Pitkien sukujen selvittämisestä

Tässä taannoin eräälle virtuaalihevoselleni sukua selvitellessäni sain innostuksen kirjoittaa omia mietteitäni pitkäsukuisiin virtuaalihevosiin, tai oikeastaan niiden sukujen selvittämiseen liittyen.

Välillä sitä tulee miettineeksi, onko pitkäsukuisen hevosen suvun selvittämisessä mitään järkeä. Suvun selvittäminen on erittäin aikaavievää puuhaa, vaikka sukupolvia olisi "vain" se kymmenkunta kappaletta. Suurimmat ja aikaavievimmät ongelmat hevosen suvun selvittämisessä ovat lähinnä toimimattomat linkit, hevoset joiden kohdalla on epäselvää ovatko ne evm-yksilöitä vai joskus olleet virtuaalimaailmassa sekä hevosten linkkien puuttuminen sukutaulusta kokonaan esimerkiksi niissä tilanteissa, kun hevonen on kadonnut tai kuollut ja hevosen omistaja on nähnyt syystä tai toisesta tarpeelliseksi tästä syystä poistaa linkin. Etenkin näiden kahden viimeiseksi mainitun asian selvittely on välillä melkoista salapoliisityötä.

Omasta hevoslaumastani pitkäsukuisimmat omistamani yksilöt taitavat olla puoliverisiä, ja niistä osalla sukutaulu ulottuu tietyiltä osin noin 20 sukupolven taa. Sukutaulujen selvittämiseen on käytetty monia, monia tunteja ja parin hevosen kohdalla varmasti jopa päiviä. Kun lopulta huomaa käyttäneensä yhdeltä istumalta kokonaisen päivän ja puoli yötä virtuaalihevosen suvun selvittämiseen ja selvitys jää silti kesken tulee pohtineeksi, onko tässä nyt oikesti mitään järkeä.

Kaikesta käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta haluan itse kuitenkin merkitä hevosen sivulle sen kaikki esivanhemmat. Haluan, että kaikki historia ja lukuisten harrastajien panostus, mikä pitkäsukuisen hevosen taustalla on, saadaan esille kaiken kansan ihmeteltäväksi. Lisäksi jonkinasteisena historiafriikkinä koen erittäin mielenkiintoiseksi mm. tarkastella eri aikoina eläneiden virtuaalihevosten sivuja ja vetää niistä omia johtopäätöksiäni esimerkiksi ulkoasumuoteihin ja siihen, mitä asioita hevosissa on milloinkin arvostettu. Jokaisesta rodusta voi myös löytää niitä ns. ykkösnimiä, jotka saattavat esiintyä pitkäsukuisen hevosen sukutaulussa jopa kymmenenkin kertaa, ellei useamminkin. Ja onhan se tavallaan aika hienoa ajatella, että joku lähes 20 vuotta sitten, hyvässä lykyssä vain hetken ajan virtuaalimaailmassa elänyt virtuaalihevonen vaikuttaa edelleen suvuissa. Virtuaalihevosen suvun selvittäminen voi siis omalla tavallaan olla erittäin palkitsevaa, mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Lisäksi kun suvun on kerran selvittänyt ei sitä tarvitse hevosen jälkeläisille selvittää enää uudestaan, kunhan vain copypastettaa kaiken selvitetyn tiedon hevosen jälkikasvun sivulle.

Mitä kaikkea sitten pitkäsukuisen hevosen sukulaisista merkitään sivuille? Moni merkitsee vain hevosen nimen, mikä on mielestäni täysin riittävää. Itse merkitsen myös palkinnot ja hevosen rodun, jos rodun kasvatukseen on sallittu useampia rotuja/sektioita/kantakirjoja. Merkitsen myös jos hevonen on kadonnut, eli sille ei löydy enää mitään toimivaa linkkiä, sekä ns, epäselvät tapaukset (evm?-merkinnällä) sekä varmasti evm-hevoset. Haluaisin myös merkitä hevosten säkäkorkeuden ja värin, mutta siinä taitaisi olla ihan liikaa työtä. Mutta olisihan se mielenkiintoista ja tarjoaisi lisää analysoitavaa!

---

Mitä mieltä sinä olet pitkäsukuisten hevosten sukujen selvittämisestä - hauskaa ja hyödyllistä, aivan turhaa touhua, vai kenties jotakin muuta? Selvitätkö sinä pitkäsukuisten hevostesi suvut ja jos selvität, mitä kaikkia tietoja niistä merkitset nähtäville? Tuliko mieleen jotakin muuta kommentoitavaa/ajatuksia aiheeseen liittyen? Sana on vapaa!

Sîr Angrenin kylmäverikatsaus

Sîr Angrenin hevosvalikoimissa on tällä hetkellä yhdeksän eri kylmäverirotua. Tekstin kirjoitushetkellä kylmäverihevosia on ollut yhteensä 60 yksilöä, näistä 27 oria ja 33 tammaa.

Bretagnenhevosia meillä on tällä hetkellä viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Kaikkihan näistä ovat valitettavasti enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Rotu oli myös toinen meidän Keskustan jalostustopan tammikuun roduista ja meidän molemmille oreille ja kahdelle tammalle siellä etsittiinkin sopivia kumppaneita. Mitään tunkua ei tosiaan ollut ja rupesinkin pohtimaan, löytyykö näitä edes muilta? Vuonna 2015 henkiin heränneessä Aias Draftsissa näitä oli muutama yksilö, mutta kyseinen talli ei ole pariin vuoteen elonmerkkejä näyttänyt. Kävin myös kaikki tietämäni kylmäveri- ja suurtallit läpi, mutten mistään löytänyt edes yhtä yksittäistä yksilöä. Täytynee siis tuoda jossain vaiheessa itse taas lisää tuontisukuisia yksilöitä, mulla kun on tämän rodun edustajille kivoja kuvia käytettävissä. 

Eestinhevosia meiltä löytyy yksi ori ja kolme tammaa, eli yhteensä neljä rodun edustajaa. Nämäkin kaikki ovat pitkälti sukua keskenään, vaikka Alegresta muutama erisukuinen yksilö pari vuotta sitten hankittiinkin. Tämän rodun kanssa ei kuitenkaan ole sinänsä mikään hätä, kun kasvatus on melko pienimuotoista ja rodun edustajia löytyy jonkin verran myös muilta harrastajilta.

Irlannincobeja meillä on tällä hetkellä 15, kahdeksan oria ja seitsemän tammaa. Irlannincob on aina ollut meidän kylmäveriroduista suurilukuisin, mutta koska rotu ei ole enää kiinnostanut itseäni niin paljon kuin aiemmin, olen yrittänyt saada määrää hieman pienennettyä parin viime vuoden aikana. Näidenkin ongelma on, että kaikki ovat jonkin verran sukua keskenään. Toisaalta rodun edustajia löytyy melko paljon myös muilta harrastajilta, joten näille kumppanin löytäminen ei ole onneksi kovin suurta rakettitiedettä.

Irlannincobori DD Eoghan

Irlannintyöhevosia meillä on neljä, joista kolme eli valtaosa on oreja. Nämä ovat kaikki sukua keskenään, Farbranch Malley ja Farbranch Monday olivat meidän kantahevosia ja niiden lisäksi rotua edustaa Angrenissa kaksikon poika ja pojanpoika. Näiden kanssa on tarkoituksena lähinnä vain jatkaa tuota orilinjaa ja käyttää rodun yksilöitä myös irish sport horsen kasvatukseen. Irlannintyöhevosiakin löytyy jonkin verran muilta harrastajilta, joten näidenkään kanssa ei mikään suuri hätä ole.

Islanninhevosia meillä on kaksi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä kuusi yksilöä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämäkin rupeavat kaikki olemaan sukua keskenään.. Issikoita löytyy onneksi kuitenkin muiltakin harrastajilta, joten tämänkään rodun kanssa ei olla vielä kusessa. Toki mulla on poltellut mielessä myös ajatus parin suvuttoman yksilön tuomisesta talliin, mutta en ole tätä aivoitusta vielä laittanut toteutukseen asti.

Noricuminhevosia meillä on viisi, kaksi oria ja kolme tammaa. Näitä hankin aikanaan silloin, kun Rosin Blonde Q-tamma tässä pari-kolme vuotta takaperin hetkellisesti nostatti rodun suosiota. Itsekin olin Blondia ihaillut jo monta vuotta aiemmin, joten pakkohan rodun edustajia oli saada omaan talliin. Meidän noricuminhevoset ovat (yllätys!) kaikki sukua keskenään ja saavat toistaiseksi ihan rauhassa ollakin. Tämä ei ole niitä mun ykkösrotuja joihin haluan keskittyä, joten tarpeen tullen muilta harrastajilta löytyy varmasti meidän hevosille sopivia yksittäisiä yksilöitä, kun joskus meidän yksipolvisten tulee aika hankkia jälkikasvua.

Norjanvuonohevosia meillä on kaksi oria ja viisi tammaa, eli yhteensä seitsemän pystyharjaa. Mitäpä näistä nyt enempää tarinoisi, tämäkään rotu ei ole viime aikoina erityisesti inspiroinut, joten näitäkin kasvatellaan melko hitaaseen tahtiin. Kasvatusmateriaalia löytyy tarvittaessa muiltakin, tosin meidän vuonot eivät kaikki taida vielä olla keskenään sukua.

Perchenhevosori Raimbaut 5594

Perchenhevonen oli toinen tammikuun roduista meidän jalostustopassa. Rodun edustajia löytyy tallista viisi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä yhdeksän yksilöä. Nämäkin ovat kaikki melko lailla sukua keskenään, mutta vuoden vaihteen tienoilla hankin talliin yhden erisukuisen kaksipolvisen tamman, Faustine Radonin, joka tuli meille Alegresta. Percheroneja löytyy myös jonkin verran muilta harrastajilta, joten ainakin lyhytsukuisten kanssa ei pitäisi mitään suuria ongelmia tämän rodun kasvatuksen suhteen tulla.

Shirenhevonen on listan viimeinen rotu ja sen edustajia meiltä löytyy viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Shirejä meille tulee toivottavasti lisää myöhemmin keväällä, kun rotu pääsee jalostustopaan kuukauden roduksi. Meidän pari yksipolvista tammaa, kaksipolvinen tamma ja kaksipolvinen ori kaipaisivat sulhoja/morsmaikkua muiden omistamista hevosista, etteivät nämäkin olisi kaikki kohta sukua keskenään yhtään enempää, kuin mitä tällä hetkellä. 

Jossain vaiheessa kiinnostelisi hankkia meidän kylmäveristen joukkoon vielä jonkun uuden rodun edustajia. Vielä en ole kuitenkaan keksinyt, mikä rotu olisi sopiva ja tällä kertaa toiveissa olisi löytää sellainen rotu, joka jaksaa inspiroida kauemminkin kuin pari kuukautta.

Periaatteeni tässä harrastuksessa

Jokaisella harrastajalla on varmasti joitain omia periaatteita ja ohjenuoria, joita seuraa tässä harrastuksessa. Alla on esitelty joitain omia ajatuksiani asiaan liittyen. Muitakin periaatteita ja ohjenuoria varmasti allekirjoittaneeltakin löytyy, mutta tässä nyt ne, jotka kirjoitushetkellä tulivat mieleen.

Pyrin olemaan sekoittamatta oikeaa rahaa tähän harrastukseen

Alunperin mulla oli nollatoleranssi rahankäyttöön tässä harrastuksessa, mutta nykyään olen tietyllä tavalla hieman lepsumpi asian suhteen. Domainiin ja sivutilaan menee tietenkin rahaa ja se on täysin ok. Kuviin, teksteihin, ulkoasuun yms. en kuitenkaan aio käyttää rahaa tämän harrastuksen parissa kuin erittäin harkituissa poikkeustapauksissa. Näihin poikkeuksiin kuuluvat lähinnä tämän harrastuksen ns. yhteiseen hyvään menevä tuotto ja jos joku sattuisi jonkin taivaallisen ihmeen kautta myymään kuvia myös muutamasta tietystä IRL-elämäni The Hevosesta, joiden kuvat toisivat mulle iloa myös tämän harrastuksen ulkopuolella. Kuva-asiassa ei kuitenkaa ole vielä onnistanut ja tuskin tulee onnistamaankaan, koska kaikki nuo hevoset ovat tainneet siirtyä jo taivaslaitumille.

Teen kaikki asiat pitkälti itse

Tykkään tehdä asioita itse, vaikken niistä välttämästi kauheasti pitäisikään, ja haluan, että oma kädenjälkeni näkyy mahdollisimman paljon talleissani, hevosissani jne. Tarkoitan siis, etten ostele ulkoasuja, kuvia, tekstejä yms. edes virtuaalipalkalla. Vapaasti kopioitavista ulkoasuista saan muokattua koodaustaidoillani ihan mukiinmeneviä ulkoasuja; pystyn elämään vapaasti kopioitavien kuvien, piirroskuvien ja itse ottamieni kuvien kanssa; hevosteni luonteet ja päiväkirjamerkinnät kirjoitan itse (poikkeuksena tietenkin jos ostan hevosen, jolla on luonne ja/tai muita tekstejä, en niitä nyt tietenkään lähde uudelleenkirjoittamaan tai poistamaan tai muiden harrastajien kirjoittamat valmennukset). Lisäksi kisaan hevosillani itse, teen muotoonlaitot itse jne. Toki varmasti helpottaisin elämääni jos harrastaisin virtuaalipalkalla tiettyjen ns. palvelujen ostoa, mutta teen asiat mielummin itse omaan tahtiini ja omalla tyylilläni.

Jo kuopattujen orien käyttö kasvatuksessa on ok, tammojen ei

Tästä asiasta olen todennäköisesti joskus jossain blogikirjoituksessani jo maininnutkin. Kuopattujen orien käyttö on mielestäni siis ihan ok ja joissain tilanteissa jopa suotavaakin, esimerkiksi pari vuotta takaperin herätin pari Sîr Angrenin alkuajoilta olevaa, sittemmin hävittämääni arabisukua henkiin muutaman edesmenneen orini ja muilta harrastajilta lainaamieni tammojen voimin. Mielestäni tämä on vielä ihan realistista ja perusteltua, voihan oikeassakin elämässä edesmennyttä oria käyttää, jos siitä vain on pakasteita tallella. En tietenkään ole mitään tajutonta lapsikatrasta jo kuopatuille oreilleni hankkimassa, vaan puhumme nyt lähinnä yhdestä tai tapauskohtaisesti enintään kahdesta-kolmesta jälkeläisestä.

Jo kuopattuja tammoja en kuitenkaan ikinä käytä kasvatuksessa. En, vaikka kuinka itkisin itseni iltaisin uneen sen vuoksi, ettei siitä yhdestä maailman ihanimmasta tammasta sitten koskaan selviytynytkään elävää jälkeläistä tähän päivään saakka. Surkeana esimerkkinä tästä on mm. kaikki vanhat arabitammalinjani. Voin ihan suoraan ja sensuroimatta sanoa, että vituttaa aivan järjettömästi kyseisten linjojen kohdalla nuorempana tekemäni päätökset, mutta sellaista se elämä on. Mutta jos tamma on ehtinyt vaikka +30-vuoden ikään eikä sitä ole koskaan merkitty kuolleeksi, niin tällaisessa tilanteessa hankkisin tyytyväisenä tammalle vielä sen yhden jälkeläisen ennen kuoppaamista. Takautuvasti aiemmille vuosille varsoja ei kuitenkaan koskaan synny.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että tekeepä tuo tyttö nyt elämästään hankalaa, mielikuvitushevosiahan nämä ovat. Tämä on kuitenkin jostain syystä sellainen asia, jossa haluan seistä edellä esittämieni periaatteideni takana ja olla tekemättä poikkeuksia.

Pyrin realistisuuteen tietyissä asioissa

Haluan yrittää kasvattaa mahdollisimman realistisesti ja sen takia mm. periytän erilaisia ominaisuuksia hevosilleni tietyllä tavalla. Toki on asioita, joita katselen hieman sormien lävitse ja teen poikkeuksia. Tiedostan myös, että tuskin aina olen realistisuudentavoittelussani onnistunut ja se on ihan ok, mutta parhaani kyllä yritän.

Myyty hevonen on myyty hevonen, eikä minulla ole siihen enää mitään oikeuksia

Tämä koskee lähinnä myymiäni kasvatteja ja tästäkin asiasta olen muistaakseni joskus maininnut blogissani. Eli toisin sanoan, en harrasta kasvattieni takaisinlunastusta vaikka hevonen katoaisi bittiavaruuteen tai se jätettäisiin muuten täysin heitteille. Näissä tapauksissa kiukkuan hiukan itsekseni ja laitan moisen hävyttömyyden tehneen harrastajan mustalle listalleni hevosten myynnin suhteen.

Ostan hevosen sellaisena kuin on ja tarjoan sille kodin loppuelämäksi
Olipas kömpelö otsikointi. Tarkoitan hevosen ostamisella sellaisena kuin se on sitä, että jos esim. jätän ostotarjouksen ruunikosta 167cm korkeasta suomalaisesta puoliverisestä ja hevonen minulle myydään, se on omistuksessani edelleen ruunikko 167cm korkea suomalainen puoliverinen. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn siitä, että muilta hevosia ostettaessa niiden säkäkorkeutta ja väriä muutetaan. Jotenkin uskon ettei tämä ole enää niin yleistä kuin mitä joskus tuntui olevan, mutta ilmiön laajuudesta viis - ärsyttävää se on joka tapauksessa. Säkäkorkeus, väri ja jo luonteen omaavilla hevosilla luonteen peruspiirteet on mulle ns. pyhiä asioita, joita ei lähdetä muuttelemaan.

Mulla on hevosia ostaessa myös ollut tapana, että tarjoan niille kodin niiden loppuelämäksi. Tiedän, etteivät hevoset saa omistuksessani ehkä sitä kaikista aktiivisinta kotia. Toisaalta minulle hevosta myydessä ei tarvitse vaivata päätään sillä vaihtuuko hevosen omistaja ja osoite, unohdetaanko se vain kokonaan, katoavatko sen sivut ja tuleeko hevonen koskaan saamaan muistosivuja. Hevosen kasvattaja/myyjä voi siis luottaa siihen, ettei hevonen lähde kiertoon ja että sen sivut tulevat säilymään netissä ainakin niin kauan, kun tämän harrastuksen parissa jatkan.

Harrastan omaan tahtiin, omalla tavallani

Etenkin nyt näin aikuisena ihmisenä (heh) tämä asia on korostunut. Harrastan omaan tahtiini ja omalla tyylilläni, enkä ota turhaa stressiä jos IRL-elämä viekin ajateltua enemmän aikaa pikseliponeilusta. Voin kyllä myöntää, että musta olisi tosi kiva kuulua siihen harrastajakuntaan, jonka talli on täynnä laatispalkittuja ja kaikin puolin panostettuja suomenhevosia ja/tai puoliverisiä, jonka kasvatit menee helposti kaupaksi ja talli muutenkin niin vimpan päälle hienona. Mutta karu totuushan on se että olen laiska enkä kykene keskittymään vain pariin rotuun ja kilpailuttaa hevosiani ahkerasti, saati kirjoitella niille kaikille pitkiä tekstejä jne. Joskus nuorempana tähän pyrin ja yrittäessäni tehdä ja olla kuten muut, tein eräitä harrastukseni kannalta huonoimpia päätöksiä, joten nykyään harrastan tyytyväisesti juuri niin kuin itse haluan.

Hevoshankintoja ja rotupohdintaa

Harvinaista pukkaa! Kun palataan ensin takaisin maaliskuun puolelle, Sîr Angreniin saapui  elämäni ensimmäisen Alegre-ostosreissuni jälkeen neljä kaspianponia - suvuton ori Rambo ja tammat Fairy ja Tinderi sekä yksipolvinen tamma Liinu. Edellä mainitun nelikon ja kuluvan kuun alussa syntyneen orivarsan turvin kaspianponikantamme kasvoi yhdestä yksinäisestä yksilöstä kuuden hevosen pieneksi laumaksi. En usko, että kaspianponit koskaan nousevat meidän ns. ykköskasvatusrotujen joukkoon, mutta onhan se kiva että rodun edustajia löytyy omasta tallista enemmänkin kuin se yksi ainokainen yksilö, eikä näin ollen aina kasvattia suunnitellessa tarvitse olla heti huutelemassa muiden kaspianponien omistajien perään.

Yleisesti ottaen kaspianponit ovat käsittääkseni melko harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, joskin kasvatteja ja yksittäisiä yksilöitä löytyy sieltä täältä. Näin äkkiseltään tulee mieleen ainakin kolme tallia tai talliksi rinnastettavaa sivustoa (Lymie, Narrilaivan & Viivuskan harvinaiset hevoset), joista rodun edustajia löytyy enemmän kuin kaksi kappaletta. Alegreenkin muuten jäi meidän Fairy-tamman jälkeläinen vielä uutta kotia etsimään, jos jotakuta rotu rupesi kiinnostamaan tai etsii talliinsa uusia rodun edustajia.

Toinen hevoshankinta, josta olen tositositosi innoissani, on kolmen suvuttoman konikin lauma, jotka saapuivat vahvistamaan meidän koniklaumaa. Rousku, Posse ja Tuuri saapuivat meille niinikään Alegresta, jonne olin ensimmäisellä ostoskerrallani jättänyt tuontitoiveen rotua koskien. Tämän kolmikon ja kahden kuun alussa syntyneen kasvatin ansiosta rodun edustajia löytyy jo kymmenen yksilön lauma. Olen tyytyväinen meidän konikien nykytilanteeseen, mutta toki jossain vaiheessa olisi tarkoituksena hankkia taas pari suvutonta yksilöä lisää. Joku työpainotteinen yksilökin olisi kiva, mutta täytyy vielä tutkia onko TYH:llä jotain rajoituksia kilpailuihin sallittuja rotuja kohtaan.

Muuhun virtuaalimaailmaan verratessa uskallan sanoa, että meillä on suurin konikpopulaatio. Meidän kymmenen hevosen lisäksi tiedän pari tuomaani yksilöä ja joskus vuonna nakki jollain (tosin nykyään tietääkseni jo lopettaneella) tallilla oli muutamia rodun edustajia. Googlella löytyi myös pari satunnaista yksilöä lisää. Jos jollakulla nyt heräsi kiinnostus näitä ihastuttavia karvapalloja kohtaan eikä itse jaksa omia aivonystyröitään rasittaa tuontiponien keksimiseen, niin mielelläni tuon halukkaille vaikka ponin tai kaksi (:

Osta oma mopo konik! *tyrkyti tyrkyti*
© Astrid Van Wesenbeeck (CC BY-NC-ND 2.0)

Uusin hankinta Sîr Angreniin ovat noricuminhevoset. Toin eilen iltasella talliin kolme rodun edustajaa, orin Wim sekä tammat Anne ja Henna. Kasvatteja meille ei luonnollisesti ole vielä rodusta ehtinyt syntyä, mutta eiköhän meidän ensimmäiset norikerkasvatit putkahda maailmaan viimeistään kuun vaihteen tienoilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus tuoda vielä pari suvutonta yksilöä lisääkin, mutta sekin jäänee vähän myöhemmälle. 

Ajattelin norikerin olevan oikein pätevä valinta uudeksi kylmäveriroduksi talliin, sillä kasvattajia (mm. Belveder) ja yksittäisiä hevosia kuitenkin löytyy jonkin verran. Rotu on selkeästi noussut ainakin hetkellisesti ns. muotiroduksi, mikä on mielestäni aika hieno saavutus tuntemattomammalta kylmäverirodulta. Muistan, kuinka ihailin Rosin Blondi-tammaa (joka taitaa olla ainakin osasyy rodun tämänhetkiseenkin yleiseen hypetykseen?) joskus vuosikymmenen vaihteen tienoilla ja itsekin haaveilin ko. rodun edustajasta. Mulla oli piirroskuva ja hienot suunnitelmat pollea varten valmiina, mutta se oman norikerin hankinta koskaan toteutunut. Aika oli kuitenkin selkeästi vasta nyt  kypsä norikerien hankkimiselle ja toivotaan, että oma ja muiden innostus rotuun pysyy vähintäänkin tämänhetkisellä tasolla!

Ongelmallinen kasvattajanimi

[Varoitan jo etukäteen vaikeaselkoisesta tekstistä, sairastellessa selkokielisen tekstin tuottamisesta tulee yllättäen normaaliakin hankalampaa :D]

Valtaosa on varmaan huomannutkin, että Rautkymi vaihtoi nimensä Sîr Angreniksi tässä jokin aika sitten. (Tai kuten itse tykkään ajatella, että nimi päivittyi Rautkymistä Sîr Angreniksi - samaahan tuo nimittäin edelleen tarkoittaa, ainoastaan kirjoituskieli muuttui suomesta Tolkienin kehittelemäksi haltiakieleksi, sindariksi.) Nimen vaihdoksen myötä oli luonnollista allaa pohtia myös tallin kasvattajanimiä.

Kasvattajanimien keksiminen on mielestäni aina ollut tavallaan erittäin hankalaa, mutta toisaalta koen kasvattajanimen kuitenkin erittäin tärkeäksi asiaksi - siitä mm. tunnistaa tietyn tallin kasvatit ja pystyy erottamaan virtuaalihevoset IRL-hevosista, Kun Daydream aikoinaan muutti nimensä Rautkymiksi vuonna 2013, olin tämän saman ongelman äärellä. Tuolloin päätin kuitenkin jatkaa vanhojen liitteiden kera (DD, al Daydream ja frá Daydream) sekä ottaa niiden rinnalle VRL-tunnuksestani johdetun 5594-loppuliitteen. 

Tuolloin Daydreamin aikaiset kasvattajanimet tuntuivat tosi noloilta (koska olihan tallin alkuperäinen nimikin aika nolo :D), mutta toisaalta en koskaan ole oikein lämmennyt tuolle numeroliitteellekään. Se sopii joidenkin rotujen ja nimien kanssa, mutta ei kaikkien, ja se on myös jotenkin niin kovin...tylsä, ja siksi koen sen niin ongelmalliseksi. Toisaalta numeroliitteessä on se hyvä puoli, että sen yhdistää helposti minuun ja VRL-tunnukseeni, mutta toisaalta se on hankala yhdistää itse talliin, jos esimerkiksi törmää kasvatteihimme tai tutustuu sivuihimme ensimmäistä kertaa.

Olen siis periaatteessa jo lähes kolme vuotta vatvonut tätä asiaa mielessäni, ja tallin nimeä vaihtaessa päätin kysyä myös kanssaharrastajilta mielipiteitä hötölässä. (Kiitos muuten kaikille kommentoijille, oli tosi valaisevaa kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä tässä asiassa!) 

Päätös muuttaa arabien kasvattajanimi al Daydreamista al Angreniksi ja niinikään issikoiden kasvattajanimi frá Daydreamista frá Angreniksi oli suhteellisen helppo - ko. rotujen kasvatteja meiltä ei ole turhan paljoa lähtenyt maailmalle ja jos on, niin suurin osa niistä on unohdettu tai kadonnut. Ja esimerkiksi arabien kohdalla olen onnistunut aika hyvin tappamaan valtaosan arabisuvuistani ihan omassakin tallissani, joten.. Arabit ja issikat ovat muutenkin olleet rotuina sellaisia, joihin mulla on tosi on-off-innostus, joten ehkä tämä muutos piristää myös niiden kasvatusta Sîr Angrenissa nyt lähitulevaisuudessa! Mainittakoot, että ensimmäiset kasvatit näiden liitteiden alle ovat jo syntyneet, ne vain odottavat sivuille lisäystä.

Kasvattajanimet DD ja 5594 ovat ne hankalammat tapaukset. Kun 5594-liite otettiin käyttöön, mulla oli tarkoituksena, että varsan kasvattajanimi määräytyy tavallaan vanhempien mukaan (en kuitenkaan ala selittämään kasvattajanimen periytymistä, sillä en osaa tehdä sitä riittävän selkeästi ja lyhyesti), mutta viime aikoina olen ruvennut törkeästi suosimaan alkuperäistä DD-liitettä. Ja syy on yksinekertainen, sillä kuten aiemmin sanoin, tuossa numeroliitteessä on omat ongelmansa. 

Vaikka osa tunnistaa meidän kasvatit tuosta numeroliitteestäkin, niin olen kuitenkin pitkän pohdinnan päätteeksi päättänyt luopua sen pääasiallisesta käytöstä. DD on kuitenkin ollut meillä käytössä alusta saakka, eli pian seitsemän vuotta, minkä lisäksi olen jälleen alkanut pitää sen yksinkertaisuudesta. Sen rinnalle otetaan käyttöön etuliite Angren. Mitään sen tarkempaa sääntöä siitä, millä roduilla/sukulinjoilla mitäkin kasvattajanimeä tulisi käyttää, en aio tehdä, vaan ihan fiilispohjalla mennään. Meiltä tilausvarsoja kysellessä liitettä 5594 saa myös käyttää jatkossa, mutta itse tulen käyttämään liitettä tulevaisuudessa ainoastaan puoliveristen ja ratsuponien kohdalla ja vain tapauskohtaisesti.

Notta näin. Tarkoituksena olisi saada ensimmäiset uuden kasvattajanimen alle syntyvät varsat maailmaan tässä pääsiäisen aikana, jos aika vain riittää. (:

Nuoruuden typerät valinnat

Kun katson taaksepäin ja tarkastelen joitain Rautkymin suhteen tekemiäni päätöksiä, olen todella vihainen itselleni. Meillä oli Rautkymissä vuosien 2010 ja 2011 tienoilla erittäin monipuolisesti hevosia, niin rotuihin kuin painotuksiinkin katsottaessa. Kasvatteja syntyi paljon ja hevosmäärä kasvoi kasvamistaan.

Vuoden 2012 katovuoden (mistä kertoo mm. vuoden kehno kasvattisaldo, joka on "huikeat" 9 yksilöä) aikana vähensin hevosia. Paljon. Mulla oli silloin joku hirveä tarve saada hevoset menestymään, ja jotta menestys olisi ollut mahdollista, hevosia piti vähentää, sillä niitä oli liikaa. Ongelmana oli myös se, että moni meidän hevosista oli sukua keskenään. (Tämä on ongelma myös nykyään, kiitos nuoruuden ratkaisujeni, mutta pyrin ratkaisemaan asiat nykyään toisin.) Myin tosi paljon hevosia pois, esimerkiksi askellajihevosista ja lännenratsuista taisivat lähteä paria yksilöä lukuun ottamatta kaikki. Ne, jotka eivät menneet kaupaksi ja joihin mulla ei ollut inspiraatiota, laitoin kuoppaan.

Askellaji- ja lännenhevosten kanssa on se hyvä puoli, että niistä valtaosa lähti hyviin koteihin. Hyvällä kodilla tarkoitan siis sellaista, että sivut eivät katoa ja jälkeläisiä syntyy edes se yksi. Näitä hevosia olen tässä vuoden-parin mittaan haalinut pikkuhiljaa takaisin Rautkymin nykyisten hevosten sukuihin - heitetään vaikka esimerkkinä amerikanponiori Chinook's Bowie, jonka isän suku koostuu Grand Jeweliä lukuun ottamatta kokonaan vanhoista kasvateistani ja tuontiponeistani.

Kaikille myymilleni hevosille ei tietenkään käynyt yhtä onnekkaasti, ja pari mukavaa yksilöä onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin tai jäänyt omistajiensa unohtamiksi. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että kasvattajana mulla on oikeus ottaa kasvattini takaisin: kun myyn kasvattini pois, kasvattini on kokonaan uuden omistajansa omaisuutta, eikä mulla ole niihin enää mitään oikeutta. Nallekarkit eivät aina mene tasan ja se on sääli että kivoja hevosia katoaa, mutta niin vain joskus käy. En nyt tämän selkeämmin osaa selittää, miksi en ota unohdettuja/kadonneita kasvattejani takaisin, mutta niin se vain on. :D Mutta merkkailen kyllä tällaisia "vähemmän luottamusta herättäviä" harrastajia ylös, joille en tulevaisuudessa enää yhtä helpolla kasvatteja myy, vaikka he harrastuksen pariin jälleen palaisivatkin.

Kuoppaamistani hevosistani taasen mua harmittaa eniten tammat. Omistamiani kuopattuja oreja saatan tarvittaessa varsan tai kahden verran käyttää tammoilleni (poikkeustapauksissa myös ulkopuolisten tammoille), mutta kuopatuille tammoille en enää jälkeläisiä hanki, vaikka kuinka harmittaisi. Tämä on yksi niitä kasvattien takaisinottamisen kaltaisia periaatteita, joita mulla tässä harrastuksessa on. Kaikista eniten mua harmittaa kaikki vanhat arabituontini ja -kasvattini, joita näkyy enää lähinnä quarabieni ja muiden arabiristeytysrotujen suvuissa.

Olen näistä kuitenkin ottanut opikseni enkä enää tuijota hevosten menestymistä yhtä tarkasti - menestystä tulee jos on tullakseen, mutta suvun jatkaminen on pitkää meriittilistaa ja muuta panostusta tärkeämpää. (:

Hevosteni ominaisuuksien periytyminen

// muoks 19.10.2015, postauksen lopusta löytyvälle linkkilistalle lisätty pari osoitetta *

Olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt pikeliponeja kasvattaessani periyttää hevosilleni erilaisia ominaisuuksia mahdollisimman realistisesti. Realistisuus ja sen tavoittelu hevosen ominaisuuksien periytymisessä onkin yksi syy, miksi kasvattaminen on se mun juttu tässä harrastuksessa.

Väri

Ellei muistini aivan petä, niin olen pyrkinyt periyttämään värejä jo melko aikaisessa vaiheessa jonkinlaisella "kaavalla". Tuolloin tämä tarkoitti lähinnä sitä, että varsasta tuli saman värinen kuin sen toisesta vanhemmasta, eikä väriä vain valittu summamutikassa mieltymysten mukaan.

Eräänä kauniina päivänä löysin Ionicin blogin kautta Coat Color Calculatorin, joka on siitä lähtien ollut tärkeä apuväline valitessani hevosteni karvapeitteiden väriä. Yleensä otan hevoselle käyttöön laskurin vaihtoehdoissa ylimpänä olevan värin, vaikka se ei tarjotuista vaihtoehdoista aina olisikaan itselleni se kaikkein mieluisin. Välillä kuitenkin leikin jumalaa, ja valitsen jonkin prosentuaalisesti vähemmän todennäköisen värin hevoselle. Tietenkään CCC:n avullakaan täydelliseen realistisuuteen en hevosten värien periytymisessä ole varmasti päässyt, mutta ei se mitään. Tulos voi myös vääristyä jälkikäteen, jos jompikumpi vanhemmpista vaihtaa väriään esimerkiksi omistajan vaihdoksen yhteydessä.

Säkäkorkeus

Myös hevosteni säkäkorkeus määrittyy tietynlaisen kaavan mukaan. Ennen päätin hevosilleni säkäkorkeuden vanhempien säkäkorkeuksien mukaan (esim. jos vanhemmat on 110cm ja 130cm korkeita, varsa on jotakin siltä väliltä). Nykyään säkäkorkeuteen vaikuttavat hevoset kolmesta lähimmästä polvesta, lisäksi tammoilla kolme lähintä emälinjan ja oreilla isälinjan edustajaa kaksi kertaa kukin. Säkäkorkeuksen kokonaissumma jaetaan 17:llä ja tuloksena on hevosen säkäkorkeus. Tarvittaessa luku pyöristetään. Alla on esimerkiksi laskettu, miten Thorista tuli 164cm korkea.

(167 + 167 + 167 + 167 + 164 + 168 + 168 + 165 + 166 + 162 + 158 + 163 + 159 + 164 + 162 + 160 + 158) / 17 = 163,823.. = 164cm

Ratsuponeilla, welsh part bredeillä sun muilla kaava ei kuitenkaan toimi yhtä yksinkertaisesti, sillä poni saattaa jäädä hevoskokoiseksi. Tällöin olen miinustanut kaavan avulla lasketusta tuloksesta tapauskohtaisesti 10cm tai 20cm.

Tietenkin tämä saattaa pidemmän päälle alkaa tuottamaan melko samankorkuisia yksilöitä (muista mahdollisista ongelmakohdista on kirjoitettu täällä). Toisaalta esimerkiksi tammalle oria valitessa sulhon ja sen suvun säkäkorkeuteen on kiinnitettävä suurempaa huomiota, jos suunnitelmissa on vaikkapa pyrkiä kasvattamaan yhä korkeampia yksilöitä.

Sukupuoli

Pyrin siihen, että hevosen sukupuoli määräytyy sattumanvaraisesti - toisin sanoen esimerkiksi noppaa heittämällä tai laskemalla vanhempien nimien kirjaimet yhteen (pariton luku tarkoittaa tammaa, parillinen oria). Tämä on kuitenkin se osuus jossa "fuskaan" eniten, eli jos haluan tietystä yhdistelmästä tammavarsan, niin siitä tulee sitten tammavarsa, sanoi arpaonni mitä tahansa :D

Luonteen peruspiirteet

Yritän periyttää kaikille hevosilleni edes joitain piirteitä sen kummaltakin vanhemmalta. Tämän vuoksi Rautkymissä kaikilla hevosilla onkin sivuillaan kohta, josta näkee kyseisen yksilön periyttämät luonteenpiirteet. Silloin tällöin otan lisäavuksi myös Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattorin.

Painotuslaji & koulutustaso

Hevoselle painotuslajia ja koulutustasoa miettiessäni vanhempien painotuksella ja koulutustasolla on vaihteleva määrä painoarvoa. Yleensä hevosen painotuslaji määräytyy sen vanhempien painotuslajin mukaan (esim. kahdesta kenttäpainotteisesta tulee kenttäpainotteinen, este- ja koulupainotteisista kenttä- tai yleispainotteinen), mutta joskus esimerkiksi työpainotteisista vanhemmista voi syntyä valjakkopainotteinen yksilö. Koulutustaso on yleensä sama kuin vanhemmilla, tai jotain vanhempien koulutustasojen väliltä. Mitään tarkkaa suunnitelmaa näiden suhteen mulla ei vielä ole, vaan melko mututuntumalla mennään.


+ Bonus

Hirttivaaran hevosille ollaan pikkuhiljaa otettu koekäyttöön myös  Arnikan suunnitteleman periytymisjärjestelmän (v. 1.0). Tämä vaikuttaa lähinnä hevosen ominaisuuksiin ja koulutustason määräytymiseen. Ongelmana tässä tietenkin on mahdollinen ristiriitaisuus VRL:n ominaisuuspisteiden kanssa. Toisaalta ongelmaa ei ehdi syntyä, kun en ikinä muista rekisteröidä hevosiani niin aikaisin, että ne hyötyisivät vanhempiensa ominaisuuspisteistä.. :D

---

Hyödyllisiä linkkejä aiheeseen liittyen

- Coat Color Calculator (+ Virtuaaliwikin opas *)

- Yksinkertaisempi värien periytymistaulukko (VATY)
- Kattavampi värien periytymistaulukko (Virtuaaliwiki) *
- Virtuaalijelpin värilaskuri

- Säkäkorkeuden määräytyminen (Ionic, Gin Ahaltek ja Pink)
- Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattori

- Arnikan periytymisjärjestelmä hevosille (v. 1.0)