perjantai 11. joulukuuta 2015

Valokuvat vs. piirretyt kuvat

Aloitin tämän harrastuksen aikoinaan valokuvallisten hevosten kanssa, kunnes vuoden 2009 tienoilla lipsuin hiljalleen piirrettyjen hevosten ihmeelliseen maailmaan. Nykyään omistan sekä valokuvallisia että piirrettyjä (+ hävyttömän paljon kuvattomia) hevosia: Hirttivaara on puhtaasti piirrostalli, Trullinummi valokuvallinen talli ja Rautkymissä piirrospollet ja valokuvalliset elelevät onnellisesti sekaisin.

Tässä postauksessa on siis ideana käydä lävitse valo- ja piirroskuvien plussat ja miinukset, ja nämähän perustuvat pitkälti siis omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini.


Valokuvat

Oikeiden hevosten kuvat tuovat talliin ja sen hevosiin oleellisesti realistisemman ilmeen ja lienee helpompi kuvitella, että talli tosiaan olisi olemassa. Valokuvien avulla on myös mahdollista saada se ihana (edesmennyt) IRL hoidokki tai suosikkihevonen omaksi virtuaalisen hevosaliaksen turvin. Lisäksi jos käytät itse ottamiasi kuvia, kehityt varmasti myös valokuvaajana.

Yksi suuri ongelma valokuvallisten kanssa on se, että sopivaa kuvaa voi olla vaikea, joskus mahdoton, löytää. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuvaa ei löydy juuri siitä haetusta rodusta/sukupuolesta/väristä ja kun kuva löytyy, se on todella huonolaatuinen (tämä ei tietenkään aina ole ongelma, ellet metsästä upeaa rakennekuvaa). Ja vaikka kuvan yksilö olisi muuten juuri se mitä etsit, se ei siltikään välttämättä vastaa sitä, millaiseksi virtuaalihevosesi mielessäsi ajattelit.

Muita valokuvien ongelmia on se, että monella muullakin voi olla sama tai lähes identtinen kuva. Kuvien etsiminen käy myös pidemmän päälle puuduttavaksi, varsinkin, jos etsintä on tuloksetonta. Ja kun hevosia on paljon, muodostuu lopulta ongelmaksi uusien kuvasivustojen löytäminen sekä kuvalupien kysely. Paitsi, jos harrastat kuvien kierrätystä.

Omaa laiskuutta ja saamattomuutta kuvien etisimisessä ei myöskään voi vähätellä.

Piirroskuvat

Piirroskuvissa on parasta se, että saat hevosesta juuri sen näköisen kuin haluatkin. Hevosellasi on myös varmasti uniikit ja persoonalliset kuvat. Vaikka käyttäisitkin valmislinejä, ne voi värittää miljoonalla eri tavalla, ja saat hevosestasi silti persoonallisen näköisen. Piirtäessäsi itse kuvat, kehityt myös taiteellisesti.

Piirroskuvan tekeminen on vaivalloisempaaa kuin valokuvan etsiminen. Vaikka mielessäsi olisi ihan huikean upea suunnitelma hevosesi kuvasta, toteutus ei aina mene nappiin, minkä lisäksi inspiraationpuute on varmasti yksi piirroshevosharrastajan suurimmista vitsauksista. Ongelmia voi tuottaa myös saamattomuus, tyytymättömyys oman työn jälkeen (etenkin verratessa omia piirroksia muiden kuviin) sekä hidastunut tai pysähtynyt kehitys piirtotaidoissa. Nämä aiheuttavat turhautumista ja edelleen mahdollisesti inspiraationpuutetta, ja näin oravanpyörä on valmis.

Suosittujen rotujen kohdalla tuntuu, että piirroskuvallisia hevosia myös ns. syrjitään. Esimerkiksi kun joku etsii hevoselleen oria/tammaa, menestyneetkin piirroskuvalliset hevoset jäävät helposti valokuvallisten rotutovereidensa jalkoihin. Tämä on toisaalta melko kaksipiippuinen juttu, sillä toki ymmärrän, että valokuvalliselle hevoselle halutaan valokuvalliset vanhemmat, mutta toisaalta on hyvä miettiä, onko se yksi piirroskuvallinen sukulainen tosiaan niin suuri ongelma?


Valo- ja piirroskuvat sekaisin

IRL mulla on kaapit täynnä hevospiirrustuksia, ja näin voin tarjota niille hyödyllisen käyttötarkoituksen. Toisaalta haluan osan hevosistani olevan myös valokuvallisia. Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että valo- ja piirroskuvallisten sekoittaminen on loppupelissä ihan kelpo vaihtoehto suuremman tallin (allekirjoittaneella siis Rautkymi) kanssa.


Kysymyksiä lukijoille

Kummat ovat enemmän sinun mieleesi: valokuvalliset vai piirretyt hevoset? Millaisia ongelmia olet kohdannut hevostesi kuvien kanssa? Mitä mieltä olet valo- ja piirroskuvallisista hevosista samalla tallilla?

lauantai 31. lokakuuta 2015

Sukutaulusta löytyvät tiedot

Mulla olisi sukutauluista ja sukuselvityksistä paljon asiaa, joten tähän liittyvät blogimerkinnät on pakko jakaa muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä sukutauluihin liittyvässä tekstissä keskitytään lähinnä sukutaulun sisältöön, eli siihen, mitä tietoja sukutaulusta löytyvistä hevosista tulisi käydä ilmi.

Näin meillä

No lähdetään nyt ensin vaikka liikkeelle siitä, mitä itse merkitsen sukutauluihin hevosten nimien lisäksi. Ensimmäisen polven hevosilta mulla löytyy mahdollinen rekisterinumero, väri, rotu, mahdolliset veriprosentit sekä säkäkorkeus. Nykyään yritän Hirttivaarassa ja Rautkymissäkin merkitä hevosen painotuslajin sekä koulutustason ko. lajissa (jos yleispainotteinen, niin koulu- ja esteratsastuksessa sekä valjakkoajossa, jos tässä hevonen kilpailee), laukkahevosille merkitsen niiden tason ja statistiikan. Tietty merkitsen myös palkinnot, jos vanhemmilla näitä on.

Toisen polven hevosille merkitsen mahdollisen rekisterinumeron, värin, rodun, mahdolliset veriprosentit ja säkäkorkeuden sekä mahdolliset palkinnot. Laukkahevosilla saattaa löytyä myös taso ja statistiikka, mitään virallista linjaa en ole vielä tähän ottanut. Kolmannelle polvelle merkitsen vain mahdolliset palkinnot sekä ratsuponeille yms. risteytysroduille tarvittaessa myös rodun.

Joskus merkitsin myös kolmannelle polvelle (ja mahdollisesti tätä kauemmille polville, jos sukutaulu kauemmaksi yltää) värin sekä säkäkorkeuden, mutta jossakin vaiheessa ne jäivät pois. Pitäisi varmaankin ne palauttaa takaisin sukareihin.. Sukutaulun alapuolelle listatuille kauempien polvien edustajille merkitsen ainoastaan palkinnot ja niiden rodun, jos hevosen suvusta on mahdollista löytyä muidenkin rotujen edustajia.


Mitä tietoja sukutaulusta tulee löytyä

Mielestäni on tärkeää, että sukutauluun on merkitty esille hevosen väri, rotu ja säkäkorkeus. Ensinnäkin nämä on niitä tietoja, jotka ainakin itseäni kiinnostaa hevosen sukua tutkiessa nimien lisäksi. Tästä on hyötyä myös silloin, jos hevonen sattuu esimerkiksi katoamaan bittiavaruuteen, eikä siitä jää mitään muuta jäljelle kuin tiedot jonkun sen jälkeläisen sukutaulussa. Näissä asioissa kannattaa ennakoida eikä parkua sitten, kun ollaan jo kusessa.

Joidenkin rotujen kohdalla rodun merkitseminen ei tietty ole pakollista, sillä esim. suomenhevosen suvusta tuskin oletetaan edes löytyvän muita kuin niitä suomenhevosia. Rotu on kuitenkin hyvä merkitä sellaisten hevosten sukutauluihin, joiden suvusta voi löytyä myös muiden roujen edustajia.

Väri ja säkäkorkeus ovat muuten vain kivoja lisiä sukutaulussa. On esimerkiksi hauska tutkia, miten värit ovat hevosen suvussa periytyneet. Värin merkitseminen on hyödyllistä myös niissä tilanteissa, kun hevoselta on muistosivuilta poistettu kuva, eikä väriä ole merkitty ylös mihinkään. Ja tykkään säkäkorkeuden merkitsemisestä sukutauluun jo pelkästään sen takia, että mun on helpompi tehdä laskutoimitukset varsan säkäkorkeuden määrittämiseksi: on miljoona kertaa nopeampaa katsoa säkäkorkeudet vanhemman sukutaulusta kuin siten, että joutuu klikkaamaan itsensä erikseen jokaisen hevosen sivuille säkäkorkeus tarkistamaan.

Palkintojen merkitseminen sukutauluun on tietty aina plussaa, on kiva nähdä miten hevosen sukulaiset ovat menestyneet, mutta en koe näitä täysin pakollisina. Sama juttu pätee lajipainotuksen merkitsemiseen sekä laukkureilla ja ravureilla statistiikkojen kanssa. 

Mutta kuten aluksi mainitsin, kaikki tieto on sinänsä hyvästä, jos jonkun sukutaulusta löytyvän hevosen sivut jostakin syystä katoavat bittiavaruuteen, ja jäljelle jää vain tiedot sen jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten sukutauluissa. Tietty kannustan myös merkitsemään ainakin perustiedot myös suvuttoman hevosen vanhemmille ja muille sukulaisille!


Kysymyksiä lukijoille

Mitä tietoja te merkitsette sukutauluihin? Mitä tietoja teidän mielestänne sukutaulussa vähintäänkin pitäisi olla? Kaikenlainen muu kommentointi aiheeseen liittyen on myös toivottavaa!

torstai 29. lokakuuta 2015

Tilannekatsaus

Tällainen lyhyt tilannekatsaus tallieni ja yhden yksärin tämänhetkisiin tilanteisiin.


Rautkymin hevoskantaan olen yrittänyt saada hieman uutta vaihtelua. Lähinnähän tämä tarkoittaa uusia varsoja, joiden toinen/molemmat vanhemmat ovat muiden harrastajien omistuksessa, minkä lisäksi pari vanhempaa kasvattia on lähtenyt maailmalle. Marraskuun aikana viimeistään olisi tarkoitus käydä myös kaikki hevoset läpi ja päästää vanhempia hevosia vihreämmille pikselilaitumille. Tiedän, että siellä on ainakin muutama vanha suosikkihevoseni, joista pitäisi nyt päästää vihdoin irti ja antaa tilaa uusille suosikeille. On se vaan kumma, kuinka näihinkin polleihin kiintyy niin kovin, vaikkeivät ole edes oikeita :D

Ja mitäs muuta.. Rautkymin 6v synttäreitä juhlistetaan nyt kuun vaihteessa, tänään on kisojen VIP. Ja silmäilin tässä pikaisesti myös tallin tämänvuotista kasvattilistaa. Syntyneitä kasvatteja oli tähän mennessä jo 77, eli tänä vuonna tehdään uusi kasvattiennätys! Vanha ennätys on vuodelta 2010, jolloin talliin syntyi 72 kasvattia.


Hirttivaara on saanut uuden ulkoasun, jonka vaihto sivuille on vielä hieman kesken. Tein kolme-neljä eri ulkoasua, joista tämä valikoitui mieluisimmaksi. Tein myös uuden ulkoasun hevosille, jota en tosin ole vielä käyttöön asti saanut, mutta se vaihtuu kyllä meidän puttejen sivuille tässä pikkuhiljaa. 

Muuten ollaan Hirttiksen kanssa touhuttu melko rentoon tahtiin. Hevoset ovat kyllä kilpailleet taustalla, mutta esim. uusia kasvatteja ei ole tullut, koska meillä on talli pari karsinaa vaille täynnä. Yksi Viehättävän kasvatti meille on kyllä tulossa, kunhan varsa syntyy joulukuussa, mutta muuten hevoskanta on pysynyt melko lailla samana kevään/kesän jälkeen. Mulla tekisi kovasti mieli ottaa tuo meidän karsinarajoitus pois, mutta jos näin teen, niin homma räjähtänee taas käsiin niin, ettei homma enää kiinnosta.


Trullista en ole täällä tainnut edes esitelläkään! Tämä on mun tällainen rento harrastetalliprojekti, jossa on lähinnä "vanhanaikaista" hoitajatoimintaa (eli vain se yksi hoitokirja, johon kaikki kirjoittaa) ja pari muiden harrastajien yksäriä. Tämä on lähinnä itseäni varten perustettu talli, että pääsen vähän harjoittamaan tarinankirjoitustaitojani.

Trulliksessa päättyi pieni ulkoasuremppa nyt pauttiarallaa viikko takaperin, ja yhden uuden hevosenkin sinne hankin. Tallissa itse asiassa asustelee Hirttivaaran yksi entinen suokkitamma ja Rautkymin aasikasvatti, minkä lisäksi olen talliin ostanut suokkiruunan ja -orin, joita tulen sitten Hirttivaaran tammoilla käyttämään. On tosi virkistävää, kun omistaa pitkästä aikaa valokuvallisia suokkeja!


Leija on vanha kasvattini, jonka myin kesällä 2013, mutta joka palautui mulle aiemmin tänä vuonna. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin, kun en ole saanut tällä oikein kilpailtua tai mitään, vaikka kovasti niin oli tarkoitus ja kesällä parit kisat kierrettiinkin. 

Ensi vuonna ajattelin hankkia tammalle varsan, arabi-lämppäriristeytyksen, joka muuttane sitten varmaan Trullikseen. Tai jos oikein innostun, niin ehkä hankin tälle ihan ravivarsan, vaikka Leija itse onkin ollut koko elämänsä ratsu.


---

Tällaista tällä kertaa, yritän jostain ihan asiastakin taas pian kirjoitella :D

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hevosteni ominaisuuksien periytyminen

// muoks 19.10.2015, postauksen lopusta löytyvälle linkkilistalle lisätty pari osoitetta *

Olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt pikeliponeja kasvattaessani periyttää hevosilleni erilaisia ominaisuuksia mahdollisimman realistisesti. Realistisuus ja sen tavoittelu hevosen ominaisuuksien periytymisessä onkin yksi syy, miksi kasvattaminen on se mun juttu tässä harrastuksessa.

Väri

Ellei muistini aivan petä, niin olen pyrkinyt periyttämään värejä jo melko aikaisessa vaiheessa jonkinlaisella "kaavalla". Tuolloin tämä tarkoitti lähinnä sitä, että varsasta tuli saman värinen kuin sen toisesta vanhemmasta, eikä väriä vain valittu summamutikassa mieltymysten mukaan.

Eräänä kauniina päivänä löysin Ionicin blogin kautta Coat Color Calculatorin, joka on siitä lähtien ollut tärkeä apuväline valitessani hevosteni karvapeitteiden väriä. Yleensä otan hevoselle käyttöön laskurin vaihtoehdoissa ylimpänä olevan värin, vaikka se ei tarjotuista vaihtoehdoista aina olisikaan itselleni se kaikkein mieluisin. Välillä kuitenkin leikin jumalaa, ja valitsen jonkin prosentuaalisesti vähemmän todennäköisen värin hevoselle. Tietenkään CCC:n avullakaan täydelliseen realistisuuteen en hevosten värien periytymisessä ole varmasti päässyt, mutta ei se mitään. Tulos voi myös vääristyä jälkikäteen, jos jompikumpi vanhemmpista vaihtaa väriään esimerkiksi omistajan vaihdoksen yhteydessä.

Säkäkorkeus

Myös hevosteni säkäkorkeus määrittyy tietynlaisen kaavan mukaan. Ennen päätin hevosilleni säkäkorkeuden vanhempien säkäkorkeuksien mukaan (esim. jos vanhemmat on 110cm ja 130cm korkeita, varsa on jotakin siltä väliltä). Nykyään säkäkorkeuteen vaikuttavat hevoset kolmesta lähimmästä polvesta, lisäksi tammoilla kolme lähintä emälinjan ja oreilla isälinjan edustajaa kaksi kertaa kukin. Säkäkorkeuksen kokonaissumma jaetaan 17:llä ja tuloksena on hevosen säkäkorkeus. Tarvittaessa luku pyöristetään. Alla on esimerkiksi laskettu, miten Thorista tuli 164cm korkea.

(167 + 167 + 167 + 167 + 164 + 168 + 168 + 165 + 166 + 162 + 158 + 163 + 159 + 164 + 162 + 160 + 158) / 17 = 163,823.. = 164cm
Ratsuponeilla, welsh part bredeillä sun muilla kaava ei kuitenkaan toimi yhtä yksinkertaisesti, sillä poni saattaa jäädä hevoskokoiseksi. Tällöin olen miinustanut kaavan avulla lasketusta tuloksesta tapauskohtaisesti 10cm tai 20cm.

Tietenkin tämä saattaa pidemmän päälle alkaa tuottamaan melko samankorkuisia yksilöitä (muista mahdollisista ongelmakohdista on kirjoitettu täällä). Toisaalta esimerkiksi tammalle oria valitessa sulhon ja sen suvun säkäkorkeuteen on kiinnitettävä suurempaa huomiota, jos suunnitelmissa on vaikkapa pyrkiä kasvattamaan yhä korkeampia yksilöitä.

Sukupuoli

Pyrin siihen, että hevosen sukupuoli määräytyy sattumanvaraisesti - toisin sanoen esimerkiksi noppaa heittämällä tai laskemalla vanhempien nimien kirjaimet yhteen (pariton luku tarkoittaa tammaa, parillinen oria). Tämä on kuitenkin se osuus jossa "fuskaan" eniten, eli jos haluan tietystä yhdistelmästä tammavarsan, niin siitä tulee sitten tammavarsa, sanoi arpaonni mitä tahansa :D

Luonteen peruspiirteet

Yritän periyttää kaikille hevosilleni edes joitain piirteitä sen kummaltakin vanhemmalta. Tämän vuoksi Rautkymissä kaikilla hevosilla onkin sivuillaan kohta, josta näkee kyseisen yksilön periyttämät luonteenpiirteet. Silloin tällöin otan lisäavuksi myös Virtuaalijelpin luonteenpiirregeneraattorin.

Painotuslaji & koulutustaso

Hevoselle painotuslajia ja koulutustasoa miettiessäni vanhempien painotuksella ja koulutustasolla on vaihteleva määrä painoarvoa. Yleensä hevosen painotuslaji määräytyy sen vanhempien painotuslajin mukaan (esim. kahdesta kenttäpainotteisesta tulee kenttäpainotteinen, este- ja koulupainotteisista kenttä- tai yleispainotteinen), mutta joskus esimerkiksi työpainotteisista vanhemmista voi syntyä valjakkopainotteinen yksilö. Koulutustaso on yleensä sama kuin vanhemmilla, tai jotain vanhempien koulutustasojen väliltä. Mitään tarkkaa suunnitelmaa näiden suhteen mulla ei vielä ole, vaan melko mututuntumalla mennään.


+ Bonus

Hirttivaaran hevosille ollaan pikkuhiljaa otettu koekäyttöön myös  Arnikan suunnitteleman periytymisjärjestelmän (v. 1.0). Tämä vaikuttaa lähinnä hevosen ominaisuuksiin ja koulutustason määräytymiseen. Ongelmana tässä tietenkin on mahdollinen ristiriitaisuus VRL:n ominaisuuspisteiden kanssa. Toisaalta ongelmaa ei ehdi syntyä, kun en ikinä muista rekisteröidä hevosiani niin aikaisin, että ne hyötyisivät vanhempiensa ominaisuuspisteistä.. :D

---

Hyödyllisiä linkkejä aiheeseen liittyen

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sukulinjat #3

Koska tammat on pop, ei saatu oreja esittelyyn tälläkään kertaa.

Dark Secret - tammalinja

Dark Secret (trn, 156cm) VAYL-III, YLA3
- DD Domma Ajayyp (rnvkk, 158cm)
-- DD Dorofeja (rn, 160cm)
--- DD Dayaw (rn, 158cm)
-- DD Dowzah Azar (rn, 158cm) *
-- DD Debóra (rnvkk, 160cm)
--- DD Dunyasha (perl, 159cm)
DD Durmuş Perişde (trn, 153cm) PP-MVA, VMRJ-II, YLA2
-- Dongan Mele DAWA ((rn)km, 157cm)
-- DD Daenerys (rt, 157cm)
- DD Dalchyn (rn, 158cm)

* ei enää omistuksessani

Dark Secret (2007-2012, 27v) oli ensimmäinen tekkeni, yksi Rautkymin ensimmäisiä asukkeja ja samalla myös osallisena koko puljun perustamiseen. Tammalinja jatkuu Rautkymissä Domma Ajayypin ja Durmuş Perişden kautta - Dalchynillä on vain orijälkeläisiä, eivätkä nämä ole vaikuttamassa Rautkymin tekkejen sukutauluissa. Dark Secret oli oikein hieno tamma, joka aikanaan lukeutui ehdottomasti lempihevosteni ja panostusponieni joukkoon.

Linjan edustajien nimi alkaa D-kirjaimella, muuten mitään erityistä nimeämiskäytäntöä ei ole.

Dark Secret oli ns. monitoimitamma, jonka kanssa pyörittiin näyttelyissä, kilpailtiin kenttäratsastuksessa, mutta myös matkaratsastuksessa. Tamman jälkeläiset ovat pitkälti kenttäpainotteisia joista osa kilpailee samalla myös matkaratsastuksessa, mutta Domma Ajayypin jälkeläiset ovat painottuneet enemmän esteratsastukseen. Dowzah Azar on laukkapainotteinen. Linjan tammojen säkäkorkeus kasvaa hiljalleen, ja nykyyän isävalintoja tehtäessä suositaankin suurikokoisia oreja. Tammoista suurin osa on ruunikkoja tai ruunivoikkoja.

Ja onhan se tietenkin myönnettävä, että näitä Dark Secretin manttelinperijöitä on tallissa enemmän kuin laki sallii (niin tammojen kuin orienkin puolella), mutta ne nyt vaan on niiiiin kivoja ja ihania... :D

torstai 3. syyskuuta 2015

Rotupohdiskelua

(Hopsista, jäi näemmä epähuomiossa elokuussa kirjoittelut välistä.. :)

Olen tässä parin viime päivän aikana tarkastellut Rautkymin hevoslistoilta löytyviä rotuja ja pohtinut kyseisten rotujen yleisyyttä virtuaalimaailmassa sekä tyytyväisyyttäni Rautkymin  hevos- ja ponirotujen kirjoon.

Kylmäveriset

Kylmäveristen joukossa tuntuu olevan muutama ihan semi suosittu rotu, joiden kanssa ei tulle ongelmia ainakaan vähään aikaan. Irlannincobien kanssa ei ole mitään hätää, lisäksi shireihin ja percheroneihinkin tuntuu törmäävän hieman aiempaa enemmän. Muutamia eestiläisiä ja bretagnejakin olen nähnyt, joten näidenkään kanssa ei olla missään suuremmassapaniikissa - etenkään, kun eestiläisten kanssa oma intoni ja motivaationi on aika nollissa. 

Suurimmaksi ongelmaksi onkin muodostunut raskas neuvostoliitontyöhevonen. Tuon rodun parista tiedän vain omat kaksi tammaani, kaksi myymääni suvutonta hevosta sekä nuoremman tammani isän. Ei sillä että mulla olisi suunnitelmissa kyseistä rotua ruveta sen suuremmin kasvattamaan, mutta olisi ihan kiva saada Jevlálijallekin jossain vaiheessa jälkikasvua.

Kylmäveristen rotuvalikoimaan olen melko tyytyväinen, enkä koe tarvetta sen suuremmin hamstrata uusia rotuja niiden joukkoon ainakaan vähään aikaan. Kuitenkin kun joskus jotain uutta kylmäverirotua olen talliin lisäämässä, se on ehdottomasti clydesdale.

Lämminveriset

Meidän lämminveriset ovat melko pitkälti sen rotuisia, että niille sulhasia ja morsmaikkuja etsittäessä ei tarvitse hetkeen panikoida. Ainoastaan askellajihevosten (tennesseenwalker, missourinfoxtrotter) ovat ajoittain tuottaneet päänvaivaa, mutta näitäkin kyllä olen muilla talleilla nähnyt. Knabstruppeja mulla on parin tamman verran, ja silloin harvoin kun niille oria tarvitsen, niitä etsiessä saa nähdä hieman enempi vaivaa. Myös andalusialainen voitaneen lukea näihin "ongelmarotuihin". 

Lämminveristenkin kanssa olen melko tyytyväinen nykyiseen rotukirjoon. Toisaalta haluaisin dongolan tai pari talliin, mutta koska kyseisen rodun edustajia ei ole kuin kourallinen, tuntuisi tuo lisäys ehkä hieman turhan työläältä. Myös askellaji- ja lännenratsastusrotuja voisin ottaa lisää, mutta koska olen laiskistunut hevosteni kilpailuttamisessa kyseisissä lajeissa, annan tämän idean jäädä vielä ajatuksen tasolle. Irish sport horse olisi ihan varteenotettava lisä, mutta katsellaan... :)

Ponit

Voidaan ihan heti alkajaisiksi sanoa, että mulla tekisi mieli heivata american miniature horset pois Rautkymistä. Tämän varmaan tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta jätän kuitenkin itselleni kahden yksipolvisen minin vielä syntymättömän jälkeläisen. Näitä hetken huumassa kerran toin neljä talliin, ja nyt ei nappaa kyllä enää yhtään.

Mutta näin muuten, meidän poneissa on aika paljon noita "ongelmarotuja". Amerikanponeille on kovin vaikea löytää erisukuisia seuralaisia. Lewitzeritkin ovat hieman hankalia, mutta eivät vielä aivan täysinmahdottomia. 

Aivan omaa luokkaansa ovat kuitenkin ariegenponi, kaspianponi ja konik. Ariegeja ja kaspianponeja mulla on siis yksi suvullinen kummastakin rodusta, ja näille isäehdokkaita etsiessä ei ollut varaa olla turhan nokonuuka esimerkiksi suvun pituuden suhteen, sillä tarjonta ei päätä huimannut. Suurin ongelma lienee konik, joita pitkän tauon jälkeen toin neljä yksilöä talliin. Mulla oli joskus Rautkymin alkuaikoina yksi koniktamma varsoineen, ja silloin bongasin myös pari rodun edustajaa muillakin talleilla. Nyt en ole rotuun törmännyt ja voisin melkeinpä väittää, että meiltä Rautkymistä löytynee ainoat (elossa olevat) konikit koko virtuaalimaailmasta. Täytynee näitä siis tuoda pari rotua lisää talliin, jottei ihan heti olla ongelmissa näiden kanssa.

Ponienkin rotukirjoon olen melkolailla tyytyväinen. Welshejä haluaisin myös B- ja C-sektioista ja haflingeritkin olisivat kivoja, mutta katsellaan, katsellaan..

---

Loppuun vielä sellainen ilmoitus, että jos kasvatat kylmäverisiä ja/tai jotain näistä roduista joita listasin "ongelmaroduiksi", niin me otettaisiin teidät mielellämme linkinvaihtoon! (:

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sukulinjat #2

Tällä kertaa vuorossa (piirretty) työsuokkitammalinja. Joskos ensi kerralla saataisiin esittelyyn oreja ja muitakin kuin suokkeja! (:

Tellervo - tammalinja ("Hopeat&Kukat-linja")



Tellervo (tprt, 152cm)
- Hirttivaaran Hopeakukka (hpm, 163cm) SLA-III
-- Hirttivaaran Kultakukka (rt, 158cm)
--- Hirttivaaran Kukkahattutäti (trt, 157cm) SV-I
-- Hirttivaaran Hopeatuli (m, 161cm) *

* ei asu Hirttivaarassa

Tellervo (2008-2014, 20v) oli ensimmäinen työpainotteinen suomenhevoseni. Tammalinja jatkuu Hirttivaarassa Tellervon tyttären Hirttivaaran Hopeakukan ja sen tyttären ja tyttärentyttären kautta. Itse Tellervo ei ollut minulle mitenkään erityisen tärkeä, se oli näin kärjistetysti sanottuna "vain virtuaalihevonen muiden omistamieni yksilöiden joukossa", ja niinpä usein itse ajattelenkin linjan lähinnä Hopeakukka-tammalinjana. Vielä melko lyhyen linjan tekee tärkeäksi kuitenkin tamman jälkeläiset ja niiden jälkeläiset, niin  tammat kuin oritkin, jotka ovat omasta mielestäni ihan tosi kivoja yksilöitä. 

Alunperin tälläkään linjalla ei ollut mitään erityistä nimeämiskäytäntyöä. Hopeakukan varsoista alkaen hevoset on kuitenkin nimetty hopea- ja kukkateemaisesti, tai niitä yhdistellen. Toistaiseksi nimeämiskäytäntö on pitänyt kaikilla linjan tammoilla sekä myös oreilla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuten olettaa saattaa, linjan tammat ovat lähinnä työpainotteisia tai yleispainotteisia, jotka kilpailevat myös työkilpailuissa. Värikirjo kattaa lähinnä erilaiset rautiaat ja mustan, ja monet tammoista kantavat myös Hopeakukasta periytyvää hopeageeniä. Vaikka itse Tellervo oli melko pienikokoinen yksilö, ovat sen manttelinperijät huomattavasti suurikokoisempia. Vaikka kyseessä on työhevoslinja, eivät kaikki yksilöt suinkaan ole hirveitä jytkyjä, kiitos hieman sporttisemman mallisten isävalintojen.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hevosten sivujen osoitteista..

..ja niiden katoamisesta etenkin niissä tilanteissa, kun hevosella on sukua oman tallisi ulkopuolella. Alias se yksi suurimmista asioista, mikä tässä harrastuksessa ärsyttää. 

---

Tallisi ja sen hevoset vaihtavat osoitetta. Et ilmoita tästä hevostesi vanhempien/jälkeläisten omistajille sähköpostitse/hötölässä/tmv, et linkitä hevosten uusia sivuja niiden vanhoille sivuille, et päivitä uusia osoitteita hevosrekisteriin (jos hevosesi ovat rekisteröityjä)... Parhaimmassa tapauksessa poistat tallisi vanhat sivut hevosten sivuja (ja etusivua, jonne uusia osoitteita olisi voinut ilmoittaa) myöten. Kiitos ihan älyttömästi!

Myyt hevosesi. Jätät vanhat sivut roikkumaan etkä päivitä linkkiä uuden omistajan tekemille sivuille, et siirrä rekisteröityä hevosta uudelle omistajalle, myyjä/uusi omistaja ei päivitä hevosen sivuja hevosrekisteriin (jos hevonen on rekisterissä), myyjä/uusi omistaja ei ilmoita mahdollisille sukulaisten/jälkeläisten omistajille/tmv ihmisille joita osoitteenvaihdos ehkä koskisi hevosen uusista sivuista, poistat vanhat sivut kokonaan netistä... Kiitos ihan älyttömästi!

Hevosesi siirtyy bittiponien taivaaseen. Poistat hevosen sivut, et tee hevoselle muistosivuja, et tallenna sivuja web archiveen.. Parhaimmassa tapauksessa hevosesi ei myöskään löydy hevosrekisteristä. Kiitos ihan älyttömästi!

---

Koen, että olen oppinut jo ihan suhteellisen taitavaksi kadonneiden sivujen metsästäjäksi etenkin, kun kyseessä on joku vuosituhannen alkuaikoina elänyt virtuaalihevonen. Viimeisen muutaman vuoden aikana syntyneiden hevosten kadonneiden sivujen etsiminen ei kuitenkaan ole aina läheskään yhtä helppoa. 

Ja faktahan on se, että ainakin allekirjoittaneella olisi pikseliponienkin parissa muutakin tekemistä, kuin metsästellä sukutauluihin hevosten toimivia sivuja, kun vanhat ovat esim. mystisesti kadonneet. Ja ei, en itsekään ole aina toiminut viisaasti tämän asian suhteen, mutta olen yrittänyt ja yritän edelleen pitää huolen, että hevosen uudet sivut ovat tarvittaessa helposti löydettävissä.

(#iltarage #argh)

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Sukulinjat #1

Ajattelin aloittaa tällaisen (noin) kuukausittain julkaistavan postaussarjan, jossa esittelen aina yhden itselleni syystä tai toisesta tärkeän tamma- tai orilinjan omien hevosteni joukosta.

Aloitan postaussarjan tammalinjalla, joka lienee yksi vanhimmista omien hevosten joukosta. Lisäksi tämä tammalinja on ehdottomasti yksi itselleni tärkeimmistä, jos ei kaikkien virtuaalihevosteni, niin ainakin suomenhevosteni joukosta.

Tauon Paikka - tammalinja ("Elo-linja")



Tauon Paikka (m, 156cm) YLA3, Jälkeläisluokka C
- Kukkiksen Elpantyttö (rn, 156cm) SLA-III, YLA3
-- Kukkiksen Velmu-Tyttö (rn, 158cm)
-- Kukkiksen Poikatyttö (prn, 157cm) *
--- Hepsankeikka MTK (vkk, 154cm) *
-- Kukkiksen Elovoima (hprnvkk, 154cm) SV-II
--- Kukkiksen Elovalkea (rnvkk, 153cm) SV-III, EV-I
---- Hirttivaaran Elouni (m, 157cm) *
---- Kukkiksen Elosalama (hprn, 153cm) SV-II
--- Hirttivaaran Hillamarja (rnvkk, 156cm) *

* ei asu Hirttivaarassa

Tauon Paikka (2007-2010, 25v) oli yksi ensimmäisistä Hirttivaaran hevosista ja ehdottomasti yksi sen aikaisista silmäteristäni. Tammalinja jatkuu Hirttivaarassa Tauon Paikan tyttären Kukkiksen Elpantytön tyttäristä kolmannen, Kukkiksen Elovoiman, kautta.

Alunperin minulla ei ollut mitään suunnitelmaa tammojen yhteneväisen nimeämisen suhteen. Nimeämiseen on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota em. Kukkiksen Elovoiman jälkeen, jolloin nimet saivat Elo-alun. Toistaiseksi ainoan poikkeuksen tähän tuo tamma Hirttivaaran Hillamarja.

Linjan tammat ovat olleet pitkälti estepainotteisia, mutta myös kenttäpainotteisia löytyy nykyään yhä enenevissä määrin. Linjan edustajia leimaa useimmiten jokin erikoisempi väri, ja esimerkiksi rautiaita tai liinaharjoja perusputteja ei näiden tammojen joukosta löydy vielä laisinkaan. Kokonsa puolesta linjan Hirttivaarassa asuvat tammat ovat pienenemään päin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

10v pikseliponeilua takana

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä rajapyykki taidettiin virallisesti saavuttaa jo keväällä. Oli miten oli, pikseliponeja on tullut harrastettua nyt puolet elämästäni. Pieni muistelotuokio lienee paikallaan nyt, kun vielä muistan jotakin harrastukseni alkuajoista!

2005-2008 - alkutaival

Tämä oli sitä hoitaja- ja freewebsin valmisulkoasuaikaa. Ensimmäisen vuoden taisin vain toimia hoitajana eri talleilla, erityisesti mieleen jäi Talli Suklaapupu ja Talli FlowerHorse (tmv), joksi ensiksi mainittu muuntui pian alettuani hoitajanurani siellä. FlowerHorsessa taisin hoitaa parikin vuotta ja useita eri hevosia, joista mieleenpainuvin oli eräs pegasostamma, jonka nimeä en enää muista. Myöhemmin tamma siirtyi omistukseeni, mutta hukkui sittemmin bittiavaruuteen.

Ensimmäinen oma tallini oli siskoni ja kahden ystäväni kanssa perustamamme talli Talli HorseHeaven vuonna 2005 tai 2006, jonka nimi on yhtä hulppea kuin mikä monella muullakin tuon aikaisella valmisulkoasutallilla oli.. :D Ystäväni lopettivat pian pikseliponeilun, ja siirryin ylläpitämään siskoni kanssa suomenhevosia kasvattavaa Mansikkamäen siitolaa. Siskonikin pian lopettaessa harrastuksen siirryin ylläpitämään yksin vuonohevosia kasvattavaa Siitola Auringonkajoa (huom. toistuva kirjoitusvirhe :D). Auringonkajon kanssa uskaltauduin koittamaan jäätä valmisulkoasujen ulkopuolelle, mutta tallin uutta, ei-valmisulkoasullista versiota ei taidettu koskaan saada julkaisuun asti. Auringonkajon lisäksi minulla oli liuta muita talliprojekteja, jotka eivät koskaan päässeet julkaisuun asti tai eivät olleet toiminnassa viikkoja kauempaa. Auringonkajon toiminta taisi loppua hieman ennen siittola Kukkakepin, nykyisen Hirttivaaran, perustamista.

Harrastukseni alkutaival jäi sinänsä positiivisesti mieleeni. Olin nuori, minulla ei ollut mitään suuria tavoitteita harrastuksen suhteen, eikä näin ollen tarvetta ottaa suurta stressiäkään tässä asiassa. Lämmöllä muistelen mm. hevossivuja joilla kaikki hevoset oli listattu tietoineen samalle sivulle, ihania valmisulkoasuja, freebokin miljoonia vieraskirjoja, välkkyviä glitterikoristeita ja noloja tallinnimiä.

2008-2013 - tavoille opettelua

Kesällä 2008 perustetun siittola Kukkakepin rinnalle nousi saman ja seuraavan vuoden aikana joitakin pienempiä talliprojekteja (esim. islanninhevostalli Hindber). Näistäkään harva kesti angstisen teinin muuttuvan mielen kanssa julkaisuun tai pitkäikäisyyteen, ja suurin osa tallinraakileista yhdistyikin syksyllä 2009 suurtalli Daydreamiksi, nykyiseksi Rautkymiksi. Kukkakeppi ja Daydream kumpainenkin kokivat monia, osin rajujakin muutoksia vuosien saatossa. Molemmat esimerkiksi vaihtoivat nimiään nykyiseen muotoonsa: Kukkakepistä tuli Hirttivaara lokakuussa 2011 ja Daydreamista Rautkymi niinkin myöhään kuin heinäkuussa 2013. 

Yksi Kukkakepin ja Daydreamin rinnalla toimineista, mainittavan arvoisista talleista on vuosina 2011-2013 toiminut Peikonjoen tila, jonka lopettaminen vielä näin jälkikäteenkin harmittaa. Myös siskoni palasi hetkellisesti takaisin vuosien 2010-2011 paikkeilla, jolloin ylläpidimme Ponikalliota (ratsastuskoulu/maalaistalli). Lisäksi vuoden 2009 tienoilla olin tutustunut myös virtuaaliseen laukka- ja raviurheiluun, joista olen nykyään muutamaa hassua laukkaponia lukuun ottamatta luopunut. Samoihin aikoihin talleistani alkoi löytyä myös piirroskuvallisia hevosia.

Siittola Kukkakepin perustaminen oli ehdottomasti käännekohta pikseliponiharrastuksessani, jota kuvaa hyvin sana "harjoittelu". Harjoittelin ulkoasujen muokkaamista, etsin omaa suuntaani harrastuksessa ja etenkin vuoden 2011 jälkeen yritin pikkuhiljaa ottaa uudelleen entistä enemmän kontaktia myös kanssaharrastajiin (vuoden 2008 jälkeen olin harrastellut lähinnä ylhässä yksinäisyydessäni). Myös teiniangstivaihe näkyy ajoittain selkeästi. :D Kaikesta opettelusta ja lukuisista tauoista huolimatta tämä ajanjakso toi lopulta myös jonkinlaista pysyvyyttä tähän harrastukseen. Tiedä sitten johtuiko se pitkästä "harjoittelu- ja opettelujaksosta" vai yksinkertaisesti siitä, että yritin kovasti kasvaa aikuiseksi.

2013/2014 -> - nykytilanne

Nykytilanteesta ei ole ainakaan vielä paljoa sanottavaa, kun tämäkin vaihe tässä harrastuksessa on vielä melko tuore ja uusi. Hirttivaara ja Rautkymi porskuttavat edelleen eteenpäin ja olen entistä lähempänä oman suuntani löytämistä tämän harrastuksen parissa: teiniangsteilu ja suuruudentavoittelu alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Myös kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa on lisääntynyt roimasti lähinnä hevostalli.netin kautta - siis juuri sen foorumin kautta, johon en ennen olisi koskenut pitkällä tikullakaan!

---

Tämä oli tällainen suppea ja tiivis pikamuistelu, jota voin itse käyttää myöhemmin tarvittaessa muistin tukena. Tätä postausta voinee joskus myöhemmin jatkaa pohdinnalla siitä, että mitä tästä harrastuksesta on saanut/saa irti, ja mikä pitää ihmisen mukana tässä touhussa vuodesta toiseen. 

Anyway, toivottavasti innostuit itsekin tekemään nostalgiatripin oman harrastuksesi alkuaikoihin. (:

perjantai 29. toukokuuta 2015

Hyvä hevoslistaus?

..ja paluu bloggailun maailmaan. Tosiaan melkein vuosi ehti vierähtää hiljaiseloa tämänkin ylimääräisen ajanvietteen parista. Päätin jatkaa viime syksynä aloittamaani pohdintaa siitä, millainen on hyvä hevoslistaus. Tämän postauksen kirjoittamiseen taisi aikanaan innoittaa hötölässä käyty keskustelu siitä, millainen on hyvä hevoslistaus.

Faktahan on se, että tapoja listata virtuaalihevosiaan on yhtä monta kuin harrastajiakin. Tässä postauksessa tuon esille oman mielipiteeni siitä, millainen hevoslistaus sopii minkäkinlaiseen talliin, ja mitä tulisi kenties välttää. En ole kaikkia tallityyppejä käynyt lävitse, vaan keskittynyt tiettyyn nelikkoon: siittoloihin, ratsastuskouluihin, kilpatalleihin ja yksityistalleihin.


Siittola

Jos kasvatusrotuja on vain yksi, on hyviä listaustapoja kaksi: joko listataan kaikki hevoset yhdelle sivulle, jaoitellen ne orit- ja tammat-väliotsikoiden alle, tai listata orit omalle ja tammat omalle sivulleen. Etenkin jälkimmäinen listaustapa on käypä myös silloin, jos kasvatusratuja on useampiakin (ihanne max. 5). Tällöin hevoset kannattaa tietenkin jaoitella vielä roduittain.

Jos kasvatusrotuja on useita, paras tapa lienee tehdä jokaiselle rodulle omat sivut, joissa hevoset on jaoiteltu sukupuolen mukaan. Toinen melko hyvä tapa on listata hevoset yhdelle sivulle aakkosjärjestykseen roduittain, ja jaoitella hevoset vielä rodun sisäisesti oreihin ja tammoihin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä jokaiselle rotutyypille oma sivu, johon hevoset jakaa roduittain ja edelleen sukupuolen mukaan.

Siittolassa hevoslistauksessa hevosesta tulisi käydä ilmi ainakin nimi, sukupuoli ja rotu, mielellään myös sukupolvien määrä, painotuslaji. Myös väri ja säkäkorkeus ja joissain tapauksissa esimerkiksi veriprosentti (esim. ratusponeille poniprosentti). Kuvakin on tietty kiva, mutta suuremmissa talleissa tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, eikä välttämättä edes kovin käytännöllistä.

Itse koen parhaana tapana listata hevoset suvun pituuden mukaan aakkosjärjestykseen, orit ensin ja tammat niiden jälkeen. Pidän esillä myös "nippelitietoa" hevosesta, eli värin, säkäkorkeuden, mahdolliset tarvittavat veriprosentit ja rekisterinumeron. Nämä ovat ennen kaikkea apuna itselleni, mutta saattavat hyödyttää myös muita tallin sivuille löytäneitä kanssaharrastajia.

Ratsastuskoulu

Ratsastuskoulussa hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle, ja näin se yleensä tehdäänkin. Monesti ratsastuskouluilla on sivubisneksenä yksityistoimintaa. Yksityishevoset voi surutta listata samalle sivulle tuntsareiden kanssa, kunhan ne löytyvät oman alaotsikkonsa alta eivätkä sekoitu tuntsareihin. Yksityishevosten sijoittaminen omalle sivullekaan ei ole huono idea varsinkaan silloin, jos yksityisiä löytyy tallista useampia.

Koen erittäin tärkeäksi, että ratsastuskoulun hevoslistauksessa hevosesta on tietojen ohella pieni kuva. Tärkeimpiä tietoja ovat hevoset nimi (pelkkä lempinimikin riittää), rotu, sukupuoli, ikä ja hoitajan nimi. Mukava lisä on myös pieni kuvaus hevosesta, tai jotkin pallurat/merkit kertomassa hevosen vaativuudesta hoitotilanteissa ja ratsastaessa.

Kilpatalli

Kilpatallilla toimii hyvin samankaltaiset listaustyylit kuin siittolassa (hevoset jaoiteltu tammoihin/oreihin, joko samalle tai eri sivulle jne.). Siittolassa hevoset voi myös jaoitella niiden pääasiallisen kilpailulajin mukaan (esteet, koulu, kenttä..), jos tallin hevoset kilpailevat useammassa kuin yhdessä lajissa, ja sitten edelleen tammoihin ja oreihin jne. 

Tämänkaltaisien tallien hevoslistauksessa tärkeimpiä tietoja lienevät tietenkin hevosen nimi, rotu, sukupuoli, painotuslaji ja suvun pituus. Kuva on näissäkin tietenkin kiva lisä, mutta ei mielestäni välttämättömyys.

Yksityistalli

Yksityistallissa hevoslistauksen ja sen sisältävien tietojen ei mielestäni tarvitse olla yhtä kattava kuin talleissa, jotka majoittavat vain omistajan omia hevosia. Hevoset on hyvä listata yhdelle sivulle karsinajärjestyksen mukaan, tai miksei ihan vain sekalaisessa järjestyksessä.

Kuten jo mainitsinkin, en koe yksityistallin hevoslistauksessa tarpeelliseksi tuoda ylenpalttisen paljon hevosen tietoja esille. Tärkeimpiä ovat nimi, rotu, sukupuoli ja omistajan nimi. Myös vuokranmaksun tila on hyvä merkitä näkyviin, ellei se selviä jostakin erillisestä listasta. Kuva on myös tässä tapauksessa kiva lisä.

---

Loppuarvioksi tai yhteenvedoksi voitaneen siis sanoa, että hevoslistauksen on hyvä olla selkeä ja hevosista oltava esillä kaikki oleellinen tieto - tämä siis vaihtelee tallin toimintamuodon mukaan. Sekalaisesti koottu ja epäselvä hevoslistaus hankaloittaa kanssaharrastajien elämää, ja vaikuttaa myös omaan harrastamiseesi.

Kuten alussa mainitsin, nämä ovat vain omia mielipiteitäni, enkä esitä näitä ainoana oikeana faktana. Toivon kuitenkin, että jos sinulla on ollut vaikea pohtia tallillesi sopivaa hevoslistaustyyliä, tästä postauksesta oli jotakin apua. (: