lauantai 3. helmikuuta 2018

Sîr Angrenin kylmäverikatsaus

Sîr Angrenin hevosvalikoimissa on tällä hetkellä yhdeksän eri kylmäverirotua. Tekstin kirjoitushetkellä kylmäverihevosia on ollut yhteensä 60 yksilöä, näistä 27 oria ja 33 tammaa.

Bretagnenhevosia meillä on tällä hetkellä viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Kaikkihan näistä ovat valitettavasti enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Rotu oli myös toinen meidän Keskustan jalostustopan tammikuun roduista ja meidän molemmille oreille ja kahdelle tammalle siellä etsittiinkin sopivia kumppaneita. Mitään tunkua ei tosiaan ollut ja rupesinkin pohtimaan, löytyykö näitä edes muilta? Vuonna 2015 henkiin heränneessä Aias Draftsissa näitä oli muutama yksilö, mutta kyseinen talli ei ole pariin vuoteen elonmerkkejä näyttänyt. Kävin myös kaikki tietämäni kylmäveri- ja suurtallit läpi, mutten mistään löytänyt edes yhtä yksittäistä yksilöä. Täytynee siis tuoda jossain vaiheessa itse taas lisää tuontisukuisia yksilöitä, mulla kun on tämän rodun edustajille kivoja kuvia käytettävissä. 

Eestinhevosia meiltä löytyy yksi ori ja kolme tammaa, eli yhteensä neljä rodun edustajaa. Nämäkin kaikki ovat pitkälti sukua keskenään, vaikka Alegresta muutama erisukuinen yksilö pari vuotta sitten hankittiinkin. Tämän rodun kanssa ei kuitenkaan ole sinänsä mikään hätä, kun kasvatus on melko pienimuotoista ja rodun edustajia löytyy jonkin verran myös muilta harrastajilta.

Irlannincobeja meillä on tällä hetkellä 15, kahdeksan oria ja seitsemän tammaa. Irlannincob on aina ollut meidän kylmäveriroduista suurilukuisin, mutta koska rotu ei ole enää kiinnostanut itseäni niin paljon kuin aiemmin, olen yrittänyt saada määrää hieman pienennettyä parin viime vuoden aikana. Näidenkin ongelma on, että kaikki ovat jonkin verran sukua keskenään. Toisaalta rodun edustajia löytyy melko paljon myös muilta harrastajilta, joten näille kumppanin löytäminen ei ole onneksi kovin suurta rakettitiedettä.

Irlannincobori DD Eoghan
Irlannintyöhevosia meillä on neljä, joista kolme eli valtaosa on oreja. Nämä ovat kaikki sukua keskenään, Farbranch Malley ja Farbranch Monday olivat meidän kantahevosia ja niiden lisäksi rotua edustaa Angrenissa kaksikon poika ja pojanpoika. Näiden kanssa on tarkoituksena lähinnä vain jatkaa tuota orilinjaa ja käyttää rodun yksilöitä myös irish sport horsen kasvatukseen. Irlannintyöhevosiakin löytyy jonkin verran muilta harrastajilta, joten näidenkään kanssa ei mikään suuri hätä ole.

Islanninhevosia meillä on kaksi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä kuusi yksilöä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämäkin rupeavat kaikki olemaan sukua keskenään.. Issikoita löytyy onneksi kuitenkin muiltakin harrastajilta, joten tämänkään rodun kanssa ei olla vielä kusessa. Toki mulla on poltellut mielessä myös ajatus parin suvuttoman yksilön tuomisesta talliin, mutta en ole tätä aivoitusta vielä laittanut toteutukseen asti.

Noricuminhevosia meillä on viisi, kaksi oria ja kolme tammaa. Näitä hankin aikanaan silloin, kun Rosin Blonde Q-tamma tässä pari-kolme vuotta takaperin hetkellisesti nostatti rodun suosiota. Itsekin olin Blondia ihaillut jo monta vuotta aiemmin, joten pakkohan rodun edustajia oli saada omaan talliin. Meidän noricuminhevoset ovat (yllätys!) kaikki sukua keskenään ja saavat toistaiseksi ihan rauhassa ollakin. Tämä ei ole niitä mun ykkösrotuja joihin haluan keskittyä, joten tarpeen tullen muilta harrastajilta löytyy varmasti meidän hevosille sopivia yksittäisiä yksilöitä, kun joskus meidän yksipolvisten tulee aika hankkia jälkikasvua.

Norjanvuonohevosia meillä on kaksi oria ja viisi tammaa, eli yhteensä seitsemän pystyharjaa. Mitäpä näistä nyt enempää tarinoisi, tämäkään rotu ei ole viime aikoina erityisesti inspiroinut, joten näitäkin kasvatellaan melko hitaaseen tahtiin. Kasvatusmateriaalia löytyy tarvittaessa muiltakin, tosin meidän vuonot eivät kaikki taida vielä olla keskenään sukua.

Perchenhevosori Raimbaut 5594
Perchenhevonen oli toinen tammikuun roduista meidän jalostustopassa. Rodun edustajia löytyy tallista viisi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä yhdeksän yksilöä. Nämäkin ovat kaikki melko lailla sukua keskenään, mutta vuoden vaihteen tienoilla hankin talliin yhden erisukuisen kaksipolvisen tamman, Faustine Radonin, joka tuli meille Alegresta. Percheroneja löytyy myös jonkin verran muilta harrastajilta, joten ainakin lyhytsukuisten kanssa ei pitäisi mitään suuria ongelmia tämän rodun kasvatuksen suhteen tulla.

Shirenhevonen on listan viimeinen rotu ja sen edustajia meiltä löytyy viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Shirejä meille tulee toivottavasti lisää myöhemmin keväällä, kun rotu pääsee jalostustopaan kuukauden roduksi. Meidän pari yksipolvista tammaa, kaksipolvinen tamma ja kaksipolvinen ori kaipaisivat sulhoja/morsmaikkua muiden omistamista hevosista, etteivät nämäkin olisi kaikki kohta sukua keskenään yhtään enempää, kuin mitä tällä hetkellä. 


Jossain vaiheessa kiinnostelisi hankkia meidän kylmäveristen joukkoon vielä jonkun uuden rodun edustajia. Vielä en ole kuitenkaan keksinyt, mikä rotu olisi sopiva ja tällä kertaa toiveissa olisi löytää sellainen rotu, joka jaksaa inspiroida kauemminkin kuin pari kuukautta.