perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kriteereitä vanhempiehdokkaille

Jokaisella harrastajalla on varmasti omat kriteerinsä sen suhteen, millä perusteella he valitsevat tamman orille tai orin tammalle. Muistaakseni näistä on muutamaan otteeseen keskusteltu ihan yleisesti myös Keskustassa. Tässä kuitenkin hieman pohdintaa siitä, millä perusteella itse teen tamma-/orivalintoja.

...

Kiva nimi, se on aina plussaa. Millainen sitten on kiva nimi? Siihen minulla ei ole kuitenkaan antaa mitään selkeää vastausta, sillä se vaihtelee esimerkiksi ajankohdan ja oman mielialani suhteen. Kriteerini nimien suhteen ovat myös hieman rotukohtaisia, esimerkiksi puoliverisillä, jotka eivät kuulu niihin ykkössuosikkeihini, jokin lyhyt ja tylsä ihmisen nimi ei hirveästi innosta. Myös esimerkiksi suomenhevosilla arvostan kekseliäitä nimiä.

Myös hevosen sukulaiste nimet saisivat olla kivoja. Tai jos suvusta löytyy jotain mielestäni spesiaaleja hevosia, kuten vanhoja omia kasvattejani tai tuontejani, joita ei enää omien hevosteni suvuista löydy, tai muiden harrastajien omistamia muuten vain mieleeni olevia yksilöitä, nousevat muuten ehkä hieman tylsemmänkin hevosen pisteet romasti. Sillä, toimivatko sukulaisten linkit, ei minulle ole yleensä niinkään väliä. Pääasia on, että edes se rikkinäinen linkki on viitsitty jättää sukutauluun esille.

Yleensä haluaisin myös, että hevosella on tasainen suku ainakin ensimmäisen kolmen polven verran, pidempisukuisillakin aina vähän rodusta riippuen myös hieman pidemmälle. Esimerkiksi tasasukuinen 5-polvinen suomenhevonen ei mielestäni olisi mitenkään mahdottomuus. Mutta tämä ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu sääntö, sillä jotkut epätasaisen suvun omaavat hevoset ovat olleet erittäin hienoja ja persoonallisia yksilöitä. Esimerkkinä meidän Quiero's Danziga xx, en koe sen epätasaista sukua mitenkään ongelmallisena, etenkään kun se on epätasainen tuollaisella ns. siistillä tavalla. Lisäksi kaikkien rotujen kohdalla ei yksinkertaisesti voi olla liian nirso suvun pituuden ja tasaisuuden kanssa, sen olen oppinut.

Myös värillä on joissain tapauksissa väliä. Pidän värikkäistä ja erikoisen värisistä hevosista, ja onhan seaina mukavaa kerryttää erikoisvärisiä yksilöitä omaan hevoslaumaan. Etenkin askellajiratsujen parissa on viime aikoina tuntunut, että olen täysin erikoisvärien sokaisema, kun etsin sopivaa tammaa/oria jollekin hevosistani. Yritäin kuitenkin hillitä itseäni ja käyttää myös niitä tylsemmän värisiä hevosia, jos ne muuten sopisivat suunnitelmiini paremmin.

Käytän kaikkien hevosteni säkäkorkeuden määrittämiseen laskukaavaa (esitelty täällä), joten tapauskohtaisesti myös säkäkorkeudella voi olla väliä. Eli lähinnä silloin, jos tavoitteena on mahdollisimman suuri- tai pienikokoinen varsa. Näissä tapauksissa väliä ei ole pelkästään sen mahdollisen isä-/emäehdokkaan säkäkorkeudella, vaan myös sen vanhempien ja isovanhempien säkäkorkeuksilla! Ja täytyy myöntää, että muutaman kerran muuten kiva vanhempiehdokas on jäänyt käyttämättä, koska se ei säkäkorkeutensa vuoksi ole sopinut suunnitelmiini.


Laatuarvostelu ja näyttelypalkinnot ovat aina mukava lisä hevosella, samoin kilailutulokset. Nämä harvemmin ovat kuitenkaan se ratkaiseva tekijä, jos hevonen on muuten tosi persoonallinen ja muuten itseäni miellyttävä. Ainoastaan yleisemmillä roduilla ja etenkin puoliverisillä toivoisin jonkinlaista menestystä, mutta niidenkään kohdalla se ei aina ole kiveen hakattu vaatimus, jos esimerkiksi hevosen suvusta löytyy joitain vanhoja helmiä tai hevonen on muuten aivan täydellinen kokonaisuus.

Tämä ei sinänsä liity hevoseen itseensä mitenkään, mutta myös hevosen sivun yleisilme vaikuttaa valintaan. Jos sivu on tylsä, sekainen tai ei muuten vain miellytä, se ikävä kyllä vaikuttaa valintaan joskus negatiivisesti. Lisäksi kuva, ja etenkin kiva sellainen, on tietenkin myös aina plussaa.

...

Se, mitkä edellä olevista asioista saavat eniten painoarvoa sitä sopivaa tammaa tai oria valitessa, vaihtelevat tietenkin tilanteen mukaan. Esimerkiksi harvinaisempien rotujen kohdalla ei voi jäädä liikaa tuijottelemaan pikkuseikkoja, kun taas vaikkapa suomenhevosten ja puoliveristen kohdalla valinnanvaraa on niin paljon, että niiden kanssa voi hyvillä mielillä ruveta hieman nirsoilemaankin. Kommenttikenttään saa vapaasti heittää omia ajatuksiaan ja listoja kriteereistään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti