kusessa.

Joidenkin rotujen kohdalla rodun merkitseminen ei tietty ole pakollista, sillä esim. suomenhevosen suvusta tuskin oletetaan edes löytyvän muita kuin niitä suomenhevosia. Rotu on kuitenkin hyvä merkitä sellaisten hevosten sukutauluihin, joiden suvusta voi löytyä myös muiden roujen edustajia.

Väri ja säkäkorkeus ovat muuten vain kivoja lisiä sukutaulussa. On esimerkiksi hauska tutkia, miten värit ovat hevosen suvussa periytyneet. Värin merkitseminen on hyödyllistä myös niissä tilanteissa, kun hevoselta on muistosivuilta poistettu kuva, eikä väriä ole merkitty ylös mihinkään. Ja tykkään säkäkorkeuden merkitsemisestä sukutauluun jo pelkästään sen takia, että mun on helpompi tehdä laskutoimitukset varsan säkäkorkeuden määrittämiseksi: on miljoona kertaa nopeampaa katsoa säkäkorkeudet vanhemman sukutaulusta kuin siten, että joutuu klikkaamaan itsensä erikseen jokaisen hevosen sivuille säkäkorkeus tarkistamaan.

Palkintojen merkitseminen sukutauluun on tietty aina plussaa, on kiva nähdä miten hevosen sukulaiset ovat menestyneet, mutta en koe näitä täysin pakollisina. Sama juttu pätee lajipainotuksen merkitsemiseen sekä laukkureilla ja ravureilla statistiikkojen kanssa. 

Mutta kuten aluksi mainitsin, kaikki tieto on sinänsä hyvästä, jos jonkun sukutaulusta löytyvän hevosen sivut jostakin syystä katoavat bittiavaruuteen, ja jäljelle jää vain tiedot sen jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten sukutauluissa. Tietty kannustan myös merkitsemään ainakin perustiedot myös suvuttoman hevosen vanhemmille ja muille sukulaisille!


Kysymyksiä lukijoille

Mitä tietoja te merkitsette sukutauluihin? Mitä tietoja teidän mielestänne sukutaulussa vähintäänkin pitäisi olla? Kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)

perjantai 29. toukokuuta 2015

Hyvä hevoslistaus?

..ja paluu bloggailun maailmaan. Tosiaan melkein vuosi ehti vierähtää hiljaiseloa tämänkin ylimääräisen ajanvietteen parista. Päätin jatkaa viime syksynä aloittamaani pohdintaa siitä, millainen on hyvä hevoslistaus. Tämän postauksen kirjoittamiseen taisi aikanaan innoittaa hötölässä käyty keskustelu siitä, millainen on hyvä hevoslistaus.

Faktahan on se, että tapoja listata virtuaalihevosiaan on yhtä monta kuin harrastajiakin. Tässä postauksessa tuon esille oman mielipiteeni siitä, millainen hevoslistaus sopii minkäkinlaiseen talliin, ja mitä tulisi kenties välttää. En ole kaikkia tallityyppejä käynyt lävitse, vaan keskittynyt tiettyyn nelikkoon: siittoloihin, ratsastuskouluihin, kilpatalleihin ja yksityistalleihin.


Siittola

Jos kasvatusrotuja on vain yksi, on hyviä listaustapoja kaksi: joko listataan kaikki hevoset yhdelle sivulle, jaoitellen ne orit- ja tammat-väliotsikoiden alle, tai listata orit omalle ja tammat omalle sivulleen. Etenkin jälkimmäinen listaustapa on käypä myös silloin, jos kasvatusratuja on useampiakin (ihanne max. 5). Tällöin hevoset kannattaa tietenkin jaoitella vielä roduittain.

Jos kasvatusrotuja on useita, paras tapa lienee tehdä jokaiselle rodulle omat sivut, joissa hevoset on jaoiteltu sukupuolen mukaan. Toinen melko hyvä tapa on listata hevoset yhdelle sivulle aakkosjärjestykseen roduittain, ja jaoitella hevoset vielä rodun sisäisesti oreihin ja tammoihin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä jokaiselle rotutyypille oma sivu, johon hevoset jakaa roduittain ja edelleen sukupuolen mukaan.

Siittolassa hevoslistauksessa hevosesta tulisi käydä ilmi ainakin nimi, sukupuoli ja rotu, mielellään myös sukupolvien määrä, painotuslaji. Myös väri ja säkäkorkeus ja joissain tapauksissa esimerkiksi veriprosentti (esim. ratusponeille poniprosentti). Kuvakin on tietty kiva, mutta suuremmissa talleissa tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, eikä välttämättä edes kovin käytännöllistä.

Itse koen parhaana tapana listata hevoset suvun pituuden mukaan aakkosjärjestykseen, orit ensin ja tammat niiden jälkeen. Pidän esillä myös "nippelitietoa" hevosesta, eli värin, säkäkorkeuden, mahdolliset tarvittavat veriprosentit ja rekisterinumeron. Nämä ovat ennen kaikkea apuna itselleni, mutta saattavat hyödyttää myös muita tallin sivuille löytäneitä kanssaharrastajia.

Ratsastuskoulu

Ratsastuskoulussa hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle, ja näin se yleensä tehdäänkin. Monesti ratsastuskouluilla on sivubisneksenä yksityistoimintaa. Yksityishevoset voi surutta listata samalle sivulle tuntsareiden kanssa, kunhan ne löytyvät oman alaotsikkonsa alta eivätkä sekoitu tuntsareihin. Yksityishevosten sijoittaminen omalle sivullekaan ei ole huono idea varsinkaan silloin, jos yksityisiä löytyy tallista useampia.

Koen erittäin tärkeäksi, että ratsastuskoulun hevoslistauksessa hevosesta on tietojen ohella pieni kuva. Tärkeimpiä tietoja ovat hevoset nimi (pelkkä lempinimikin riittää), rotu, sukupuoli, ikä ja hoitajan nimi. Mukava lisä on myös pieni kuvaus hevosesta, tai jotkin pallurat/merkit kertomassa hevosen vaativuudesta hoitotilanteissa ja ratsastaessa.

Kilpatalli

Kilpatallilla toimii hyvin samankaltaiset listaustyylit kuin siittolassa (hevoset jaoiteltu tammoihin/oreihin, joko samalle tai eri sivulle jne.). Siittolassa hevoset voi myös jaoitella niiden pääasiallisen kilpailulajin mukaan (esteet, koulu, kenttä..), jos tallin hevoset kilpailevat useammassa kuin yhdessä lajissa, ja sitten edelleen tammoihin ja oreihin jne. 

Tämänkaltaisien tallien hevoslistauksessa tärkeimpiä tietoja lienevät tietenkin hevosen nimi, rotu, sukupuoli, painotuslaji ja suvun pituus. Kuva on näissäkin tietenkin kiva lisä, mutta ei mielestäni välttämättömyys.

Yksityistalli

Yksityistallissa hevoslistauksen ja sen sisältävien tietojen ei mielestäni tarvitse olla yhtä kattava kuin talleissa, jotka majoittavat vain omistajan omia hevosia. Hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle karsinajärjestyksen mukaan, tai miksei ihan vain sekalaisessa järjestyksessä.

Kuten jo mainitsinkin, en koe yksityistallin hevoslistauksessa tarpeelliseksi tuoda ylenpalttisen paljon hevosen tietoja esille. Tärkeimpiä ovat nimi, rotu, sukupuoli ja omistajan nimi. Myös vuokranmaksun tila on hyvä merkitä näkyviin, ellei se selviä jostakin erillisestä listasta. Kuva on myös tässä tapauksessa kiva lisä.

---

Loppuarvioksi tai yhteenvedoksi voitaneen siis sanoa, että hevoslistauksen on hyvä olla selkeä ja hevosista oltava esillä kaikki oleellinen tieto - tämä siis vaihtelee tallin toimintamuodon mukaan. Sekalaisesti koottu ja epäselvä hevoslistaus hankaloittaa kanssaharrastajien elämää, ja vaikuttaa myös omaan harrastamiseesi.

Kuten alussa mainitsin, nämä ovat vain omia mielipiteitäni, enkä esitä näitä ainoana oikeana faktana. Toivon kuitenkin, että jos sinulla on ollut vaikea pohtia tallillesi sopivaa hevoslistaustyyliä, tästä postauksesta oli jotakin apua. (: