torstai 14. huhtikuuta 2016

Hevoshankintoja ja rotupohdintaa

Harvinaista pukkaa! Kun palataan ensin takaisin maaliskuun puolelle, Sîr Angreniin saapui  elämäni ensimmäisen Alegre-ostosreissuni jälkeen neljä kaspianponia - suvuton ori Rambo ja tammat Fairy ja Tinderi sekä yksipolvinen tamma Liinu. Edellä mainitun nelikon ja kuluvan kuun alussa syntyneen orivarsan turvin kaspianponikantamme kasvoi yhdestä yksinäisestä yksilöstä kuuden hevosen pieneksi laumaksi. En usko, että kaspianponit koskaan nousevat meidän ns. ykköskasvatusrotujen joukkoon, mutta onhan se kiva että rodun edustajia löytyy omasta tallista enemmänkin kuin se yksi ainokainen yksilö, eikä näin ollen aina kasvattia suunnitellessa tarvitse olla heti huutelemassa muiden kaspianponien omistajien perään.

Yleisesti ottaen kaspianponit ovat käsittääkseni melko harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, joskin kasvatteja ja yksittäisiä yksilöitä löytyy sieltä täältä. Näin äkkiseltään tulee mieleen ainakin kolme tallia tai talliksi rinnastettavaa sivustoa (Lymie, Narrilaivan & Viivuskan harvinaiset hevoset), joista rodun edustajia löytyy enemmän kuin kaksi kappaletta. Alegreenkin muuten jäi meidän Fairy-tamman jälkeläinen vielä uutta kotia etsimään, jos jotakuta rotu rupesi kiinnostamaan tai etsii talliinsa uusia rodun edustajia.



Toinen hevoshankinta, josta olen tositositosi innoissani, on kolmen suvuttoman konikin lauma, jotka saapuivat vahvistamaan meidän koniklaumaa. RouskuPosse ja Tuuri saapuivat meille niinikään Alegresta, jonne olin ensimmäisellä ostoskerrallani jättänyt tuontitoiveen rotua koskien. Tämän kolmikon ja kahden kuun alussa syntyneen kasvatin ansiosta rodun edustajia löytyy jo kymmenen yksilön lauma. Olen tyytyväinen meidän konikien nykytilanteeseen, mutta toki jossain vaiheessa olisi tarkoituksena hankkia taas pari suvutonta yksilöä lisää. Joku työpainotteinen yksilökin olisi kiva, mutta täytyy vielä tutkia onko TYH:llä jotain rajoituksia kilpailuihin sallittuja rotuja kohtaan.

Muuhun virtuaalimaailmaan verratessa uskallan sanoa, että meillä on suurin konikpopulaatio. Meidän kymmenen hevosen lisäksi tiedän pari tuomaani yksilöä ja joskus vuonna nakki jollain (tosin nykyään tietääkseni jo lopettaneella) tallilla oli muutamia rodun edustajia. Googlella löytyi myös pari satunnaista yksilöä lisää. Jos jollakulla nyt heräsi kiinnostus näitä ihastuttavia karvapalloja kohtaan eikä itse jaksa omia aivonystyröitään rasittaa tuontiponien keksimiseen, niin mielelläni tuon halukkaille vaikka ponin tai kaksi (:

Osta oma mopo konik! *tyrkyti tyrkyti*
© Astrid Van Wesenbeeck (CC BY-NC-ND 2.0)



Uusin hankinta Sîr Angreniin ovat noricuminhevoset. Toin eilen iltasella talliin kolme rodun edustajaa, orin Wim sekä tammat Anne ja Henna. Kasvatteja meille ei luonnollisesti ole vielä rodusta ehtinyt syntyä, mutta eiköhän meidän ensimmäiset norikerkasvatit putkahda maailmaan viimeistään kuun vaihteen tienoilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus tuoda vielä pari suvutonta yksilöä lisääkin, mutta sekin jäänee vähän myöhemmälle. 

Ajattelin norikerin olevan oikein pätevä valinta uudeksi kylmäveriroduksi talliin, sillä kasvattajia (mm. Belveder) ja yksittäisiä hevosia kuitenkin löytyy jonkin verran. Rotu on selkeästi noussut ainakin hetkellisesti ns. muotiroduksi, mikä on mielestäni aika hieno saavutus tuntemattomammalta kylmäverirodulta. Muistan, kuinka ihailin Rosin Blondi-tammaa (joka taitaa olla ainakin osasyy rodun tämänhetkiseenkin yleiseen hypetykseen?) joskus vuosikymmenen vaihteen tienoilla ja itsekin haaveilin ko. rodun edustajasta. Mulla oli piirroskuva ja hienot suunnitelmat pollea varten valmiina, mutta se oman norikerin hankinta koskaan toteutunut. Aika oli kuitenkin selkeästi vasta nyt  kypsä norikerien hankkimiselle ja toivotaan, että oma ja muiden innostus rotuun pysyy vähintäänkin tämänhetkisellä tasolla!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Piirrosponihehkutusta

Onni on ensimmäinen KTK-palkittu piirroshevonen itsepiirretyllä kuvalla!

On todella palkitsevaa seurata, kuinka piirtotaitoni ovat kehittyneet tämän harrastuksen ansiosta ja kuinka virtuaalihevoseni itsepiirtämilläni kuvilla ovat alkaneet hiljalleen pärjätä PKK:n näyttelyissä kerta kerralta paremmin. Kun vertaa vanhoja piirroksiani ajalta, kun aloitin piirroshevosten kanssa vuonna 2009 (esim1, esim2) ja uudempia tuotoksiani (esim1, esim2), ero on valtava.

Meidän pollet ovat pärjänneet jo parin-kolmen vuoden ajan tosi kivasti muu kuva-luokissa, ja PP-MVA-palkittuja tai paria KP:tä vailla olevia hevosia tallista löytyykin jo jonkin verran. Tykkään piirtää pääkuvia ja hevosia liikkeessä ja sisällyttää kuviin paljon pieniä yksityiskohtia. Rakennekuvat taasen ovat aina tuottaneet enemmän päänvaivaa, sillä hevosen jalat ovat edelleen ne kaikista hankalimmat osat hevosesta piirtää. Liikekuvat ovat siitä mukavampia ja anteeksiantavaisia, että niissä jalkojen virheasennot jäävät paremmin piiloon.

Mutta tosiaan, koska rakennekuvat vaativat siis paljon enemmän vaivannäköä sekä verta, hikeä ja kyyneleitä (okei, lähinnä ehkä kyyneleitä ja vähän hikeä), olin ihan tosi onnellinen, kun quaraborini Dalí 5594 saavutti ensin tammikuussa Fn-arvonimen ja lopulta kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle viimeisimmässä PKK:n kantakirjaustilaisuudessa.


Ehkä tästä alkaa se ylämäki rakennekuvallistenkin kanssa! :D