torstai 21. joulukuuta 2017

Periaatteeni tässä harrastuksessa

Jokaisella harrastajalla on varmasti joitain omia periaatteita ja ohjenuoria, joita seuraa tässä harrastuksessa. Alla on esitelty joitain omia ajatuksiani asiaan liittyen. Muitakin periaatteita ja ohjenuoria varmasti allekirjoittaneeltakin löytyy, mutta tässä nyt ne, jotka kirjoitushetkellä tulivat mieleen.

Pyrin olemaan sekoittamatta oikeaa rahaa tähän harrastukseen
Alunperin mulla oli nollatoleranssi rahankäyttöön tässä harrastuksessa, mutta nykyään olen tietyllä tavalla hieman lepsumpi asian suhteen. Domainiin ja sivutilaan menee tietenkin rahaa ja se on täysin ok. Kuviin, teksteihin, ulkoasuun yms. en kuitenkaan aio käyttää rahaa tämän harrastuksen parissa kuin erittäin harkituissa poikkeustapauksissa. Näihin poikkeuksiin kuuluvat lähinnä tämän harrastuksen ns. yhteiseen hyvään menevä tuotto ja jos joku sattuisi jonkin taivaallisen ihmeen kautta myymään kuvia myös muutamasta tietystä IRL-elämäni The Hevosesta, joiden kuvat toisivat mulle iloa myös tämän harrastuksen ulkopuolella. Kuva-asiassa ei kuitenkaa ole vielä onnistanut ja tuskin tulee onnistamaankaan, koska kaikki nuo hevoset ovat tainneet siirtyä jo taivaslaitumille.

Teen kaikki asiat pitkälti itse
Tykkään tehdä asioita itse, vaikken niistä välttämästi kauheasti pitäisikään, ja haluan, että oma kädenjälkeni näkyy mahdollisimman paljon talleissani, hevosissani jne. Tarkoitan siis, etten ostele ulkoasuja, kuvia, tekstejä yms. edes virtuaalipalkalla. Vapaasti kopioitavista ulkoasuista saan muokattua koodaustaidoillani ihan mukiinmeneviä ulkoasuja; pystyn elämään vapaasti kopioitavien kuvien, piirroskuvien ja itse ottamieni kuvien kanssa; hevosteni luonteet ja päiväkirjamerkinnät kirjoitan itse (poikkeuksena tietenkin jos ostan hevosen, jolla on luonne ja/tai muita tekstejä, en niitä nyt tietenkään lähde uudelleenkirjoittamaan tai poistamaan tai muiden harrastajien kirjoittamat valmennukset). Lisäksi kisaan hevosillani itse, teen muotoonlaitot itse jne. Toki varmasti helpottaisin elämääni jos harrastaisin virtuaalipalkalla tiettyjen ns. palvelujen ostoa, mutta teen asiat mielummin itse omaan tahtiini ja omalla tyylilläni.

Jo kuopattujen orien käyttö kasvatuksessa on ok, tammojen ei
Tästä asiasta olen todennäköisesti joskus jossain blogikirjoituksessani jo maininnutkin. Kuopattujen orien käyttö on mielestäni siis ihan ok ja joissain tilanteissa jopa suotavaakin, esimerkiksi pari vuotta takaperin herätin pari Sîr Angrenin alkuajoilta olevaa, sittemmin hävittämääni arabisukua henkiin muutaman edesmenneen orini ja muilta harrastajilta lainaamieni tammojen voimin. Mielestäni tämä on vielä ihan realistista ja perusteltua, voihan oikeassakin elämässä edesmennyttä oria käyttää, jos siitä vain on pakasteita tallella. En tietenkään ole mitään tajutonta lapsikatrasta jo kuopatuille oreilleni hankkimassa, vaan puhumme nyt lähinnä yhdestä tai tapauskohtaisesti enintään kahdesta-kolmesta jälkeläisestä.

Jo kuopattuja tammoja en kuitenkaan ikinä käytä kasvatuksessa. En, vaikka kuinka itkisin itseni iltaisin uneen sen vuoksi, ettei siitä yhdestä maailman ihanimmasta tammasta sitten koskaan selviytynytkään elävää jälkeläistä tähän päivään saakka. Surkeana esimerkkinä tästä on mm. kaikki vanhat arabitammalinjani. Voin ihan suoraan ja sensuroimatta sanoa, että vituttaa aivan järjettömästi kyseisten linjojen kohdalla nuorempana tekemäni päätökset, mutta sellaista se elämä on. Mutta jos tamma on ehtinyt vaikka +30-vuoden ikään eikä sitä ole koskaan merkitty kuolleeksi, niin tällaisessa tilanteessa hankkisin tyytyväisenä tammalle vielä sen yhden jälkeläisen ennen kuoppaamista. Takautuvasti aiemmille vuosille varsoja ei kuitenkaan koskaan synny.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että tekeepä tuo tyttö nyt elämästään hankalaa, mielikuvitushevosiahan nämä ovat. Tämä on kuitenkin jostain syystä sellainen asia, jossa haluan seistä edellä esittämieni periaatteideni takana ja olla tekemättä poikkeuksia.

Pyrin realistisuuteen tietyissä asioissa
Haluan yrittää kasvattaa mahdollisimman realistisesti ja sen takia mm. periytän erilaisia ominaisuuksia hevosilleni tietyllä tavalla. Toki on asioita, joita katselen hieman sormien lävitse ja teen poikkeuksia. Tiedostan myös, että tuskin aina olen realistisuudentavoittelussani onnistunut ja se on ihan ok, mutta parhaani kyllä yritän.

Myyty hevonen on myyty hevonen, eikä minulla ole siihen enää mitään oikeuksia
Tämä koskee lähinnä myymiäni kasvatteja ja tästäkin asiasta olen muistaakseni joskus maininnut blogissani. Eli toisin sanoan, en harrasta kasvattieni takaisinlunastusta vaikka hevonen katoaisi bittiavaruuteen tai se jätettäisiin muuten täysin heitteille. Näissä tapauksissa kiukkuan hiukan itsekseni ja laitan moisen hävyttömyyden tehneen harrastajan mustalle listalleni hevosten myynnin suhteen.

Ostan hevosen sellaisena kuin on ja tarjoan sille kodin loppuelämäksi
Olipas kömpelö otsikointi. Tarkoitan hevosen ostamisella sellaisena kuin se on sitä, että jos esim. jätän ostotarjouksen ruunikosta 167cm korkeasta suomalaisesta puoliverisestä ja hevonen minulle myydään, se on omistuksessani edelleen ruunikko 167cm korkea suomalainen puoliverinen. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn siitä, että muilta hevosia ostettaessa niiden säkäkorkeutta ja väriä muutetaan. Jotenkin uskon ettei tämä ole enää niin yleistä kuin mitä joskus tuntui olevan, mutta ilmiön laajuudesta viis - ärsyttävää se on joka tapauksessa. Säkäkorkeus, väri ja jo luonteen omaavilla hevosilla luonteen peruspiirteet on mulle ns. pyhiä asioita, joita ei lähdetä muuttelemaan.

Mulla on hevosia ostaessa myös ollut tapana, että tarjoan niille kodin niiden loppuelämäksi. Tiedän, etteivät hevoset saa omistuksessani ehkä sitä kaikista aktiivisinta kotia. Toisaalta minulle hevosta myydessä ei tarvitse vaivata päätään sillä vaihtuuko hevosen omistaja ja osoite, unohdetaanko se vain kokonaan, katoavatko sen sivut ja tuleeko hevonen koskaan saamaan muistosivuja. Hevosen kasvattaja/myyjä voi siis luottaa siihen, ettei hevonen lähde kiertoon ja että sen sivut tulevat säilymään netissä ainakin niin kauan, kun tämän harrastuksen parissa jatkan.

Harrastan omaan tahtiin, omalla tavallani
Etenkin nyt näin aikuisena ihmisenä (heh) tämä asia on korostunut. Harrastan omaan tahtiini ja omalla tyylilläni, enkä ota turhaa stressiä jos IRL-elämä viekin ajateltua enemmän aikaa pikseliponeilusta. Voin kyllä myöntää, että musta olisi tosi kiva kuulua siihen harrastajakuntaan, jonka talli on täynnä laatispalkittuja ja kaikin puolin panostettuja suomenhevosia ja/tai puoliverisiä, jonka kasvatit menee helposti kaupaksi ja talli muutenkin niin vimpan päälle hienona. Mutta karu totuushan on se että olen laiska enkä kykene keskittymään vain pariin rotuun ja kilpailuttaa hevosiani ahkerasti, saati kirjoitella niille kaikille pitkiä tekstejä jne. Joskus nuorempana tähän pyrin ja yrittäessäni tehdä ja olla kuten muut, tein eräitä harrastukseni kannalta huonoimpia päätöksiä, joten nykyään harrastan tyytyväisesti juuri niin kuin itse haluan.

3 kommenttia:

  1. Voisin sanoa tähän, että aamen ja miksi varastit minulta hyvän teksti-idean :D Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta joutuisin kirjoittamaan saman tekstin itse, joten ehkä minun pitää keksiä jotakin muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja hehee, välillä näinkin päin :D

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista