Hirttivaara 10v - tarina tallin takana

Hirttivaara täyttää tänä kesänä pyöreitä, joten ajattelin pienen historiapläjäyksen olevan paikallaan. Hirttivaaraahan oli kaikin puolin mullistava juttu harrastuksessani; saatuani ensimmäisen oman kannettavan tietokoneeni koulumenestykseen liittyvän vedon myötä virtuaalihevosille oli enemmän aikaa, kun tietokoneajasta ei tarvinnut tapella muiden perheenjäsenten kanssa. Kesä ja sen kiireettömyys on myös aina ollut otollista aikaa uusien virtuaaliprojektien aloittamiselle ja sellainen Hirttivaarakin oli.

Hirttivaara aloitti toimintansa kesäkuun 2008 puolen välin tienoilla. Talli aloitti toimintansa nimellä Siittola Kukkakeppi, lyhyemmin Kukkis, ja nykyiseen nimeen vaihdoimme lokakuussa 2011. Hirttivaara muutti aikanaan harrastukseni suuntaa, sillä sen myötä siirryin lopullisesti pois freewebsin valmisulkoasuista. Hirttivaara oli myös ensimmäinen projektini, joka ei kaatunut heti alkumetreillä tai parin vuoden jälkeen. Toki taukojakin on tässä vuosien mittaan ehtinyt olla, mutta edelleen porskutetaan eteenpäin ja lähes aina kulisseissa on tapahtunut edes jotakin ihan pikkiriikkistä edistystä tallin hyväksi, oli se sitten ihan vain kuvien piirtämistä hevosille tai jotain muuta ideointia tallia varten.

Koska Hirttivaaralla on jo näinkin monta toimintavuotta takanaan, on tallilla ja sen toiminnalla ollut paljon aikaa kehittyä nykyiseen muotoonsa. Suomenhevoset ovat aina olleet tallin ykkösrotu, joskin parina ensimmäisenä toimintavuotena tallista löytyi myös muutama muun rotuinen yksilö. Ja kuten tallin alkuperäisestä nimestä voi päätellä, on myös kasvatus ollut se tallin päätoimintamuoto, vaikka ensimmäiset kasvatit syntyivätkin vasta alkuvuodesta 2009. Etenkin tallin alkuaikoina sen esikuvia olivat mm. Viehättävä, Fiktio ja Virtuaalitalli Lakea.

Hirttivaaran aloittaessa toimintaansa halusin sen hevosten olevan kovin menestyneitä, ja että hevoset siirtyisivät jalostuskäyttöön vasta niiden kilpauran päätyttyä. Ponnisteluista huolimatta tallin asukkaiden kilpailumenestys jäi melko laimeaksi. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä paremmin meidän hevoset ovat kuitenkin pärjänneet niin näyttelyissä, kilpailuissa kuin laatuarvosteluissakin, vaikka mitenkään erityisen suuresti en niihin mielestäni ole panostanutkaan. Ehkä se on vain jotain  ns. luonnollista kehitystä ("pojasta polvi paranee"), en tiedä.

Kesäkuun 2018 alkuun menessä talliin on ehtinyt syntyä 89 kasvattia, joista 84 on suomenhevosia. Pikaisella laskutoimituksella tallin kasvateista 31 on siirtynyt pois omistuksestani jollekin toiselle harrastajalle. Mikä on ainakin mielestäni ihan hieno ja suuri määrä, sillä tamma Kukkiksen Kastehelmi oli aikoinaan ensimmäinen tallista muualle muuttanut kasvattimme, ja tämä historiallinen hetki tapahtui vasta vuonna 2013. Menestyksekkäimpiä kasvattejamme palkintorivien pituudessa mitattuna lienevät ori Hirttivaaran Ristipisto (SLA-I, KERJ-II, YLA1, SV-I, EV-I, ADN-I) sekä tammat Hirttivaaran Lumikukka (SLA-II, KERJ-II, YLA2, SV-II, EV-II, VV-II) ja Kukkiksen Elosalama (PP-MVA, KERJ-III, SLA-I, YLA2, SV-II EV-II, VAR-II). Marraskuussa 2017 Hirttivaara palkittiin VSR:n toimesta AB-luokan suomenhevoskasvattajana. Jotain ollaan siis tehty oikein!

Toivon tietysti, että Hirttivaaralla on vielä monta hienoa ja menestyksekästä vuotta edessään. Vaikkei aina uskoisi, on Hirttivaara kuitenkin se ykkösprojektini ja tulee sitä todennäköisesti aina olemaankin, sen verran lähellä sydäntäni suomenhevoset ovat. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tallin toimintaan ja sen aktiivisuuteen enkä koe tarpeelliseksi muuttaa tallin toiminnassa oikeastaan mitään, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lisää tallin historiasta voit halutessasi lukea Hirttivaaran muuta-sivun lopusta.

...

Pst, muista myös tsekata synttärivarsat, osallistua piirretyille avoimiin VSN:n näyttelyihin sekä tuoda oma hirttisläisesi valmennettavaksi, ohjeet valmennukseen osallistumiseen löydät kymppisynttärisivulta.

Projektihaaveita #1: Piirrostalli puskapolleille

Osittain Ninstun Minä suurtallin omistajana? -postauksesta ja vanhan talliprojektin esittelystä innostuneena päätin itsekin hieman pohtia omia virtuaalihevosiin liittyviä projektihaaveitani.

Olen jo vuosia haaveillut sellaisesta kivasta piirroskuvallisesta hömppäilytallista maaseudulla, jossa hevoset saisivat kattavat kuvagalleriat ja tarinoita päiväkirjaan. Parhaassa tapauksessa tallilla olisi myös hoitajatoimintaa, ehkä myös yksityisiä ja joitain pieniä kisoja ja/tai muita mukavia aktiviteetteja.

Vuosikymmenen alussa, vuosina 2011-2013 minulla tällainen talli olikin, nimittäin Peikonjoen tila.  (Tai no, alunperin Peikkometsän tila, mutta pienen hötölässä tapahtuneen "tällainen IRL-talli on jo!!!1" -lynkkausoperaation jälkeen nimi muuttui nopeasti nykyiseen muotoonsa.) En tiedä muistaako kukaan enää sellaista tietokonepeliä kuin Petrin ja Maijan löytöretki maatilalle, mutta kyseisen pelin maisemiin sijoitin oman Peikkikseni. Mutta koska en tietenkään ikinä koskaan osaa pitää tallieni hevosmäärää pieneksi rajattuna, jouduin rakentamaan tiluksille muutaman lisätallin ja -pihaton. Aikanaan tallilla oli muutama enemmän tai vähemmän aktiivinen hoitaja, ja ainakin henkilökohtaisesti pidin tallin ja hevosten kuvien tunnelmasta.

Muistelen Peikonjokea edelleen usein ja suurella lämmöllä. Välillä edelleen myös kadun tallin lopettamista, ja osittainhan Trullinummen perustaminen kolmisen vuotta sitten oli yritykseni luoda jotakin Peikonjoen kaltaista. Vaikka Peikkis omana aikanaan olikin se mun rento hömppäilytalli, jollainen Trullis nykyään on, vei se hirmuisesti aikaa hoitajatoimintansa vuoksi. Koska Trullinummessa ei ole enää hoitajatoimintaa, ei haittaa, vaikka hevoset välillä jävätkin oman onnensa nojaan. Peikkiksen kanssa kuitenkin tunsin aina huonoa omaatuntoa siitä, etteivät hevoset ja tallin kävijät saaneet ansaitsemaansa huomiota. 

Peikonjoen aikaan minulla oli muistaakseni vielä lisäksi jokin pakottava tarve saada talleista ja hevosista kovin menestyneitä ja muutenkin sopia johonkin muottiin tässä harrastuksessa, mistä syystä tein muitakin huonoja ratkaisuja tallejani ja hevosiani ajatellen. Myös opinnot verottivat tuolloin paljon aikaa, minkä lisäksi olin tuolloin juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja tietyllä tapaa suuren henkisen kasvun äärellä (ja oikeastaan vasta tuon matkan alussa), mikä ei yhtään ainakaan helpottanut asioita. Ehkä Peikonjoki olikin se ns. The Talli, mutta valitettavasti vain perustettu väärään aikaan, minkä vuoksi sen elinkaari jäi kovin lyhyeksi.

Mutta tosiaan. Olen oikeastaan Peikkiksen lopetuksesta saakka makustellut ajatusta Peikonjoen henkiin herättämisestä tai lähes vastaavanlaisen, mutta pienemmässä mittakaavassa toimivan tallin perustamista. Samalla kuitenkin mietin, onko mitään järkeä aloittaa taas yhtä, todennäköisesti tuhoon tuomittua projektia?

Piirrostallit ovat aivan mahtavia. Olen aina pitänyt piirtämisestä ja käyttämättömiä hevoskuvia löytyy edelleen läjäpäin kansioista ja kaapin perukoilta, mutta ongelmaksi muodostuu usein liiallinen täydellisyyden- ja realismintavoitteluni (tosin nykyään olen onneksi hieman onnistunut löysäämään pipoa näiden suhteen) ja ailahtelevainen piirrustusmotivaatio. Suurinta osaa käyttämättämistä hevoskuvistani kuitenkaan tuskin kelpuuttaisin enää käyttöön ja kun miettii Hirttivaarankin hevosten kuvatilannetta aina välillä, niin onko mitään järkeä pidentää piirrosten to do-listaa entisestään ja luoda itselle lisää paineita tämän harrastuksen suhteen?

Muita ongelmia olisivat varmasti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja ihan suoraan sanoen oma laiskuuteni. Nykyisistä neljästä talliprojektistani ainoastaan Hirttivaara ja Sîr Angren lienevät ne, joita aktiivisimmin kaitsen. Ravurit ja laukkurit ovat saaneet olla taas muutaman kuukauden täysin oman onnensa nojassa, ja Trulliksenkin kanssa olen nyt viime aikoina intoutunut pakertamaan piiiiitkän tauon jälkeen. Trullinummeen olen tosin tällä hetkellä sen verran tyytyväinen, että ehkä intoa sen kanssa riittää nyt pidemmäksikin aikaa. Mutta kuvittele tähän soppaan lisäksi vielä hoitajatoimintaan painottava piirrostalli, miten paljon lisätyötä ja stressiä se toisikaan, kun välillä täytyy jo nykyistenkin projektien kanssa hieman potkia itseään persuksille.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, onko tässä taustalla oikeasti kaipuu oman hömppäilypiirrostallin ylläpitämisestä vai vain tarve päästä luomaan ja suunnittelemaan uusia talleja. Itse ainakin myönnän rakastavani tallien ja tallipihojen pohjapiirrosten suunnittelua. Niitäkin on meinaan tässä vuosien varrella rustailtu ruutuvihot täyteen, ja materiaalia löytyisi varmasti useiden kymmenien tallien tarpeiksi.

Toistaiseksi aion siis vielä pitää pääni ja jatkaa tällä nykyisellä tallimäärällä. Ehkä joskus, jonkun pitkän ja rauhallisen suunnittelun ja kulissien takana tapahtuneen rakennustyön päätteeksi läväytän esittelyyn jonkun oman uuden piirrostallini, mutta aika näyttää.

Hirttivaara 8v!

[Varoitus pitkästä ja vähän ehkä tylsästäkin(?) postauksesta]

Hirttivaaralle tuli tosiaan kesäkuun puolen välin tienoilla mittariin 8 vuotta. Meinasin vaan itse unohtaa koko kekkerit, joten synttäreitä juhlittiin vasta heinäkuun alussa. (Ja tämä postauskin piti julkaista noihin aikoihin, mutten sitten ehtinyt kirjoittaa koko roskaa valmiiksi kerralla ja sitten se jäikin kaiken muun jalkoihin.) Vaikka virtuaalimaailmassa on paljon vanhempiakin talleja, on 8-vuotta mun mielestä hieno saavutus. Odotan jo innolla kahden vuoden päästä juhlittavia kymppisynttäreitä! (:

Juhlan kunniaksi ajattelin käydä tässä läpi Hirttiksen vanhempia ori- ja tammalinjoja ja katsoa, ovatko ne millaisella mallilla. Mulla ei nimittäin ole oikeastaan mitään käryä joidenkin linjojen nykytilanteesta! Miellän tällä listalla esitellyt hevoset Hirttivaaran kantahevosiksi, ja ne ovat eläneet noin vuosien 2008-2010 aikaan/linjat ovat lähtöisin tuolta ajalta. Kursivoidulla tekstillä on perusteltu lyhyesti hevosen päätyminen tälle listalle ja linjan tämänhetkinen tilanne. Osa linjoista on saatettu esitellä jo aiemmin. Hirttivaarassa on myös muutama uudempi ori- ja tammalija jotka eivät tälle listalle päässeet, koska niiden aloittajia en katso meidän kantahevosiksi.

o. Salama

Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Salama ei koskaan saanut jälkeläisiä ja hän on kadottanut omat sivunsakin. :(  Voisikohan tästä kuitenkin löytyä pakasteita jostain kätköistä, hmm...

r. Kultapoika

Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Toistaiseksi linja voi hyvin, ja tulee jatkumaan Kiverän kautta.

| Korpikankaan Hopea Hetki (kadonnut)

| Kukkiksen Kultainen Donitsi (PP-MVA)

|| Kukkiksen Kivijätti

||| Kukkiksen Kiverä

|| Kukkiksen Katinkulta

t. Donitsityttö YLA3, AD IV

Hirttivaaran ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, hevonen. Tammalinja valitettavasti sammunut Velmuilijattaren kuoltua v. 2014 ilman tammaperillistä. Muutoin Donitsityttö on kyllä edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.

| Kukkiksen Velmuilijatar

t. Tauon Paikka YLA3, Jälkeläisluokka C

Hirttivaaran ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, hevonen. Linja voi hyvin ja tulee jatkumaan juuri syntyneen Elontien kautta. Linja on edustettuna myös muilla talleilla. 

| Kukkiksen Elpantyttö (SLA-III, YLA3)

|| Kukkiksen Velmu-Tyttö

|| Kukkiksen Poikatyttö

||| Hepsankeikka MTK

|| Kukkiksen Elovoima (SV-II)

||| Kukkiksen Elovalkea (SLA-II, YLA2, SV-III, EV-I)

|||| Hirttivaaran Elouni 

|||| Kukkiksen Elosalama (SV-II, VAR-II, EV-II)
||||| Kukkiksen Elontie

||| Kukkiksen Hillamarja

o. Elperi YLA3

Ostettu Virusturvasta v. 2009. Ei saanut Hirttivaarassa ollessaan orijälkeläisiä, edellisessä kodissa saadut jälkeläiset kadonneet. Muutoin Elperi on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.

| K.K. Popenio (kadonnut, skp epäselvä)

| Jetten Toveri (kadonnut, skp epäselvä)

| Jetten Elperiini (kadonnut, skp epäselvä)

o. SAS' LeAm Mantan Mikki YLA3

Ostettu Cheritablesta v. 2009. Sukua 0,5 polvea (isä keksitty). Linja voi hyvin ja jatkuu Hirttiksessä Tsädäämin ja tämän pian syntyvän jälkeläisen kautta. Linja jatkuu myös Viisikossa tallin kasvatustyön kautta.

| Kukkiksen Mikitin 

|| Kukkiksen Tsädääm (SLA-II, YLA2, SV-III)

||| Ulapan Taikausko

|||| Viisikon Nuttu Nurin (KTK-III, SLA-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1)

||||| Viisikon Onni Oikein (KV-I)

| Kukkiksen Simapoika (SLA-III, YLA3)

|| Kukkiksen Höpönpöpön (SV-II)

o. Rantapoika

Tullut Hirttivaaraan toiselta talliltani. Ei saanut orijälkeläisiä. Rantapoika on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa ainoan tyttärensä Hirttivaaran Tähtirallin kautta.

t. Siksakki

Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Tammalinja sammunut Hirttiksessä, mutta linja on edustettuina muilla talleilla. Muutoin Siksakki on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.

| Kukkiksen Haltialaulu

|| Kukkiksen Kultalaulu

||| Kukkiksen Kultaloitsu

||| Tutin Aurinkoinen (KRJ-I, SV-I)

|||| Huvitutin Vinhatuuli 

||||| Viisikon Virmatuuli

||||| MKT Viettelijätär

||| Huvitutin Aprillipila (SV-II)

| Hirttivaaran Sisilia

|| Kuuralehdon Rosmariini (kadonnut)

|| Kuualehdon Sandi

t. Lähiön Lapsi

V. 2009 Hirttivaaraan tuotu tamma. Tammalinja valitettavasti sammunut, sillä Kastehelmi jäi ilman tammaperillistä. Muutoin Lähiön Lapsi on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.

| Kukkiksen Kastehelmi (kadonnut)

o. KJ Velmu SLA-III, YLA3

Tullut Hirttivaaraan toiselta talliltani. Virallisesti yksipolvinen, mutta lasken orilinjan alkavan vasta Velmusta, sillä vanhemmat keksittiin ainoastaan Velmua varten. Orilinja sammunut Hirttiksessä, mutta linja on edelleen niukasti edustettuna muilla talleilla. Muutoin Velmu on hyvin edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.

| Hirttivaaran Velmu-Tähti

|| Pärren Vintiö

| Hirttivaaran Velmu-Hemmo

t. Tähdetär
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu tamma. Tammalinja jatkuu Hirttiksessä vahvana ja tulee jatkumaan juuri syntyneen Tähtisumun kautta.
| Hirttivaaran Tähtiralli (SLA-III, SV-III)
|| Hirttivaaran Tähtikello (PP-MVA, PKK-V)
||| Hirttivaaran Tähtitarina (SV-II)
|||| Hirttivaaran Tähtisumu

o. Popittaja Jälkeläisluokka C
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu piekkariori. Orilinja tulee jatkumaan Hirttiksessä Palsamipihdan kautta, lisäksi linja on edustettuna niukasti myös muilla talleilla. 
| Hirttivaaran Poppitähti
|| Kieroilija (KRJ-II, YLA3)
||| Petäjän Kirmaus
||| Aittohaaran Reinholt
|| Hirttivaaran Palsamipihta (SLA-II, SV-II, EV-II)

t. Tellervo
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu työtamma. Tammalinja voi hyvin, ja tulee jatkumaan Kukkahattutädin kautta. Linja on edustettuna myös muilla talleilla.
| Hirttivaaran Hopeakukka (SLA-III)
|| Hirttivaaran Kultakukka (SLA-II)
||| Hirttivaaran Kukkahattutäti (SV-I)
||| Hirttivaaran Lumikukka (SV-II, EV-II, VV-II, Premier)
|||| Lumivalssi
|| Hirttivaaran Hopeatuli

Siinä siis kaikki Hirttivaaran kantahevosiksi laskemani yksilöt! Osalla linjoista menee vähän huonommin kuin mitä olin ajatellut ja etenkin nuo tammalinjojen sammumiset ovat jo menetettyjä tapauksia. Toisaalta tärkeintä lienee kuitenkin se, että hevoset kuitenkin edelleen näkyvät Hirttiksen nykyisessä hevoskannassa edes jossain kohtaa sukua. Huonoin tilannehan olisi se miten Salaman kanssa on käynyt, eli ettei hevonen ole päässyt jatkamaan sukuaan ollenkaan, jolloin se häviää helpommin bittiavaruuteen ja pois omistajansa/muiden harrastajien muistista.

Nuoruuden typerät valinnat

Kun katson taaksepäin ja tarkastelen joitain Rautkymin suhteen tekemiäni päätöksiä, olen todella vihainen itselleni. Meillä oli Rautkymissä vuosien 2010 ja 2011 tienoilla erittäin monipuolisesti hevosia, niin rotuihin kuin painotuksiinkin katsottaessa. Kasvatteja syntyi paljon ja hevosmäärä kasvoi kasvamistaan.

Vuoden 2012 katovuoden (mistä kertoo mm. vuoden kehno kasvattisaldo, joka on "huikeat" 9 yksilöä) aikana vähensin hevosia. Paljon. Mulla oli silloin joku hirveä tarve saada hevoset menestymään, ja jotta menestys olisi ollut mahdollista, hevosia piti vähentää, sillä niitä oli liikaa. Ongelmana oli myös se, että moni meidän hevosista oli sukua keskenään. (Tämä on ongelma myös nykyään, kiitos nuoruuden ratkaisujeni, mutta pyrin ratkaisemaan asiat nykyään toisin.) Myin tosi paljon hevosia pois, esimerkiksi askellajihevosista ja lännenratsuista taisivat lähteä paria yksilöä lukuun ottamatta kaikki. Ne, jotka eivät menneet kaupaksi ja joihin mulla ei ollut inspiraatiota, laitoin kuoppaan.

Askellaji- ja lännenhevosten kanssa on se hyvä puoli, että niistä valtaosa lähti hyviin koteihin. Hyvällä kodilla tarkoitan siis sellaista, että sivut eivät katoa ja jälkeläisiä syntyy edes se yksi. Näitä hevosia olen tässä vuoden-parin mittaan haalinut pikkuhiljaa takaisin Rautkymin nykyisten hevosten sukuihin - heitetään vaikka esimerkkinä amerikanponiori Chinook's Bowie, jonka isän suku koostuu Grand Jeweliä lukuun ottamatta kokonaan vanhoista kasvateistani ja tuontiponeistani.

Kaikille myymilleni hevosille ei tietenkään käynyt yhtä onnekkaasti, ja pari mukavaa yksilöä onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin tai jäänyt omistajiensa unohtamiksi. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että kasvattajana mulla on oikeus ottaa kasvattini takaisin: kun myyn kasvattini pois, kasvattini on kokonaan uuden omistajansa omaisuutta, eikä mulla ole niihin enää mitään oikeutta. Nallekarkit eivät aina mene tasan ja se on sääli että kivoja hevosia katoaa, mutta niin vain joskus käy. En nyt tämän selkeämmin osaa selittää, miksi en ota unohdettuja/kadonneita kasvattejani takaisin, mutta niin se vain on. :D Mutta merkkailen kyllä tällaisia "vähemmän luottamusta herättäviä" harrastajia ylös, joille en tulevaisuudessa enää yhtä helpolla kasvatteja myy, vaikka he harrastuksen pariin jälleen palaisivatkin.

Kuoppaamistani hevosistani taasen mua harmittaa eniten tammat. Omistamiani kuopattuja oreja saatan tarvittaessa varsan tai kahden verran käyttää tammoilleni (poikkeustapauksissa myös ulkopuolisten tammoille), mutta kuopatuille tammoille en enää jälkeläisiä hanki, vaikka kuinka harmittaisi. Tämä on yksi niitä kasvattien takaisinottamisen kaltaisia periaatteita, joita mulla tässä harrastuksessa on. Kaikista eniten mua harmittaa kaikki vanhat arabituontini ja -kasvattini, joita näkyy enää lähinnä quarabieni ja muiden arabiristeytysrotujen suvuissa.

Olen näistä kuitenkin ottanut opikseni enkä enää tuijota hevosten menestymistä yhtä tarkasti - menestystä tulee jos on tullakseen, mutta suvun jatkaminen on pitkää meriittilistaa ja muuta panostusta tärkeämpää. (:

10v pikseliponeilua takana

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä rajapyykki taidettiin virallisesti saavuttaa jo keväällä. Oli miten oli, pikseliponeja on tullut harrastettua nyt puolet elämästäni. Pieni muistelotuokio lienee paikallaan nyt, kun vielä muistan jotakin harrastukseni alkuajoista!

2005-2008 - alkutaival

Tämä oli sitä hoitaja- ja freewebsin valmisulkoasuaikaa. Ensimmäisen vuoden taisin vain toimia hoitajana eri talleilla, erityisesti mieleen jäi Talli Suklaapupu ja Talli FlowerHorse (tmv), joksi ensiksi mainittu muuntui pian alettuani hoitajanurani siellä. FlowerHorsessa taisin hoitaa parikin vuotta ja useita eri hevosia, joista mieleenpainuvin oli eräs pegasostamma, jonka nimeä en enää muista. Myöhemmin tamma siirtyi omistukseeni, mutta hukkui sittemmin bittiavaruuteen.

Ensimmäinen oma tallini oli siskoni ja kahden ystäväni kanssa perustamamme talli Talli HorseHeaven vuonna 2005 tai 2006, jonka nimi on yhtä hulppea kuin mikä monella muullakin tuon aikaisella valmisulkoasutallilla oli.. :D Ystäväni lopettivat pian pikseliponeilun, ja siirryin ylläpitämään siskoni kanssa suomenhevosia kasvattavaa Mansikkamäen siitolaa. Siskonikin pian lopettaessa harrastuksen siirryin ylläpitämään yksin vuonohevosia kasvattavaa Siitola Auringonkajoa (huom. toistuva kirjoitusvirhe :D). Auringonkajon kanssa uskaltauduin koittamaan jäätä valmisulkoasujen ulkopuolelle, mutta tallin uutta, ei-valmisulkoasullista versiota ei taidettu koskaan saada julkaisuun asti. Auringonkajon lisäksi minulla oli liuta muita talliprojekteja, jotka eivät koskaan päässeet julkaisuun asti tai eivät olleet toiminnassa viikkoja kauempaa. Auringonkajon toiminta taisi loppua hieman ennen siittola Kukkakepin, nykyisen Hirttivaaran, perustamista.

Harrastukseni alkutaival jäi sinänsä positiivisesti mieleeni. Olin nuori, minulla ei ollut mitään suuria tavoitteita harrastuksen suhteen, eikä näin ollen tarvetta ottaa suurta stressiäkään tässä asiassa. Lämmöllä muistelen mm. hevossivuja joilla kaikki hevoset oli listattu tietoineen samalle sivulle, ihania valmisulkoasuja, freebokin miljoonia vieraskirjoja, välkkyviä glitterikoristeita ja noloja tallinnimiä.

2008-2013 - tavoille opettelua

Kesällä 2008 perustetun siittola Kukkakepin rinnalle nousi saman ja seuraavan vuoden aikana joitakin pienempiä talliprojekteja (esim. islanninhevostalli Hindber). Näistäkään harva kesti angstisen teinin muuttuvan mielen kanssa julkaisuun tai pitkäikäisyyteen, ja suurin osa tallinraakileista yhdistyikin syksyllä 2009 suurtalli Daydreamiksi, nykyiseksi Rautkymiksi. Kukkakeppi ja Daydream kumpainenkin kokivat monia, osin rajujakin muutoksia vuosien saatossa. Molemmat esimerkiksi vaihtoivat nimiään nykyiseen muotoonsa: Kukkakepistä tuli Hirttivaara lokakuussa 2011 ja Daydreamista Rautkymi niinkin myöhään kuin heinäkuussa 2013. 

Yksi Kukkakepin ja Daydreamin rinnalla toimineista, mainittavan arvoisista talleista on vuosina 2011-2013 toiminut Peikonjoen tila, jonka lopettaminen vielä näin jälkikäteenkin harmittaa. Myös siskoni palasi hetkellisesti takaisin vuosien 2010-2011 paikkeilla, jolloin ylläpidimme Ponikalliota (ratsastuskoulu/maalaistalli). Lisäksi vuoden 2009 tienoilla olin tutustunut myös virtuaaliseen laukka- ja raviurheiluun, joista olen nykyään muutamaa hassua laukkaponia lukuun ottamatta luopunut. Samoihin aikoihin talleistani alkoi löytyä myös piirroskuvallisia hevosia.

Siittola Kukkakepin perustaminen oli ehdottomasti käännekohta pikseliponiharrastuksessani, jota kuvaa hyvin sana "harjoittelu". Harjoittelin ulkoasujen muokkaamista, etsin omaa suuntaani harrastuksessa ja etenkin vuoden 2011 jälkeen yritin pikkuhiljaa ottaa uudelleen entistä enemmän kontaktia myös kanssaharrastajiin (vuoden 2008 jälkeen olin harrastellut lähinnä ylhässä yksinäisyydessäni). Myös teiniangstivaihe näkyy ajoittain selkeästi. :D Kaikesta opettelusta ja lukuisista tauoista huolimatta tämä ajanjakso toi lopulta myös jonkinlaista pysyvyyttä tähän harrastukseen. Tiedä sitten johtuiko se pitkästä "harjoittelu- ja opettelujaksosta" vai yksinkertaisesti siitä, että yritin kovasti kasvaa aikuiseksi.

2013/2014 -> - nykytilanne

Nykytilanteesta ei ole ainakaan vielä paljoa sanottavaa, kun tämäkin vaihe tässä harrastuksessa on vielä melko tuore ja uusi. Hirttivaara ja Rautkymi porskuttavat edelleen eteenpäin ja olen entistä lähempänä oman suuntani löytämistä tämän harrastuksen parissa: teiniangsteilu ja suuruudentavoittelu alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Myös kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa on lisääntynyt roimasti lähinnä hevostalli.netin kautta - siis juuri sen foorumin kautta, johon en ennen olisi koskenut pitkällä tikullakaan!

---

Tämä oli tällainen suppea ja tiivis pikamuistelu, jota voin itse käyttää myöhemmin tarvittaessa muistin tukena. Tätä postausta voinee joskus myöhemmin jatkaa pohdinnalla siitä, että mitä tästä harrastuksesta on saanut/saa irti, ja mikä pitää ihmisen mukana tässä touhussa vuodesta toiseen. 

Anyway, toivottavasti innostuit itsekin tekemään nostalgiatripin oman harrastuksesi alkuaikoihin. (: