Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Eli niitä pieniä asioita, jotka pikseliponeilussa aiheuttavat hiusten ennenaikaisen harmaantumisen. Tähän postaukseen olen listannut nyt muutaman eniten itseäni ärsyttävän asian, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni ruvetessani pohtimaan asiaa. Listaa voisi siis jatkaa lukuisilla pienemmilläkin kiukutuksen aiheilla, mutta esimerkiksi tasaamaton teksti harvemmin vaikeuttaa harrastamista samalla tavalla, kuin jokin alla luetelluista asioista.

Hevosen väriä ei merkitä sivuille

Eikä sitä löydy VRL:n profiilista. Toki jos väri on helposti tunnistettavissa kuvasta, niin asiaa voidaan katsoa läpi sormien. Joskus kuvia on kuitenkin vaikea tulkita tai niissä on enemmän tulkinnanvaraa tai hevosen väri on epähuomiossa tulkittu väärin. Etenkin erikoisemmat värit voivat tuottaa hankaluuksia, niin myös allekirjoittaneelle. Tietenkin kuvan kanssa on voitu myös tarkoituksenmukaisesti ns. fuskata, eli hevosesta on haluttu x värinen ja sille on laitettu kuva y värisestä hevosesta, joka kuitenkin voisi mennä myös siitä x värisestä. Lisäksi lienee myös sanomattakin selvää, että se kuva voi kadota tai lakata toimimasta - varoittavana esimerkkinä tästä vaikkapa Photobucketin viimevuotinen stuntti..

Yritäpä siinä sitten pohtia, minkä värinen varsasta voisi tulla ja mitä merkitä sukutauluun! Se, ettei hevosen sivuille ole merkitty sen väriä, on mulle nykyään muuten melko käypä syy hylätä tarjottu isä- tai emäehdokas. En nyt kaikille sano suoralta kädeltä ei tämän vuoksi, mutta jos hevosella ei ole kuvaa tai väri on vaikeasti tulkittavissa, niin kyllähän ne pisteet laskevat aika radikaalisti.

Hevosen väri: kimo

Tässä on pitkälti sama ongelma, kuin edellisessäkin kohdassa. Tieto siitä, että hevonen on kimo, ei juurikaan auta sen tulevan varsan värin määrittämisessä. Tietenkin asia on joskus ratkaistavissa tarkastelemalla kimon hevosen vanhempien värejä. Mutta jos vanhempien väriä ei ole määritelty, väriksi on merkitty pelkkä kimo tai väriä ei ole periytetty realistisesti, ei tästäkään ole pahemmin apua. Tämäkin on usein mulle syy hylätä isä- tai emäehdokas.

Pienet ja tyhmästi rajatut kisat

"Yhdeltä omistajalta enintään kolme hevosta per luokka, enintään 30 hevosta per luokka." Tämä rajoitus saa mut aina näkemään punaista! Perinteisissä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa katson asiaa läpi sormien, sillä kilpailen lähinnä porrastetuissa, joissa tätä ongelmaa harvemmin tulee.

Askellaji- ja lännenratsastuksen sekä työajon kaltaisissa pienempää suosiota nauttivissa lajeissa tätä en ymmärrä. Pienten osallistujarajoitusten lisäksi näissä lajeissa mua hämmentää myös järjestettyjen kilpailuluokkien suppeus. Otetaan nyt esimerkiksi ARJ: en jaksa uskoa, että askellajiluokat täyttyvät ennen kilpailupäivää (pl. ehkä issikoiden luokat) joten miksei samalla vaivalla järjestäisi kisoja, joissa on kattava luokkavalikoima ja suuret osallistumisrajoitukset, ja jotka näin ollen palvelisivat ARJ:n kilpailijakuntaa laajemminkin?

Toki voidaan pohtia olenko laiskana kilpailunjärjestäjänä oikeutettu kitisemään tästä aiheesta, mutta kunhan vain pohdin ääneen. Ja teinhän myös uuden vuoden lupauksen kisojen järjestämisestä tälle vuodelle!

Sukutaulusta poistetut toimimattomat linkit
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin, tämä aiheuttaa epäselvyyksiä. Toimimaton linkki on kuitenkin tae sille, että hevonen on joskus ollut virtuaalimaailmassa, eikä kyseessä ole evm-hevonen. Kadonnut, linkittämätön hevonen on myös helposti tulkittavissa evm-hevoseksi, jos sukutaulun muita evm-hevosia ei ole merkitty. Tässä jokin aika sitten törmäsin myös hevoseen, jonka sukutauluun pari kadonnutta isovanhempaa oli merkitty evm-hevosiksi, vaikka kadonneiden hevosten linkit olivat esille niiden jälkeläisen sivulla.

Mulla on tämän takia joskus käynyt niinkin, että jollekin hevoselle on löytynyt kymmenkunta yllätyssukupolvea kadonneen sukulaisen kautta.

Toimimaton linkki myös auttaa (tai ainakin nopeuttaa) toimivan linkin löytymistä ja sukutaulun selvittämistä. Lisäksi joskus ne toimimattomat osoitteetkin alkavat taas toimia, esimerkiksi vaikkapa websin jäädytetty/poistettu sivu voi ruveta toimimaan tallin omistajan kirjauduttua tunnuksilleen.



Kommentteihin saa vapaasti purkaa omia näkemyksiään ja ärsytyksen aiheitaan tähän harrastukseen liittyen.

Nuoruuden typerät valinnat

Kun katson taaksepäin ja tarkastelen joitain Rautkymin suhteen tekemiäni päätöksiä, olen todella vihainen itselleni. Meillä oli Rautkymissä vuosien 2010 ja 2011 tienoilla erittäin monipuolisesti hevosia, niin rotuihin kuin painotuksiinkin katsottaessa. Kasvatteja syntyi paljon ja hevosmäärä kasvoi kasvamistaan.

Vuoden 2012 katovuoden (mistä kertoo mm. vuoden kehno kasvattisaldo, joka on "huikeat" 9 yksilöä) aikana vähensin hevosia. Paljon. Mulla oli silloin joku hirveä tarve saada hevoset menestymään, ja jotta menestys olisi ollut mahdollista, hevosia piti vähentää, sillä niitä oli liikaa. Ongelmana oli myös se, että moni meidän hevosista oli sukua keskenään. (Tämä on ongelma myös nykyään, kiitos nuoruuden ratkaisujeni, mutta pyrin ratkaisemaan asiat nykyään toisin.) Myin tosi paljon hevosia pois, esimerkiksi askellajihevosista ja lännenratsuista taisivat lähteä paria yksilöä lukuun ottamatta kaikki. Ne, jotka eivät menneet kaupaksi ja joihin mulla ei ollut inspiraatiota, laitoin kuoppaan.

Askellaji- ja lännenhevosten kanssa on se hyvä puoli, että niistä valtaosa lähti hyviin koteihin. Hyvällä kodilla tarkoitan siis sellaista, että sivut eivät katoa ja jälkeläisiä syntyy edes se yksi. Näitä hevosia olen tässä vuoden-parin mittaan haalinut pikkuhiljaa takaisin Rautkymin nykyisten hevosten sukuihin - heitetään vaikka esimerkkinä amerikanponiori Chinook's Bowie, jonka isän suku koostuu Grand Jeweliä lukuun ottamatta kokonaan vanhoista kasvateistani ja tuontiponeistani.

Kaikille myymilleni hevosille ei tietenkään käynyt yhtä onnekkaasti, ja pari mukavaa yksilöä onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin tai jäänyt omistajiensa unohtamiksi. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että kasvattajana mulla on oikeus ottaa kasvattini takaisin: kun myyn kasvattini pois, kasvattini on kokonaan uuden omistajansa omaisuutta, eikä mulla ole niihin enää mitään oikeutta. Nallekarkit eivät aina mene tasan ja se on sääli että kivoja hevosia katoaa, mutta niin vain joskus käy. En nyt tämän selkeämmin osaa selittää, miksi en ota unohdettuja/kadonneita kasvattejani takaisin, mutta niin se vain on. :D Mutta merkkailen kyllä tällaisia "vähemmän luottamusta herättäviä" harrastajia ylös, joille en tulevaisuudessa enää yhtä helpolla kasvatteja myy, vaikka he harrastuksen pariin jälleen palaisivatkin.

Kuoppaamistani hevosistani taasen mua harmittaa eniten tammat. Omistamiani kuopattuja oreja saatan tarvittaessa varsan tai kahden verran käyttää tammoilleni (poikkeustapauksissa myös ulkopuolisten tammoille), mutta kuopatuille tammoille en enää jälkeläisiä hanki, vaikka kuinka harmittaisi. Tämä on yksi niitä kasvattien takaisinottamisen kaltaisia periaatteita, joita mulla tässä harrastuksessa on. Kaikista eniten mua harmittaa kaikki vanhat arabituontini ja -kasvattini, joita näkyy enää lähinnä quarabieni ja muiden arabiristeytysrotujen suvuissa.

Olen näistä kuitenkin ottanut opikseni enkä enää tuijota hevosten menestymistä yhtä tarkasti - menestystä tulee jos on tullakseen, mutta suvun jatkaminen on pitkää meriittilistaa ja muuta panostusta tärkeämpää. (:

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)