keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sukulinjat #2

Tällä kertaa vuorossa (piirretty) työsuokkitammalinja. Joskos ensi kerralla saataisiin esittelyyn oreja ja muitakin kuin suokkeja! (:

Tellervo - tammalinja ("Hopeat&Kukat-linja")



Tellervo (tprt, 152cm)
- Hirttivaaran Hopeakukka (hpm, 163cm) SLA-III
-- Hirttivaaran Kultakukka (rt, 158cm)
--- Hirttivaaran Kukkahattutäti (trt, 157cm) SV-I
-- Hirttivaaran Hopeatuli (m, 161cm) *

* ei asu Hirttivaarassa

Tellervo (2008-2014, 20v) oli ensimmäinen työpainotteinen suomenhevoseni. Tammalinja jatkuu Hirttivaarassa Tellervon tyttären Hirttivaaran Hopeakukan ja sen tyttären ja tyttärentyttären kautta. Itse Tellervo ei ollut minulle mitenkään erityisen tärkeä, se oli näin kärjistetysti sanottuna "vain virtuaalihevonen muiden omistamieni yksilöiden joukossa", ja niinpä usein itse ajattelenkin linjan lähinnä Hopeakukka-tammalinjana. Vielä melko lyhyen linjan tekee tärkeäksi kuitenkin tamman jälkeläiset ja niiden jälkeläiset, niin  tammat kuin oritkin, jotka ovat omasta mielestäni ihan tosi kivoja yksilöitä. 

Alunperin tälläkään linjalla ei ollut mitään erityistä nimeämiskäytäntyöä. Hopeakukan varsoista alkaen hevoset on kuitenkin nimetty hopea- ja kukkateemaisesti, tai niitä yhdistellen. Toistaiseksi nimeämiskäytäntö on pitänyt kaikilla linjan tammoilla sekä myös oreilla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuten olettaa saattaa, linjan tammat ovat lähinnä työpainotteisia tai yleispainotteisia, jotka kilpailevat myös työkilpailuissa. Värikirjo kattaa lähinnä erilaiset rautiaat ja mustan, ja monet tammoista kantavat myös Hopeakukasta periytyvää hopeageeniä. Vaikka itse Tellervo oli melko pienikokoinen yksilö, ovat sen manttelinperijät huomattavasti suurikokoisempia. Vaikka kyseessä on työhevoslinja, eivät kaikki yksilöt suinkaan ole hirveitä jytkyjä, kiitos hieman sporttisemman mallisten isävalintojen.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Sukulinjat #1

Ajattelin aloittaa tällaisen (noin) kuukausittain julkaistavan postaussarjan, jossa esittelen aina yhden itselleni syystä tai toisesta tärkeän tamma- tai orilinjan omien hevosteni joukosta.

Aloitan postaussarjan tammalinjalla, joka lienee yksi vanhimmista omien hevosten joukosta. Lisäksi tämä tammalinja on ehdottomasti yksi itselleni tärkeimmistä, jos ei kaikkien virtuaalihevosteni, niin ainakin suomenhevosteni joukosta.

Tauon Paikka - tammalinja ("Elo-linja")



Tauon Paikka (m, 156cm) YLA3, Jälkeläisluokka C
- Kukkiksen Elpantyttö (rn, 156cm) SLA-III, YLA3
-- Kukkiksen Velmu-Tyttö (rn, 158cm)
-- Kukkiksen Poikatyttö (prn, 157cm) *
--- Hepsankeikka MTK (vkk, 154cm) *
-- Kukkiksen Elovoima (hprnvkk, 154cm) SV-II
--- Kukkiksen Elovalkea (rnvkk, 153cm) SV-III, EV-I
---- Hirttivaaran Elouni (m, 157cm) *
---- Kukkiksen Elosalama (hprn, 153cm) SV-II
--- Hirttivaaran Hillamarja (rnvkk, 156cm) *

* ei asu Hirttivaarassa

Tauon Paikka (2007-2010, 25v) oli yksi ensimmäisistä Hirttivaaran hevosista ja ehdottomasti yksi sen aikaisista silmäteristäni. Tammalinja jatkuu Hirttivaarassa Tauon Paikan tyttären Kukkiksen Elpantytön tyttäristä kolmannen, Kukkiksen Elovoiman, kautta.

Alunperin minulla ei ollut mitään suunnitelmaa tammojen yhteneväisen nimeämisen suhteen. Nimeämiseen on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota em. Kukkiksen Elovoiman jälkeen, jolloin nimet saivat Elo-alun. Toistaiseksi ainoan poikkeuksen tähän tuo tamma Hirttivaaran Hillamarja.

Linjan tammat ovat olleet pitkälti estepainotteisia, mutta myös kenttäpainotteisia löytyy nykyään yhä enenevissä määrin. Linjan edustajia leimaa useimmiten jokin erikoisempi väri, ja esimerkiksi rautiaita tai liinaharjoja perusputteja ei näiden tammojen joukosta löydy vielä laisinkaan. Kokonsa puolesta linjan Hirttivaarassa asuvat tammat ovat pienenemään päin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

10v pikseliponeilua takana

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä rajapyykki taidettiin virallisesti saavuttaa jo keväällä. Oli miten oli, pikseliponeja on tullut harrastettua nyt puolet elämästäni. Pieni muistelotuokio lienee paikallaan nyt, kun vielä muistan jotakin harrastukseni alkuajoista!

2005-2008 - alkutaival

Tämä oli sitä hoitaja- ja freewebsin valmisulkoasuaikaa. Ensimmäisen vuoden taisin vain toimia hoitajana eri talleilla, erityisesti mieleen jäi Talli Suklaapupu ja Talli FlowerHorse (tmv), joksi ensiksi mainittu muuntui pian alettuani hoitajanurani siellä. FlowerHorsessa taisin hoitaa parikin vuotta ja useita eri hevosia, joista mieleenpainuvin oli eräs pegasostamma, jonka nimeä en enää muista. Myöhemmin tamma siirtyi omistukseeni, mutta hukkui sittemmin bittiavaruuteen.

Ensimmäinen oma tallini oli siskoni ja kahden ystäväni kanssa perustamamme talli Talli HorseHeaven vuonna 2005 tai 2006, jonka nimi on yhtä hulppea kuin mikä monella muullakin tuon aikaisella valmisulkoasutallilla oli.. :D Ystäväni lopettivat pian pikseliponeilun, ja siirryin ylläpitämään siskoni kanssa suomenhevosia kasvattavaa Mansikkamäen siitolaa. Siskonikin pian lopettaessa harrastuksen siirryin ylläpitämään yksin vuonohevosia kasvattavaa Siitola Auringonkajoa (huom. toistuva kirjoitusvirhe :D). Auringonkajon kanssa uskaltauduin koittamaan jäätä valmisulkoasujen ulkopuolelle, mutta tallin uutta, ei-valmisulkoasullista versiota ei taidettu koskaan saada julkaisuun asti. Auringonkajon lisäksi minulla oli liuta muita talliprojekteja, jotka eivät koskaan päässeet julkaisuun asti tai eivät olleet toiminnassa viikkoja kauempaa. Auringonkajon toiminta taisi loppua hieman ennen siittola Kukkakepin, nykyisen Hirttivaaran, perustamista.

Harrastukseni alkutaival jäi sinänsä positiivisesti mieleeni. Olin nuori, minulla ei ollut mitään suuria tavoitteita harrastuksen suhteen, eikä näin ollen tarvetta ottaa suurta stressiäkään tässä asiassa. Lämmöllä muistelen mm. hevossivuja joilla kaikki hevoset oli listattu tietoineen samalle sivulle, ihania valmisulkoasuja, freebokin miljoonia vieraskirjoja, välkkyviä glitterikoristeita ja noloja tallinnimiä.

2008-2013 - tavoille opettelua

Kesällä 2008 perustetun siittola Kukkakepin rinnalle nousi saman ja seuraavan vuoden aikana joitakin pienempiä talliprojekteja (esim. islanninhevostalli Hindber). Näistäkään harva kesti angstisen teinin muuttuvan mielen kanssa julkaisuun tai pitkäikäisyyteen, ja suurin osa tallinraakileista yhdistyikin syksyllä 2009 suurtalli Daydreamiksi, nykyiseksi Rautkymiksi. Kukkakeppi ja Daydream kumpainenkin kokivat monia, osin rajujakin muutoksia vuosien saatossa. Molemmat esimerkiksi vaihtoivat nimiään nykyiseen muotoonsa: Kukkakepistä tuli Hirttivaara lokakuussa 2011 ja Daydreamista Rautkymi niinkin myöhään kuin heinäkuussa 2013. 

Yksi Kukkakepin ja Daydreamin rinnalla toimineista, mainittavan arvoisista talleista on vuosina 2011-2013 toiminut Peikonjoen tila, jonka lopettaminen vielä näin jälkikäteenkin harmittaa. Myös siskoni palasi hetkellisesti takaisin vuosien 2010-2011 paikkeilla, jolloin ylläpidimme Ponikalliota (ratsastuskoulu/maalaistalli). Lisäksi vuoden 2009 tienoilla olin tutustunut myös virtuaaliseen laukka- ja raviurheiluun, joista olen nykyään muutamaa hassua laukkaponia lukuun ottamatta luopunut. Samoihin aikoihin talleistani alkoi löytyä myös piirroskuvallisia hevosia.

Siittola Kukkakepin perustaminen oli ehdottomasti käännekohta pikseliponiharrastuksessani, jota kuvaa hyvin sana "harjoittelu". Harjoittelin ulkoasujen muokkaamista, etsin omaa suuntaani harrastuksessa ja etenkin vuoden 2011 jälkeen yritin pikkuhiljaa ottaa uudelleen entistä enemmän kontaktia myös kanssaharrastajiin (vuoden 2008 jälkeen olin harrastellut lähinnä ylhässä yksinäisyydessäni). Myös teiniangstivaihe näkyy ajoittain selkeästi. :D Kaikesta opettelusta ja lukuisista tauoista huolimatta tämä ajanjakso toi lopulta myös jonkinlaista pysyvyyttä tähän harrastukseen. Tiedä sitten johtuiko se pitkästä "harjoittelu- ja opettelujaksosta" vai yksinkertaisesti siitä, että yritin kovasti kasvaa aikuiseksi.

2013/2014 -> - nykytilanne

Nykytilanteesta ei ole ainakaan vielä paljoa sanottavaa, kun tämäkin vaihe tässä harrastuksessa on vielä melko tuore ja uusi. Hirttivaara ja Rautkymi porskuttavat edelleen eteenpäin ja olen entistä lähempänä oman suuntani löytämistä tämän harrastuksen parissa: teiniangsteilu ja suuruudentavoittelu alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Myös kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa on lisääntynyt roimasti lähinnä hevostalli.netin kautta - siis juuri sen foorumin kautta, johon en ennen olisi koskenut pitkällä tikullakaan!

---

Tämä oli tällainen suppea ja tiivis pikamuistelu, jota voin itse käyttää myöhemmin tarvittaessa muistin tukena. Tätä postausta voinee joskus myöhemmin jatkaa pohdinnalla siitä, että mitä tästä harrastuksesta on saanut/saa irti, ja mikä pitää ihmisen mukana tässä touhussa vuodesta toiseen. 

Anyway, toivottavasti innostuit itsekin tekemään nostalgiatripin oman harrastuksesi alkuaikoihin. (:

perjantai 29. toukokuuta 2015

Hyvä hevoslistaus?

..ja paluu bloggailun maailmaan. Tosiaan melkein vuosi ehti vierähtää hiljaiseloa tämänkin ylimääräisen ajanvietteen parista. Päätin jatkaa viime syksynä aloittamaani pohdintaa siitä, millainen on hyvä hevoslistaus. Tämän postauksen kirjoittamiseen taisi aikanaan innoittaa hötölässä käyty keskustelu siitä, millainen on hyvä hevoslistaus.

Faktahan on se, että tapoja listata virtuaalihevosiaan on yhtä monta kuin harrastajiakin. Tässä postauksessa tuon esille oman mielipiteeni siitä, millainen hevoslistaus sopii minkäkinlaiseen talliin, ja mitä tulisi kenties välttää. En ole kaikkia tallityyppejä käynyt lävitse, vaan keskittynyt tiettyyn nelikkoon: siittoloihin, ratsastuskouluihin, kilpatalleihin ja yksityistalleihin.


Siittola

Jos kasvatusrotuja on vain yksi, on hyviä listaustapoja kaksi: joko listataan kaikki hevoset yhdelle sivulle, jaoitellen ne orit- ja tammat-väliotsikoiden alle, tai listata orit omalle ja tammat omalle sivulleen. Etenkin jälkimmäinen listaustapa on käypä myös silloin, jos kasvatusratuja on useampiakin (ihanne max. 5). Tällöin hevoset kannattaa tietenkin jaoitella vielä roduittain.

Jos kasvatusrotuja on useita, paras tapa lienee tehdä jokaiselle rodulle omat sivut, joissa hevoset on jaoiteltu sukupuolen mukaan. Toinen melko hyvä tapa on listata hevoset yhdelle sivulle aakkosjärjestykseen roduittain, ja jaoitella hevoset vielä rodun sisäisesti oreihin ja tammoihin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä jokaiselle rotutyypille oma sivu, johon hevoset jakaa roduittain ja edelleen sukupuolen mukaan.

Siittolassa hevoslistauksessa hevosesta tulisi käydä ilmi ainakin nimi, sukupuoli ja rotu, mielellään myös sukupolvien määrä, painotuslaji. Myös väri ja säkäkorkeus ja joissain tapauksissa esimerkiksi veriprosentti (esim. ratusponeille poniprosentti). Kuvakin on tietty kiva, mutta suuremmissa talleissa tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, eikä välttämättä edes kovin käytännöllistä.

Itse koen parhaana tapana listata hevoset suvun pituuden mukaan aakkosjärjestykseen, orit ensin ja tammat niiden jälkeen. Pidän esillä myös "nippelitietoa" hevosesta, eli värin, säkäkorkeuden, mahdolliset tarvittavat veriprosentit ja rekisterinumeron. Nämä ovat ennen kaikkea apuna itselleni, mutta saattavat hyödyttää myös muita tallin sivuille löytäneitä kanssaharrastajia.

Ratsastuskoulu

Ratsastuskoulussa hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle, ja näin se yleensä tehdäänkin. Monesti ratsastuskouluilla on sivubisneksenä yksityistoimintaa. Yksityishevoset voi surutta listata samalle sivulle tuntsareiden kanssa, kunhan ne löytyvät oman alaotsikkonsa alta eivätkä sekoitu tuntsareihin. Yksityishevosten sijoittaminen omalle sivullekaan ei ole huono idea varsinkaan silloin, jos yksityisiä löytyy tallista useampia.

Koen erittäin tärkeäksi, että ratsastuskoulun hevoslistauksessa hevosesta on tietojen ohella pieni kuva. Tärkeimpiä tietoja ovat hevoset nimi (pelkkä lempinimikin riittää), rotu, sukupuoli, ikä ja hoitajan nimi. Mukava lisä on myös pieni kuvaus hevosesta, tai jotkin pallurat/merkit kertomassa hevosen vaativuudesta hoitotilanteissa ja ratsastaessa.

Kilpatalli

Kilpatallilla toimii hyvin samankaltaiset listaustyylit kuin siittolassa (hevoset jaoiteltu tammoihin/oreihin, joko samalle tai eri sivulle jne.). Siittolassa hevoset voi myös jaoitella niiden pääasiallisen kilpailulajin mukaan (esteet, koulu, kenttä..), jos tallin hevoset kilpailevat useammassa kuin yhdessä lajissa, ja sitten edelleen tammoihin ja oreihin jne. 

Tämänkaltaisien tallien hevoslistauksessa tärkeimpiä tietoja lienevät tietenkin hevosen nimi, rotu, sukupuoli, painotuslaji ja suvun pituus. Kuva on näissäkin tietenkin kiva lisä, mutta ei mielestäni välttämättömyys.

Yksityistalli

Yksityistallissa hevoslistauksen ja sen sisältävien tietojen ei mielestäni tarvitse olla yhtä kattava kuin talleissa, jotka majoittavat vain omistajan omia hevosia. Hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle karsinajärjestyksen mukaan, tai miksei ihan vain sekalaisessa järjestyksessä.

Kuten jo mainitsinkin, en koe yksityistallin hevoslistauksessa tarpeelliseksi tuoda ylenpalttisen paljon hevosen tietoja esille. Tärkeimpiä ovat nimi, rotu, sukupuoli ja omistajan nimi. Myös vuokranmaksun tila on hyvä merkitä näkyviin, ellei se selviä jostakin erillisestä listasta. Kuva on myös tässä tapauksessa kiva lisä.

---

Loppuarvioksi tai yhteenvedoksi voitaneen siis sanoa, että hevoslistauksen on hyvä olla selkeä ja hevosista oltava esillä kaikki oleellinen tieto - tämä siis vaihtelee tallin toimintamuodon mukaan. Sekalaisesti koottu ja epäselvä hevoslistaus hankaloittaa kanssaharrastajien elämää, ja vaikuttaa myös omaan harrastamiseesi.

Kuten alussa mainitsin, nämä ovat vain omia mielipiteitäni, enkä esitä näitä ainoana oikeana faktana. Toivon kuitenkin, että jos sinulla on ollut vaikea pohtia tallillesi sopivaa hevoslistaustyyliä, tästä postauksesta oli jotakin apua. (: 

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Rautkymin uusi ilme

Sain kesäkuussa vihdoin vaihdettua kaikille Rautkymin hevosille uuden ulkoasun, mikä kunniaksi halusin tietenkin ruveta suunnittelemaan tallille uutta ulkoasua. Tuo vanha, keltasävyinen ulkoasu oli kyllä ihan kiva, mutta halusin jotain vähän epävärikkäämpää, yksinkertaisempaa ja muka-käytännöllisempää. Niinpä muutama päivä sitten muokkasin tästä ulkoasusta itseäni miellyttävämmän version. Ulkoasu on nyt vaihdettu melkein kaikille pääsivuille, hevosten sivut päivitän uuteen ilmeeseen muiden päivitysten yhteydessä.

Vanha keltasävyinen ulkoasu.

Ulkoasua vaihtaessani päivittelin myös sivuston tekstejä ja muokkasin hevoslistausta. Ennen hevoset oli jaettu kahdelle sivulle, siitoshevosiin ja kilpahevosiin. Näillä on se ero, että siitoshevoset kilpailevat epäaktiivisemmin/eivät ollenkaan/ne ovat jo siirtyneet eläkkeelle. Vanha hevosjaoittelu olikin lähinnä muistutus itselle, millä tarvitsee kilpailla ja millä ei. Tämän lisäksi hevoset oli vielä jaoiteltu roduittain, ensin orit suvun pituuden mukaan aakkosjärjestyksessä, sitten tammat suvun pituuden mukaan aakkosjärjestyksessä. Nyt kaikki hevoset on listattu yhdelle sivulle ja jaoiteltu rotutyypeittäin. Näiden alaotsikoiden alle hevoset on vielä listrattu roduittain, ja rodun sisäisesti jaoiteltu kilpa- ja siitoshevosiin. Listauksesta siistimmän tekee kuitenkin se, että tietyn hevosrodun yksilöt saa näkyviin rodun nimeä klikkaamalla. Itse ainakin pidän uudesta hevoslistauksesta vanhaa enemmän, mutta olisi kiva kuulla kommentteja myös Rautkymissä vierailevilta kanssaharrastajilta!

Uusi, yksinkertaisempi ja omistajan silmää miellyttävämpi ulkoasu.

Uuden ulkoasun myötä Rautkymissä puhaltavat uudet tuulet myös hevosten kilpailuttamisen osalta. Koulu-, este-, kenttä- ja valjakkopainotteisten kanssa siirrytään kilpailemaan lähinnä porrastetuissa, mikä vähentää omaa työtäni hevosten sivujen päivittämisen suhteen; kaikki tarvittava tieto hevosten kilpailustatistiikasta näkyy sen rekisterisivulla! Hevosten kilpailuttamisesta lisää toisessa postauksessa myöhemmin tässä kuussa, joten ei aiheesta tällä kertaa enempää.


Uudesta ulkoasusta olisi mukava kuulla kommentteja ja mahdollisesti myös parannusehdotuksia. (:

tiistai 5. elokuuta 2014

Hellurei ja hellät tunteet!

Long time no see! Noin puolentoista vuoden bloggailutauon jälkeen ajattelin palauttaa Tinúvelin pikseliponiblogin takaisin elävien kirjoihin. Käytännössä aloitan blogin pitämisen täysin puhtaalta pöydältä, ja poistin surutta vanhat, 2012-2013 vuodenvaihteessa kirjoitetut tekstit. Myös blogin ulkoasu koki hieman muutoksia.

Blogi tulee edelleen keskittymään melko lailla omiin talleihini, Hirttivaaraan ja Rautkymiin, sekä niissä asuviin hevosiin. Myös virtuaalimaailman muita asioita ja koko harrastusta yleisesti tullaan varmasti käsittelemään. Pyrin saamaan vähintään yhden postauksen pystyyn per kuukausi, eli melkoisen rennolla meiningillä mennään. (: