tiistai 15. toukokuuta 2018

Uusia rotuhankintoja ja rotutoiveita

Tammikuussa toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja toin Sîr Angreniin neljä mangalargaa. Olin jo parin vuoden ajan miettinyt rodun ottamista Angrenin valikoimiin, kuulostaahan rotu jotenkin kovin eksoottiselta ainakin omaan korvaani ja minulla olisi jonkin verran kuviakin jemmassa rodun edustajille. Rotu oli alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän vuoden 2017 syksyn aikana, kun intoni askellajihevosiin oli nousussa ihan yleisellä tasolla. Tein hieman tutkimuksia mangalargojen määrästä virtuaalimaailmassa ja löysin joitain yksilöitä muutamalta eri tallilta. Tieto siitä, etten olisi täysin yksin rodun kanssa, oli oikeastaan se pääasia.

Ensimmäiset Angrenin mangalargat olivat orit Bossa Nova ja Sertanejo sekä tammat Amanda RDJ ja  Luciana RDJ. Myös ensimmäiset omat kasvatit ovat jo syntyneet, ori Angren Boaventura sekä tamma Angren Adelina. Näille sain toisiksi vanhemmiksi hevoset lainaan muilta harrastajilta, mikä oli mielestäni ihan huippuhieno juttu! Kasvattien syntymän aikoihin tallille muutti myös 2-polvinen tilausvarsa Ponipallerosta, ori PP's Tacito. Aijettä, lisää näitä!

...

Helmi-maaliskuun vaihteessa selailin Keskustassa Alegren poistomyyntiä. Tykkään tehdä ostoksia Alegresta, sieltä löytyy välillä meinaan jos jonkinmoista helmeä! Tällä kertaa matkaan tarttui hackneyori Shagbag of Radon. Meillä on joskus tallin alkuaikoina yksi-kaksi hackneytä ollutkin, joten ei tämä periaatteessa täysin uusi rotu meillä ole. Alkuaikojen hackneyt eivät kuitenkaan koskaan saaneet jälkikasvua talliin ja ne on jo aikaa sitten myyty pois ja unohdettu uuden omistajan toimesta. Mutta takaisin Shagbagiin, sukua orilla on 0 + 2 polvea. Jälkeläisiäkin sille on ehtinyt syntyä jo viisi, mutta näitä tutkiessani totesin suurimman osan niistä ja parista lapsenlapsesta kadonneen tai tulleen unohdetuiksi. Parista lisäjälkeläisestä ei ole siis ollenkaan haittaa!

...

Nyt kevään edetessä olen ottanut jälleen Gummerruksen suuren hevoskirjan kätösiini sekä selaillut nettiä ja pohtinut, mikä tai mitkä rodut voisivat olla seuraavana hankintalistalla. Tällä hetkellä vahvimpia ehdokkaita ovat criollo ja clydesdale, muita mielessä pyörineitä vaihtoehtoja ovat mm. marwari ja perunpaso. Katsellaan, mitä kesä ja syksy lopulta tuovat tullessaan.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pitkien sukujen selvittämisestä

Tässä taannoin eräälle virtuaalihevoselleni sukua selvitellessäni sain innostuksen kirjoittaa omia mietteitäni pitkäsukuisiin virtuaalihevosiin, tai oikeastaan niiden sukujen selvittämiseen liittyen.

Välillä sitä tulee miettineeksi, onko pitkäsukuisen hevosen suvun selvittämisessä mitään järkeä. Suvun selvittäminen on erittäin aikaavievää puuhaa, vaikka sukupolvia olisi "vain" se kymmenkunta kappaletta. Suurimmat ja aikaavievimmät ongelmat hevosen suvun selvittämisessä ovat lähinnä toimimattomat linkit, hevoset joiden kohdalla on epäselvää ovatko ne evm-yksilöitä vai joskus olleet virtuaalimaailmassa sekä hevosten linkkien puuttuminen sukutaulusta kokonaan esimerkiksi niissä tilanteissa, kun hevonen on kadonnut tai kuollut ja hevosen omistaja on nähnyt syystä tai toisesta tarpeelliseksi tästä syystä poistaa linkin. Etenkin näiden kahden viimeiseksi mainitun asian selvittely on välillä melkoista salapoliisityötä.

Omasta hevoslaumastani pitkäsukuisimmat omistamani yksilöt taitavat olla puoliverisiä, ja niistä osalla sukutaulu ulottuu tietyiltä osin noin 20 sukupolven taa. Sukutaulujen selvittämiseen on käytetty monia, monia tunteja ja parin hevosen kohdalla varmasti jopa päiviä. Kun lopulta huomaa käyttäneensä yhdeltä istumalta kokonaisen päivän ja puoli yötä virtuaalihevosen suvun selvittämiseen ja selvitys jää silti kesken tulee pohtineeksi, onko tässä nyt oikesti mitään järkeä.

Kaikesta käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta haluan itse kuitenkin merkitä hevosen sivulle sen kaikki esivanhemmat. Haluan, että kaikki historia ja lukuisten harrastajien panostus, mikä pitkäsukuisen hevosen taustalla on, saadaan esille kaiken kansan ihmeteltäväksi. Lisäksi jonkinasteisena historiafriikkinä koen erittäin mielenkiintoiseksi mm. tarkastella eri aikoina eläneiden virtuaalihevosten sivuja ja vetää niistä omia johtopäätöksiäni esimerkiksi ulkoasumuoteihin ja siihen, mitä asioita hevosissa on milloinkin arvostettu. Jokaisesta rodusta voi myös löytää niitä ns. ykkösnimiä, jotka saattavat esiintyä pitkäsukuisen hevosen sukutaulussa jopa kymmenenkin kertaa, ellei useamminkin. Ja onhan se tavallaan aika hienoa ajatella, että joku lähes 20 vuotta sitten, hyvässä lykyssä vain hetken ajan virtuaalimaailmassa elänyt virtuaalihevonen vaikuttaa edelleen suvuissa. Virtuaalihevosen suvun selvittäminen voi siis omalla tavallaan olla erittäin palkitsevaa, mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Lisäksi kun suvun on kerran selvittänyt ei sitä tarvitse hevosen jälkeläisille selvittää enää uudestaan, kunhan vain copypastettaa kaiken selvitetyn tiedon hevosen jälkikasvun sivulle.

Mitä kaikkea sitten pitkäsukuisen hevosen sukulaisista merkitään sivuille? Moni merkitsee vain hevosen nimen, mikä on mielestäni täysin riittävää. Itse merkitsen myös palkinnot ja hevosen rodun, jos rodun kasvatukseen on sallittu useampia rotuja/sektioita/kantakirjoja. Merkitsen myös jos hevonen on kadonnut, eli sille ei löydy enää mitään toimivaa linkkiä, sekä ns, epäselvät tapaukset (evm?-merkinnällä) sekä varmasti evm-hevoset. Haluaisin myös merkitä hevosten säkäkorkeuden ja värin, mutta siinä taitaisi olla ihan liikaa työtä. Mutta olisihan se mielenkiintoista ja tarjoaisi lisää analysoitavaa!

---

Mitä mieltä sinä olet pitkäsukuisten hevosten sukujen selvittämisestä - hauskaa ja hyödyllistä, aivan turhaa touhua, vai kenties jotakin muuta? Selvitätkö sinä pitkäsukuisten hevostesi suvut ja jos selvität, mitä kaikkia tietoja niistä merkitset nähtäville? Tuliko mieleen jotakin muuta kommentoitavaa/ajatuksia aiheeseen liittyen? Sana on vapaa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Projektihaaveita #1: Piirrostalli puskapolleille

Osittain Ninstun Minä suurtallin omistajana? -postauksesta ja vanhan talliprojektin esittelystä innostuneena päätin itsekin hieman pohtia omia virtuaalihevosiin liittyviä projektihaaveitani.

Olen jo vuosia haaveillut sellaisesta kivasta piirroskuvallisesta hömppäilytallista maaseudulla, jossa hevoset saisivat kattavat kuvagalleriat ja tarinoita päiväkirjaan. Parhaassa tapauksessa tallilla olisi myös hoitajatoimintaa, ehkä myös yksityisiä ja joitain pieniä kisoja ja/tai muita mukavia aktiviteetteja.

Vuosikymmenen alussa, vuosina 2011-2013 minulla tällainen talli olikin, nimittäin Peikonjoen tila.  (Tai no, alunperin Peikkometsän tila, mutta pienen hötölässä tapahtuneen "tällainen IRL-talli on jo!!!1" -lynkkausoperaation jälkeen nimi muuttui nopeasti nykyiseen muotoonsa.) En tiedä muistaako kukaan enää sellaista tietokonepeliä kuin Petrin ja Maijan löytöretki maatilalle, mutta kyseisen pelin maisemiin sijoitin oman Peikkikseni. Mutta koska en tietenkään ikinä koskaan osaa pitää tallieni hevosmäärää pieneksi rajattuna, jouduin rakentamaan tiluksille muutaman lisätallin ja -pihaton. Aikanaan tallilla oli muutama enemmän tai vähemmän aktiivinen hoitaja, ja ainakin henkilökohtaisesti pidin tallin ja hevosten kuvien tunnelmasta.

Muistelen Peikonjokea edelleen usein ja suurella lämmöllä. Välillä edelleen myös kadun tallin lopettamista, ja osittainhan Trullinummen perustaminen kolmisen vuotta sitten oli yritykseni luoda jotakin Peikonjoen kaltaista. Vaikka Peikkis omana aikanaan olikin se mun rento hömppäilytalli, jollainen Trullis nykyään on, vei se hirmuisesti aikaa hoitajatoimintansa vuoksi. Koska Trullinummessa ei ole enää hoitajatoimintaa, ei haittaa, vaikka hevoset välillä jävätkin oman onnensa nojaan. Peikkiksen kanssa kuitenkin tunsin aina huonoa omaatuntoa siitä, etteivät hevoset ja tallin kävijät saaneet ansaitsemaansa huomiota. 

Peikonjoen aikaan minulla oli muistaakseni vielä lisäksi jokin pakottava tarve saada talleista ja hevosista kovin menestyneitä ja muutenkin sopia johonkin muottiin tässä harrastuksessa, mistä syystä tein muitakin huonoja ratkaisuja tallejani ja hevosiani ajatellen. Myös opinnot verottivat tuolloin paljon aikaa, minkä lisäksi olin tuolloin juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja tietyllä tapaa suuren henkisen kasvun äärellä (ja oikeastaan vasta tuon matkan alussa), mikä ei yhtään ainakaan helpottanut asioita. Ehkä Peikonjoki olikin se ns. The Talli, mutta valitettavasti vain perustettu väärään aikaan, minkä vuoksi sen elinkaari jäi kovin lyhyeksi.

Mutta tosiaan. Olen oikeastaan Peikkiksen lopetuksesta saakka makustellut ajatusta Peikonjoen henkiin herättämisestä tai lähes vastaavanlaisen, mutta pienemmässä mittakaavassa toimivan tallin perustamista. Samalla kuitenkin mietin, onko mitään järkeä aloittaa taas yhtä, todennäköisesti tuhoon tuomittua projektia?

Piirrostallit ovat aivan mahtavia. Olen aina pitänyt piirtämisestä ja käyttämättömiä hevoskuvia löytyy edelleen läjäpäin kansioista ja kaapin perukoilta, mutta ongelmaksi muodostuu usein liiallinen täydellisyyden- ja realismintavoitteluni (tosin nykyään olen onneksi hieman onnistunut löysäämään pipoa näiden suhteen) ja ailahtelevainen piirrustusmotivaatio. Suurinta osaa käyttämättämistä hevoskuvistani kuitenkaan tuskin kelpuuttaisin enää käyttöön ja kun miettii Hirttivaarankin hevosten kuvatilannetta aina välillä, niin onko mitään järkeä pidentää piirrosten to do-listaa entisestään ja luoda itselle lisää paineita tämän harrastuksen suhteen?

Muita ongelmia olisivat varmasti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja ihan suoraan sanoen oma laiskuuteni. Nykyisistä neljästä talliprojektistani ainoastaan Hirttivaara ja Sîr Angren lienevät ne, joita aktiivisimmin kaitsen. Ravurit ja laukkurit ovat saaneet olla taas muutaman kuukauden täysin oman onnensa nojassa, ja Trulliksenkin kanssa olen nyt viime aikoina intoutunut pakertamaan piiiiitkän tauon jälkeen. Trullinummeen olen tosin tällä hetkellä sen verran tyytyväinen, että ehkä intoa sen kanssa riittää nyt pidemmäksikin aikaa. Mutta kuvittele tähän soppaan lisäksi vielä hoitajatoimintaan painottava piirrostalli, miten paljon lisätyötä ja stressiä se toisikaan, kun välillä täytyy jo nykyistenkin projektien kanssa hieman potkia itseään persuksille.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, onko tässä taustalla oikeasti kaipuu oman hömppäilypiirrostallin ylläpitämisestä vai vain tarve päästä luomaan ja suunnittelemaan uusia talleja. Itse ainakin myönnän rakastavani tallien ja tallipihojen pohjapiirrosten suunnittelua. Niitäkin on meinaan tässä vuosien varrella rustailtu ruutuvihot täyteen, ja materiaalia löytyisi varmasti useiden kymmenien tallien tarpeiksi.

Toistaiseksi aion siis vielä pitää pääni ja jatkaa tällä nykyisellä tallimäärällä. Ehkä joskus, jonkun pitkän ja rauhallisen suunnittelun ja kulissien takana tapahtuneen rakennustyön päätteeksi läväytän esittelyyn jonkun oman uuden piirrostallini, mutta aika näyttää.

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kriteereitä vanhempiehdokkaille

Jokaisella harrastajalla on varmasti omat kriteerinsä sen suhteen, millä perusteella he valitsevat tamman orille tai orin tammalle. Muistaakseni näistä on muutamaan otteeseen keskusteltu ihan yleisesti myös Keskustassa. Tässä kuitenkin hieman pohdintaa siitä, millä perusteella itse teen tamma-/orivalintoja.

...

Kiva nimi, se on aina plussaa. Millainen sitten on kiva nimi? Siihen minulla ei ole kuitenkaan antaa mitään selkeää vastausta, sillä se vaihtelee esimerkiksi ajankohdan ja oman mielialani suhteen. Kriteerini nimien suhteen ovat myös hieman rotukohtaisia, esimerkiksi puoliverisillä, jotka eivät kuulu niihin ykkössuosikkeihini, jokin lyhyt ja tylsä ihmisen nimi ei hirveästi innosta. Myös esimerkiksi suomenhevosilla arvostan kekseliäitä nimiä.

Myös hevosen sukulaiste nimet saisivat olla kivoja. Tai jos suvusta löytyy jotain mielestäni spesiaaleja hevosia, kuten vanhoja omia kasvattejani tai tuontejani, joita ei enää omien hevosteni suvuista löydy, tai muiden harrastajien omistamia muuten vain mieleeni olevia yksilöitä, nousevat muuten ehkä hieman tylsemmänkin hevosen pisteet romasti. Sillä, toimivatko sukulaisten linkit, ei minulle ole yleensä niinkään väliä. Pääasia on, että edes se rikkinäinen linkki on viitsitty jättää sukutauluun esille.

Yleensä haluaisin myös, että hevosella on tasainen suku ainakin ensimmäisen kolmen polven verran, pidempisukuisillakin aina vähän rodusta riippuen myös hieman pidemmälle. Esimerkiksi tasasukuinen 5-polvinen suomenhevonen ei mielestäni olisi mitenkään mahdottomuus. Mutta tämä ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu sääntö, sillä jotkut epätasaisen suvun omaavat hevoset ovat olleet erittäin hienoja ja persoonallisia yksilöitä. Esimerkkinä meidän Quiero's Danziga xx, en koe sen epätasaista sukua mitenkään ongelmallisena, etenkään kun se on epätasainen tuollaisella ns. siistillä tavalla. Lisäksi kaikkien rotujen kohdalla ei yksinkertaisesti voi olla liian nirso suvun pituuden ja tasaisuuden kanssa, sen olen oppinut.

Myös värillä on joissain tapauksissa väliä. Pidän värikkäistä ja erikoisen värisistä hevosista, ja onhan seaina mukavaa kerryttää erikoisvärisiä yksilöitä omaan hevoslaumaan. Etenkin askellajiratsujen parissa on viime aikoina tuntunut, että olen täysin erikoisvärien sokaisema, kun etsin sopivaa tammaa/oria jollekin hevosistani. Yritäin kuitenkin hillitä itseäni ja käyttää myös niitä tylsemmän värisiä hevosia, jos ne muuten sopisivat suunnitelmiini paremmin.

Käytän kaikkien hevosteni säkäkorkeuden määrittämiseen laskukaavaa (esitelty täällä), joten tapauskohtaisesti myös säkäkorkeudella voi olla väliä. Eli lähinnä silloin, jos tavoitteena on mahdollisimman suuri- tai pienikokoinen varsa. Näissä tapauksissa väliä ei ole pelkästään sen mahdollisen isä-/emäehdokkaan säkäkorkeudella, vaan myös sen vanhempien ja isovanhempien säkäkorkeuksilla! Ja täytyy myöntää, että muutaman kerran muuten kiva vanhempiehdokas on jäänyt käyttämättä, koska se ei säkäkorkeutensa vuoksi ole sopinut suunnitelmiini.


Laatuarvostelu ja näyttelypalkinnot ovat aina mukava lisä hevosella, samoin kilailutulokset. Nämä harvemmin ovat kuitenkaan se ratkaiseva tekijä, jos hevonen on muuten tosi persoonallinen ja muuten itseäni miellyttävä. Ainoastaan yleisemmillä roduilla ja etenkin puoliverisillä toivoisin jonkinlaista menestystä, mutta niidenkään kohdalla se ei aina ole kiveen hakattu vaatimus, jos esimerkiksi hevosen suvusta löytyy joitain vanhoja helmiä tai hevonen on muuten aivan täydellinen kokonaisuus.

Tämä ei sinänsä liity hevoseen itseensä mitenkään, mutta myös hevosen sivun yleisilme vaikuttaa valintaan. Jos sivu on tylsä, sekainen tai ei muuten vain miellytä, se ikävä kyllä vaikuttaa valintaan joskus negatiivisesti. Lisäksi kuva, ja etenkin kiva sellainen, on tietenkin myös aina plussaa.

...

Se, mitkä edellä olevista asioista saavat eniten painoarvoa sitä sopivaa tammaa tai oria valitessa, vaihtelevat tietenkin tilanteen mukaan. Esimerkiksi harvinaisempien rotujen kohdalla ei voi jäädä liikaa tuijottelemaan pikkuseikkoja, kun taas vaikkapa suomenhevosten ja puoliveristen kohdalla valinnanvaraa on niin paljon, että niiden kanssa voi hyvillä mielillä ruveta hieman nirsoilemaankin. Kommenttikenttään saa vapaasti heittää omia ajatuksiaan ja listoja kriteereistään!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Sîr Angrenin kylmäverikatsaus

Sîr Angrenin hevosvalikoimissa on tällä hetkellä yhdeksän eri kylmäverirotua. Tekstin kirjoitushetkellä kylmäverihevosia on ollut yhteensä 60 yksilöä, näistä 27 oria ja 33 tammaa.

Bretagnenhevosia meillä on tällä hetkellä viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Kaikkihan näistä ovat valitettavasti enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Rotu oli myös toinen meidän Keskustan jalostustopan tammikuun roduista ja meidän molemmille oreille ja kahdelle tammalle siellä etsittiinkin sopivia kumppaneita. Mitään tunkua ei tosiaan ollut ja rupesinkin pohtimaan, löytyykö näitä edes muilta? Vuonna 2015 henkiin heränneessä Aias Draftsissa näitä oli muutama yksilö, mutta kyseinen talli ei ole pariin vuoteen elonmerkkejä näyttänyt. Kävin myös kaikki tietämäni kylmäveri- ja suurtallit läpi, mutten mistään löytänyt edes yhtä yksittäistä yksilöä. Täytynee siis tuoda jossain vaiheessa itse taas lisää tuontisukuisia yksilöitä, mulla kun on tämän rodun edustajille kivoja kuvia käytettävissä. 

Eestinhevosia meiltä löytyy yksi ori ja kolme tammaa, eli yhteensä neljä rodun edustajaa. Nämäkin kaikki ovat pitkälti sukua keskenään, vaikka Alegresta muutama erisukuinen yksilö pari vuotta sitten hankittiinkin. Tämän rodun kanssa ei kuitenkaan ole sinänsä mikään hätä, kun kasvatus on melko pienimuotoista ja rodun edustajia löytyy jonkin verran myös muilta harrastajilta.

Irlannincobeja meillä on tällä hetkellä 15, kahdeksan oria ja seitsemän tammaa. Irlannincob on aina ollut meidän kylmäveriroduista suurilukuisin, mutta koska rotu ei ole enää kiinnostanut itseäni niin paljon kuin aiemmin, olen yrittänyt saada määrää hieman pienennettyä parin viime vuoden aikana. Näidenkin ongelma on, että kaikki ovat jonkin verran sukua keskenään. Toisaalta rodun edustajia löytyy melko paljon myös muilta harrastajilta, joten näille kumppanin löytäminen ei ole onneksi kovin suurta rakettitiedettä.

Irlannincobori DD Eoghan
Irlannintyöhevosia meillä on neljä, joista kolme eli valtaosa on oreja. Nämä ovat kaikki sukua keskenään, Farbranch Malley ja Farbranch Monday olivat meidän kantahevosia ja niiden lisäksi rotua edustaa Angrenissa kaksikon poika ja pojanpoika. Näiden kanssa on tarkoituksena lähinnä vain jatkaa tuota orilinjaa ja käyttää rodun yksilöitä myös irish sport horsen kasvatukseen. Irlannintyöhevosiakin löytyy jonkin verran muilta harrastajilta, joten näidenkään kanssa ei mikään suuri hätä ole.

Islanninhevosia meillä on kaksi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä kuusi yksilöä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämäkin rupeavat kaikki olemaan sukua keskenään.. Issikoita löytyy onneksi kuitenkin muiltakin harrastajilta, joten tämänkään rodun kanssa ei olla vielä kusessa. Toki mulla on poltellut mielessä myös ajatus parin suvuttoman yksilön tuomisesta talliin, mutta en ole tätä aivoitusta vielä laittanut toteutukseen asti.

Noricuminhevosia meillä on viisi, kaksi oria ja kolme tammaa. Näitä hankin aikanaan silloin, kun Rosin Blonde Q-tamma tässä pari-kolme vuotta takaperin hetkellisesti nostatti rodun suosiota. Itsekin olin Blondia ihaillut jo monta vuotta aiemmin, joten pakkohan rodun edustajia oli saada omaan talliin. Meidän noricuminhevoset ovat (yllätys!) kaikki sukua keskenään ja saavat toistaiseksi ihan rauhassa ollakin. Tämä ei ole niitä mun ykkösrotuja joihin haluan keskittyä, joten tarpeen tullen muilta harrastajilta löytyy varmasti meidän hevosille sopivia yksittäisiä yksilöitä, kun joskus meidän yksipolvisten tulee aika hankkia jälkikasvua.

Norjanvuonohevosia meillä on kaksi oria ja viisi tammaa, eli yhteensä seitsemän pystyharjaa. Mitäpä näistä nyt enempää tarinoisi, tämäkään rotu ei ole viime aikoina erityisesti inspiroinut, joten näitäkin kasvatellaan melko hitaaseen tahtiin. Kasvatusmateriaalia löytyy tarvittaessa muiltakin, tosin meidän vuonot eivät kaikki taida vielä olla keskenään sukua.

Perchenhevosori Raimbaut 5594
Perchenhevonen oli toinen tammikuun roduista meidän jalostustopassa. Rodun edustajia löytyy tallista viisi oria ja neljä tammaa, eli yhteensä yhdeksän yksilöä. Nämäkin ovat kaikki melko lailla sukua keskenään, mutta vuoden vaihteen tienoilla hankin talliin yhden erisukuisen kaksipolvisen tamman, Faustine Radonin, joka tuli meille Alegresta. Percheroneja löytyy myös jonkin verran muilta harrastajilta, joten ainakin lyhytsukuisten kanssa ei pitäisi mitään suuria ongelmia tämän rodun kasvatuksen suhteen tulla.

Shirenhevonen on listan viimeinen rotu ja sen edustajia meiltä löytyy viisi kappaletta, kaksi oria ja kolme tammaa. Shirejä meille tulee toivottavasti lisää myöhemmin keväällä, kun rotu pääsee jalostustopaan kuukauden roduksi. Meidän pari yksipolvista tammaa, kaksipolvinen tamma ja kaksipolvinen ori kaipaisivat sulhoja/morsmaikkua muiden omistamista hevosista, etteivät nämäkin olisi kaikki kohta sukua keskenään yhtään enempää, kuin mitä tällä hetkellä. 


Jossain vaiheessa kiinnostelisi hankkia meidän kylmäveristen joukkoon vielä jonkun uuden rodun edustajia. Vielä en ole kuitenkaan keksinyt, mikä rotu olisi sopiva ja tällä kertaa toiveissa olisi löytää sellainen rotu, joka jaksaa inspiroida kauemminkin kuin pari kuukautta.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Eli niitä pieniä asioita, jotka pikseliponeilussa aiheuttavat hiusten ennenaikaisen harmaantumisen. Tähän postaukseen olen listannut nyt muutaman eniten itseäni ärsyttävän asian, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni ruvetessani pohtimaan asiaa. Listaa voisi siis jatkaa lukuisilla pienemmilläkin kiukutuksen aiheilla, mutta esimerkiksi tasaamaton teksti harvemmin vaikeuttaa harrastamista samalla tavalla, kuin jokin alla luetelluista asioista.


Hevosen väriä ei merkitä sivuille
Eikä sitä löydy VRL:n profiilista. Toki jos väri on helposti tunnistettavissa kuvasta, niin asiaa voidaan katsoa läpi sormien. Joskus kuvia on kuitenkin vaikea tulkita tai niissä on enemmän tulkinnanvaraa tai hevosen väri on epähuomiossa tulkittu väärin. Etenkin erikoisemmat värit voivat tuottaa hankaluuksia, niin myös allekirjoittaneelle. Tietenkin kuvan kanssa on voitu myös tarkoituksenmukaisesti ns. fuskata, eli hevosesta on haluttu x värinen ja sille on laitettu kuva y värisestä hevosesta, joka kuitenkin voisi mennä myös siitä x värisestä. Lisäksi lienee myös sanomattakin selvää, että se kuva voi kadota tai lakata toimimasta - varoittavana esimerkkinä tästä vaikkapa Photobucketin viimevuotinen stuntti..

Yritäpä siinä sitten pohtia, minkä värinen varsasta voisi tulla ja mitä merkitä sukutauluun! Se, ettei hevosen sivuille ole merkitty sen väriä, on mulle nykyään muuten melko käypä syy hylätä tarjottu isä- tai emäehdokas. En nyt kaikille sano suoralta kädeltä ei tämän vuoksi, mutta jos hevosella ei ole kuvaa tai väri on vaikeasti tulkittavissa, niin kyllähän ne pisteet laskevat aika radikaalisti.

Hevosen väri: kimo
Tässä on pitkälti sama ongelma, kuin edellisessäkin kohdassa. Tieto siitä, että hevonen on kimo, ei juurikaan auta sen tulevan varsan värin määrittämisessä. Tietenkin asia on joskus ratkaistavissa tarkastelemalla kimon hevosen vanhempien värejä. Mutta jos vanhempien väriä ei ole määritelty, väriksi on merkitty pelkkä kimo tai väriä ei ole periytetty realistisesti, ei tästäkään ole pahemmin apua. Tämäkin on usein mulle syy hylätä isä- tai emäehdokas.

Pienet ja tyhmästi rajatut kisat
"Yhdeltä omistajalta enintään kolme hevosta per luokka, enintään 30 hevosta per luokka." Tämä rajoitus saa mut aina näkemään punaista! Perinteisissä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa katson asiaa läpi sormien, sillä kilpailen lähinnä porrastetuissa, joissa tätä ongelmaa harvemmin tulee.

Askellaji- ja lännenratsastuksen sekä työajon kaltaisissa pienempää suosiota nauttivissa lajeissa tätä en ymmärrä. Pienten osallistujarajoitusten lisäksi näissä lajeissa mua hämmentää myös järjestettyjen kilpailuluokkien suppeus. Otetaan nyt esimerkiksi ARJ: en jaksa uskoa, että askellajiluokat täyttyvät ennen kilpailupäivää (pl. ehkä issikoiden luokat) joten miksei samalla vaivalla järjestäisi kisoja, joissa on kattava luokkavalikoima ja suuret osallistumisrajoitukset, ja jotka näin ollen palvelisivat ARJ:n kilpailijakuntaa laajemminkin?

Toki voidaan pohtia olenko laiskana kilpailunjärjestäjänä oikeutettu kitisemään tästä aiheesta, mutta kunhan vain pohdin ääneen. Ja teinhän myös uuden vuoden lupauksen kisojen järjestämisestä tälle vuodelle!

Sukutaulusta poistetut toimimattomat linkit
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin, tämä aiheuttaa epäselvyyksiä. Toimimaton linkki on kuitenkin tae sille, että hevonen on joskus ollut virtuaalimaailmassa, eikä kyseessä ole evm-hevonen. Kadonnut, linkittämätön hevonen on myös helposti tulkittavissa evm-hevoseksi, jos sukutaulun muita evm-hevosia ei ole merkitty. Tässä jokin aika sitten törmäsin myös hevoseen, jonka sukutauluun pari kadonnutta isovanhempaa oli merkitty evm-hevosiksi, vaikka kadonneiden hevosten linkit olivat esille niiden jälkeläisen sivulla.

Mulla on tämän takia joskus käynyt niinkin, että jollekin hevoselle on löytynyt kymmenkunta yllätyssukupolvea kadonneen sukulaisen kautta.

Toimimaton linkki myös auttaa (tai ainakin nopeuttaa) toimivan linkin löytymistä ja sukutaulun selvittämistä. Lisäksi joskus ne toimimattomat osoitteetkin alkavat taas toimia, esimerkiksi vaikkapa websin jäädytetty/poistettu sivu voi ruveta toimimaan tallin omistajan kirjauduttua tunnuksilleen.



Kommentteihin saa vapaasti purkaa omia näkemyksiään ja ärsytyksen aiheitaan tähän harrastukseen liittyen.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lupauksia vuodelle 2018

Kuluneelle vuodelle ei tullutkaan tehtyä yhtäkään lupausta. Jos vuodelle 2018 taas heittäisi kuitenkin muutaman pikseliponiaiheisen lupauksen, joiden pariin sitten palata, jos muuten tuntuu olevan motivaation kanssa hankaluuksia tämän harrastuksen parissa.

Hanki aikuiskuva kaikille Hirttivaaran hevosille
Aivan, kuin olisin kuullut tämän lupauksen aiemminkin.. Ja totta tosiaan, samaa lupasin aikoinaan vuodelle 2016, jolloin lupauksen toteutuminen jäi näemmä kiinni vain kahdesta kuvasta. Nyt voitaisiin pistää paremmaksi ja oikeasti toteuttaa tämä lupaus.

Kirjoita blogiin vähintään kerran kuukaudessa
Ja taas, ihan kuin joku toistaisi rikkinäistä levyä! Mutta rehellisesti sanottuna, blogi jäi nyt kuluneena vuonna aika pahasti paitsioon ja se on toiminut lähinnä vain omien tallieni tilannekatsauskanavana. Asia-aiheita en kuitenkaan aio luvata seuraavallekaan vuodelle, mutta kunhan saataisiin kirjoitusaktiivisuus muuten vain rullaamaan vähän paremmin.

Järjestä vähintään viidet kilpailut jokavuotisten kekkereiden lisäksi
Olen tosi laiska järjestämään kilpailuja. Järjestän vuosittain Hirttivaaran ja Sîr Angrenin synttärikilpailut sekä jouluisin Hirttivaaran Joululoikka-estekilpailut. Vuonna 2018 lupaankin siis järjestää näiden kilpailujen lisäksi vähintään viidet kilpailut, eli yhteensä kahdeksat karkelot koko vuonna.

Tee enemmän harrastuksen yhteistä hyvää ajatellen
Eli siis, voisin hankkia vaikka yhden vastuutehtävän lisää. Tällä hetkellä toimin tuomarina TYH:n laatuarvostelussa sekä PKK:n näyttelyiden muu kuva-luokissa. Yksi tuomarointipesti tai vastaava ei siis varmaankaan maailmaa kaataisi.

Toinen vaihtoehto on tehdä enemmän ilmaista hyvää muille harrastajille. Siis vaikkapa ilmaisia tekstejä tai muotoonlaittoja. Tai sitten voisin vihdoin laittaa sen vapaastikopiointisivuston pystyyn, mihin voisin lykätä esille lukemattomat määrät vanhoja tallien ja tallialueiden pohjapiirroksiani viimeisten 10 vuoden ajalta. Tiedä sitten, onko ilmaisille, ei aina niin kauniisti toteutetuille pohjapiirroksille kovin suurta kysyntää.

Lahjo kasvattien omistajia
Lupaan siis järjestää jonkin valmennuspäivän tai jaella ilmaisia tekstejä muiden omistuksessa oleville kasvateilleni. Mitäpä tätä enempää selittelemään.


Eiköhän tässä ole jo ihan kivasti asioita luvattuna, nuo kaikki luvatut asiat kun vaativat jonkin verran aikaa toteutuksensa kanssa. Ja koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten vähempi parempi , hehee. Olisi kiva kuulla myös teidän muiden pikseliponiaiheisia lupauksia tulevalle vuodelle!

torstai 21. joulukuuta 2017

Periaatteeni tässä harrastuksessa

Jokaisella harrastajalla on varmasti joitain omia periaatteita ja ohjenuoria, joita seuraa tässä harrastuksessa. Alla on esitelty joitain omia ajatuksiani asiaan liittyen. Muitakin periaatteita ja ohjenuoria varmasti allekirjoittaneeltakin löytyy, mutta tässä nyt ne, jotka kirjoitushetkellä tulivat mieleen.

Pyrin olemaan sekoittamatta oikeaa rahaa tähän harrastukseen
Alunperin mulla oli nollatoleranssi rahankäyttöön tässä harrastuksessa, mutta nykyään olen tietyllä tavalla hieman lepsumpi asian suhteen. Domainiin ja sivutilaan menee tietenkin rahaa ja se on täysin ok. Kuviin, teksteihin, ulkoasuun yms. en kuitenkaan aio käyttää rahaa tämän harrastuksen parissa kuin erittäin harkituissa poikkeustapauksissa. Näihin poikkeuksiin kuuluvat lähinnä tämän harrastuksen ns. yhteiseen hyvään menevä tuotto ja jos joku sattuisi jonkin taivaallisen ihmeen kautta myymään kuvia myös muutamasta tietystä IRL-elämäni The Hevosesta, joiden kuvat toisivat mulle iloa myös tämän harrastuksen ulkopuolella. Kuva-asiassa ei kuitenkaa ole vielä onnistanut ja tuskin tulee onnistamaankaan, koska kaikki nuo hevoset ovat tainneet siirtyä jo taivaslaitumille.

Teen kaikki asiat pitkälti itse
Tykkään tehdä asioita itse, vaikken niistä välttämästi kauheasti pitäisikään, ja haluan, että oma kädenjälkeni näkyy mahdollisimman paljon talleissani, hevosissani jne. Tarkoitan siis, etten ostele ulkoasuja, kuvia, tekstejä yms. edes virtuaalipalkalla. Vapaasti kopioitavista ulkoasuista saan muokattua koodaustaidoillani ihan mukiinmeneviä ulkoasuja; pystyn elämään vapaasti kopioitavien kuvien, piirroskuvien ja itse ottamieni kuvien kanssa; hevosteni luonteet ja päiväkirjamerkinnät kirjoitan itse (poikkeuksena tietenkin jos ostan hevosen, jolla on luonne ja/tai muita tekstejä, en niitä nyt tietenkään lähde uudelleenkirjoittamaan tai poistamaan tai muiden harrastajien kirjoittamat valmennukset). Lisäksi kisaan hevosillani itse, teen muotoonlaitot itse jne. Toki varmasti helpottaisin elämääni jos harrastaisin virtuaalipalkalla tiettyjen ns. palvelujen ostoa, mutta teen asiat mielummin itse omaan tahtiini ja omalla tyylilläni.

Jo kuopattujen orien käyttö kasvatuksessa on ok, tammojen ei
Tästä asiasta olen todennäköisesti joskus jossain blogikirjoituksessani jo maininnutkin. Kuopattujen orien käyttö on mielestäni siis ihan ok ja joissain tilanteissa jopa suotavaakin, esimerkiksi pari vuotta takaperin herätin pari Sîr Angrenin alkuajoilta olevaa, sittemmin hävittämääni arabisukua henkiin muutaman edesmenneen orini ja muilta harrastajilta lainaamieni tammojen voimin. Mielestäni tämä on vielä ihan realistista ja perusteltua, voihan oikeassakin elämässä edesmennyttä oria käyttää, jos siitä vain on pakasteita tallella. En tietenkään ole mitään tajutonta lapsikatrasta jo kuopatuille oreilleni hankkimassa, vaan puhumme nyt lähinnä yhdestä tai tapauskohtaisesti enintään kahdesta-kolmesta jälkeläisestä.

Jo kuopattuja tammoja en kuitenkaan ikinä käytä kasvatuksessa. En, vaikka kuinka itkisin itseni iltaisin uneen sen vuoksi, ettei siitä yhdestä maailman ihanimmasta tammasta sitten koskaan selviytynytkään elävää jälkeläistä tähän päivään saakka. Surkeana esimerkkinä tästä on mm. kaikki vanhat arabitammalinjani. Voin ihan suoraan ja sensuroimatta sanoa, että vituttaa aivan järjettömästi kyseisten linjojen kohdalla nuorempana tekemäni päätökset, mutta sellaista se elämä on. Mutta jos tamma on ehtinyt vaikka +30-vuoden ikään eikä sitä ole koskaan merkitty kuolleeksi, niin tällaisessa tilanteessa hankkisin tyytyväisenä tammalle vielä sen yhden jälkeläisen ennen kuoppaamista. Takautuvasti aiemmille vuosille varsoja ei kuitenkaan koskaan synny.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että tekeepä tuo tyttö nyt elämästään hankalaa, mielikuvitushevosiahan nämä ovat. Tämä on kuitenkin jostain syystä sellainen asia, jossa haluan seistä edellä esittämieni periaatteideni takana ja olla tekemättä poikkeuksia.

Pyrin realistisuuteen tietyissä asioissa
Haluan yrittää kasvattaa mahdollisimman realistisesti ja sen takia mm. periytän erilaisia ominaisuuksia hevosilleni tietyllä tavalla. Toki on asioita, joita katselen hieman sormien lävitse ja teen poikkeuksia. Tiedostan myös, että tuskin aina olen realistisuudentavoittelussani onnistunut ja se on ihan ok, mutta parhaani kyllä yritän.

Myyty hevonen on myyty hevonen, eikä minulla ole siihen enää mitään oikeuksia
Tämä koskee lähinnä myymiäni kasvatteja ja tästäkin asiasta olen muistaakseni joskus maininnut blogissani. Eli toisin sanoan, en harrasta kasvattieni takaisinlunastusta vaikka hevonen katoaisi bittiavaruuteen tai se jätettäisiin muuten täysin heitteille. Näissä tapauksissa kiukkuan hiukan itsekseni ja laitan moisen hävyttömyyden tehneen harrastajan mustalle listalleni hevosten myynnin suhteen.

Ostan hevosen sellaisena kuin on ja tarjoan sille kodin loppuelämäksi
Olipas kömpelö otsikointi. Tarkoitan hevosen ostamisella sellaisena kuin se on sitä, että jos esim. jätän ostotarjouksen ruunikosta 167cm korkeasta suomalaisesta puoliverisestä ja hevonen minulle myydään, se on omistuksessani edelleen ruunikko 167cm korkea suomalainen puoliverinen. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn siitä, että muilta hevosia ostettaessa niiden säkäkorkeutta ja väriä muutetaan. Jotenkin uskon ettei tämä ole enää niin yleistä kuin mitä joskus tuntui olevan, mutta ilmiön laajuudesta viis - ärsyttävää se on joka tapauksessa. Säkäkorkeus, väri ja jo luonteen omaavilla hevosilla luonteen peruspiirteet on mulle ns. pyhiä asioita, joita ei lähdetä muuttelemaan.

Mulla on hevosia ostaessa myös ollut tapana, että tarjoan niille kodin niiden loppuelämäksi. Tiedän, etteivät hevoset saa omistuksessani ehkä sitä kaikista aktiivisinta kotia. Toisaalta minulle hevosta myydessä ei tarvitse vaivata päätään sillä vaihtuuko hevosen omistaja ja osoite, unohdetaanko se vain kokonaan, katoavatko sen sivut ja tuleeko hevonen koskaan saamaan muistosivuja. Hevosen kasvattaja/myyjä voi siis luottaa siihen, ettei hevonen lähde kiertoon ja että sen sivut tulevat säilymään netissä ainakin niin kauan, kun tämän harrastuksen parissa jatkan.

Harrastan omaan tahtiin, omalla tavallani
Etenkin nyt näin aikuisena ihmisenä (heh) tämä asia on korostunut. Harrastan omaan tahtiini ja omalla tyylilläni, enkä ota turhaa stressiä jos IRL-elämä viekin ajateltua enemmän aikaa pikseliponeilusta. Voin kyllä myöntää, että musta olisi tosi kiva kuulua siihen harrastajakuntaan, jonka talli on täynnä laatispalkittuja ja kaikin puolin panostettuja suomenhevosia ja/tai puoliverisiä, jonka kasvatit menee helposti kaupaksi ja talli muutenkin niin vimpan päälle hienona. Mutta karu totuushan on se että olen laiska enkä kykene keskittymään vain pariin rotuun ja kilpailuttaa hevosiani ahkerasti, saati kirjoitella niille kaikille pitkiä tekstejä jne. Joskus nuorempana tähän pyrin ja yrittäessäni tehdä ja olla kuten muut, tein eräitä harrastukseni kannalta huonoimpia päätöksiä, joten nykyään harrastan tyytyväisesti juuri niin kuin itse haluan.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lupauksia kouluradoille

Nyt on pakko hehkuttaa lokakuun nuorten kouluhevosten laatuarvostelun tuloksia meidän hirttivaaralaisten osalta! Meillä oli tilaisuudessa mukana kaksi hevosta, kolmevuotias ori Hirttivaaran Tuli-Haave, joka on ehdottomasti yksi tämänhetkisiä suosikkihevosiani, sekä nelivuotias tamma Hirttivaaran Valpuri.

Haiku oli kolmivuotiaissa kolmas luokkavoittaja sekä oman ikäryhmänsä paras suomenhevonen yhteensä 46 pisteellä. Sukupisteiden osuus pistemäärästä oli 16 pistettä, eli ihan mukavasti. Yksi ainokainen piste laukasta jäi tietenkin harmittamaan, sillä jos tästä osuudesta olisi saatu edes pari pistettä enemmän, olisi Haiku kiilannut ikäryhmänsä toiseksi luokkavoittajaksi. Vaikka turha moista on murehtia, kun näinkin hienosti pärjättiin! Lisäksi Haiku sai 13 pistettä laatupisteiden arvonnasta, eli kehtaan oria tituleerata hyvällä omallatunnolla "erityisen hienoksi kouluhevosen aluksi". Aijettä, niin olen tyytyväinen, kun Haikun palkintorivi kasvaa jälleen.

Ja sitten Alma. Alma teki ihan huippuhienon suorituksen tilaisuudessa, ollen nelivuotiaiden luokkavoittaja sekä tietenkin ikäryhmänsä paras suomenhevonen. Pisteitä tamma sai yhteensä 70,5 pistettä, joista sukupisteiden osuus oli hienot 46,5. Almalla taisi olla myös koko tilaisuuden toisiksi parhaat sukupisteet, ellen ihan sokeana tuloslistoja selannut. Sukupisteissä Alman ohi kiilasi ainoastaan tilaisuuden parhaat sukupisteet saanut kaksivuotias suomalainen puoliveriruuna M.B. Okeanos (49,5 sukupistettä), onnittelut ruunan taustajoukoille!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tilannekatsaus

Herätelläänpä taas hieman blogia henkiin ihan tällaisella simppelillä tallien tilannekatsauksella. 

Valtakunnassa, siis Hirttivaarassa on kaikki hyvin. Olen päivitellyt hevosten sivuja ja kilpailukalentereja varmaan ennätystahtiin nyt loppukesän ja alkusyksyn aikana. Suokit ovat ruvenneet tuomaan kotiin enemmän kakkos- ja ykköspalkintoja laatiksista, mikä kieltämättä lämmittää mieltä. Meidän heppojen kanssa ollaan päästy myös PKK:n kantakirjaustilaisuuksiin asti ja vieläpä ihan mun itse piirtämillä kuvilla - toki vaan kolmospalkintoja ollaan napsittu kotiin, mutta edistystä tämäkin! Hirttiksen hevoset inspaisivat mua tällä hetkellä tosi paljon, mutta koska piirrustustabletti ei tahdo tällä hetkellä tehdä yhteistyötä, on kuvien piirtäminen hieman jäissä, mikä taas näkyy kasvatustoiminnan hiljentymisenä. Toisaalta tässä on nyt hyvää aikaa keskittyä noihin vanhempiin hevosiin ja niiden kilpailuttamiseen ja laatiskuntoon laittamiseen, joten ehkä tällainen hiljaisempi vuosi tekee ihan hyvää.

Sîr Angrenissa lähestytään 8v synttäreitä, joita juhlitaan tämän kuun lopussa (synttärikisoihin voi osallistua täällä, vinkvink). Angrenin kanssa olen päässyt nyt sopivaan päivitysrytmiin, keskittymällä vain muutamaan hevosrotuun per kuukausi. Tallin hevosmääräkin tuntuu tällä hetkellä vain kasvavan, vaika mulla on ollut tarkoituksena yrittää karsia niitä ylimääräisiä yksilöitä pois, että voisi ajatella joskus tekevänsä uusia hevoshankintoja tuontihevosten tai hevosostosten muodossa.. Angrenin myyntihevosia voi muuten tarkastella tässä topikissa, kivahan noita hevosia olisi laittaa eteenpäin, eikä vain kylmästi heittää kuoppaan.

Trullinummen sain kesän aikana vihdoin edes jonkinlaiseen edustuskuntoon. Photobucketin temppujen takia osa kuvista vaatisi vielä huomiota, mutta tällä hetkellä ei ole yksinkertaisesti kiinnostusta korjata asiaa - Angrenissakin kun on vielä iso läjä hevosia, joiden kuvat pitäisi saada näkyville.. Trulliksen tilanteeseen olen muuten tällä hetkellä ihan tyytyväinen, pitäisi vielä saada nuo tallin hevoset mukaan Hirttiksen ja Angrenin kasvatusprojekteihin.

Radgbug Racers  on ollut kesän aikana hieman murheenkryyni, tai siis lähinnä tallin laukkapuoli. Tallin ravureilla menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ja ensimmäinen hevonen, orlovtamma Ledjanoi siirtyi jo jalotuskäyttöön. Mutta tosiaan, laukkahevosten kanssa inspis on ollut aika jäissä ja Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen mukaantulo muka jotenkin latisti motia entisestään. Otin tässä pari päivää sitten kuitnekin itseäni kiinni ja tarkistin laukkureiden tilanteen, tein sivut kaikille tämänvuotisille kasvateille ja päivitin hevosten tiedot laukkakeskuksessa, joten eiköhän laukkajutut ala taas rullaamaan tästä hiljalleen. Täytyy vain pitää pää kylmänä hevoshankintojen kanssa ja yrittää ihan tosissaan pitää hevosmäärä kurissa.

Koirapuolen projekti Korpinmustalla menee tällä hetkellä hyvin. Toki koirahankintoja ja pentuhaaveita on hieman hillinnyt tuo aiemmin mainittu tablettiongelma, mutta ehkä ihan hyvä vain :D